Athenaios
Athenaios (m.kreik. Ἀθήναιος Nαυκράτιος, Athēnaios Naukratios, lat. Athenaeus Naucratita; 100- ja 200-lukujen vaihde) oli antiikin kreikkalainen reetori ja grammaatikko, joka oli kotoisin Naukratiksesta Egyptistä ja joka toimi kirjastonhoitajana Roomassa.[1]
Teokset muokkaa
Athenaioksen tiedetään kirjoittaneen historiateoksen Syyrian kuninkaista ja tutkielman thratta-kaloista, jotka Arkhippos ja muut komediakirjailijat mainitsevat. Kummatkin näistä teoksista ovat kadonneet. Tunnetuin ja merkittävin Athenaioksen säilynyt teos on Deipnosofistai (lat. Deipnosophistae), jonka nimi voidaan kääntää ”Päivällisfilosofeiksi” tai ”Oppineiden pidoiksi”. Nykyaikaan säilyneessä muodossa se käsittää viisitoista kirjaa. Ensimmäiset kaksi kirjaa sekä osat kirjoista III, XI ja XV ovat säilyneet vain tiivistelminä. Muuten teos vaikuttaa säilyneen kokonaisuudessaan. Teos kertoo varakkaan ylipapin Publius Livius Larensiksen järjestämistä monipäiväisistä pidoista, johon osallistuvat aikakauden merkittävimmät kulttuurihenkilöt.[1] Teos on kokoelma sekalaista tietoa, pääasiassa liittyen ruokapöytään, mutta se sisältää huomioita myös muun muassa kielestä ja kirjallisuudesta, musiikista, lauluista, tansseista, peleistä ja kurtisaaneista. Teos on täynnä lainauksia kirjailijoilta, joiden teoksia ei ole säilynyt muuten. Athanaios lainaa yli tuhatta kirjailijaa ja esittää heiltä 10 000 tekstikatkelmaa[1]. Ne ovat peräisin 2 500 eri teoksesta. Kirjailija kehuu lukeneensa 800 keskikomediaan kuuluvaa näytelmää.
Teoksen juoni on monimutkainen ja kehnosti esitetty. Se esittää olevansa teoksen kirjoittajan selonteko ystävälleen Timokrateelle oppineen taiteidensuosijan Laurentiuksen (tai Larentiuksen) talossa pidetyistä pidoista. Näin se on Platonin tyyliin kirjoitettu dialogi dialogin sisällä, mutta keskustelu on tarpeeksi pitkä, jotta se kattaisi useita päiviä, vaikka sen esitetäänkin tapahtuneen yhtenä päivänä. Pitojen kahdenkymmenenyhdeksän vieraan joukkoon kuuluvat muun muassa Galenos ja Ulpianus, mutta kaikki ovat todennäköisesti fiktiivisiä hahmoja, eikä suurin osa ota osaa keskusteluun. Vieraita pyydetään kuitenkin tuomaan mukanaan katkelmia runoilijoilta, ja näitä luetaan ääneen ja niistä keskustellaan ruokapöydän ääressä.
Kokonaisuudessaan teos on lähinnä kömpelö väline esitellä kirjoittajan laajaa ja monipuolista lukeneisuutta. Teoksen suurimmat arvot eivät olekaan taiteelliset, vaan siinä, että sen osana on säilynyt paljon katkelmia ja tietoa, jotka muuten olisivat kadonneet kokonaan. Ilman Athenaiosta monia kreikkalaisia kirjailijoita, kuten Arkhestratosta, ei tunnettaisi lainkaan. Kirja XIII on merkittävä antiikin kreikkalaisen seksuaalisuuden tutkimuksen kannalta.
Lähteet muokkaa
Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911), hakusana ”Athenaeus”. Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 482. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
Kirjallisuutta muokkaa
- Braund, David & Wilkins, John: Athenaeus and his world: reading Greek culture in the Roman Empire. University of Exeter Press, 2000. ISBN 0859896617.
Aiheesta muualla muokkaa
- Athenaeus of Naucratis: The Deipnosphists, C. D. Yongen käännös, The Literature Collection (englanniksi)
