Gaius Cassius Longinus

antiikin roomalainen senaattori
Tämä artikkeli kertoo vuosina 85–42 eaa. eläneestä roomalaisesta senaattorista. Samannimisestä vuoden 171 eaa. konsulista on oma artikkelinsa.

Gaius Cassius Longinus (85 eaa.42 eaa.) oli roomalainen senaattori, Caesarin murhan pääsuunnittelija ja yksi sen suorittajista. Caesarin seuraaja Augustus sai kansan suosion kääntymään heitä vastaan ja Cassius teki itsemurhan.

Gaius Cassius Longinuksen ja Lentulus Spintherin Smyrnassa lyöttämä denaari, 42 eaa. Kuvituksessa kruunattu Libertas ja tekstit C. CASSI. IMP ja LEIBERTAS sekä kannu, lituus ja teksti LENTVLVS SPINT.

Elämä muokkaa

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Cassiuksen elämän varhaisista vaiheista tiedetään vain vähän. Hän kuului vanhaan Cassius-sukuun (gens Cassia), josta oli tullut useita konsuleitakin. Hän oli naimisissa Junia Tertian, Servilian tyttären ja Marcus Junius Brutuksen sisarpuolen kanssa. Heillä oli yksi poika. Cassius opiskeli filosofiaa Rodoksella Arkhelaoksen oppilaana ja hankki sujuvan kreikan kielen taidon.

Julkinen toiminta muokkaa

Cassiuksen ensimmäinen julkinen tehtävä oli toimia kvestorina Marcus Licinius Crassuksen alaisena 53 eaa., ja siinä hän osoitti olevansa kyvykäs sotilasjohtaja. Hän oli Crassuksen mukana tämän aloittaessa hyökkäyksensä Syyrian provinssista parthialaisia vastaan tarkoituksenaan vallata näiden hallussa ollut Mesopotamia. Sotaretki päättyi Carrhaen taisteluun, josta tuli katastrofi roomalaisille. Tappion jälkeen Crassus menetti toimintakykynsä. Cassius ja Crassuksen legaatti Octavius johtivat joukkojen rippeet suojaan Carrhaen kaupunkiin. Armeija vaati Cassiusta komentajakseen, mutta lojaalisuudesta Crassusta kohtaan Cassius kieltäytyi. Kaupungista paetessaan Crassus joutui paikallisen oppaan pettämäksi, ja lopulta aseleponeuvottelussa parthialaisten tappamaksi. Cassius johti armeijan jäänteet roomalaisten hallussa olevalle alueelle.

Kaksi seuraavaa vuotta Cassius hallitsi Syyrian provinssia prokvestorina odottaen uuden prokonsulin saapumista. Hän puolusti maakunnan rajaa parthialaisten hyökkäyksiä vastaan. Viimeinen hyökkys johti parthialaisten päällikön kuolemaan. Cicero, joka silloin oli naapurialueen Kilikian maaherrana, lähetti Cassiukselle onnitteluviestin tämän voiton johdosta.

Cassiuksen palatessa Roomaan kaksi vuotta myöhemmin Caesarin ja Pompeiuksen välisen sisällissodan puhkeaminen esti hänen joutumisensa oikeuteen hänen vihamiestensä syyttäessä häntä varojen kiskomisesta Syyriassa. Cassius valittiin kansantribuuniksi 49 eaa. Senaatissa hän asettui optimaattien puolelle ja pakeni Roomasta, kun Caesar ylitti Rubiconin. Hän liittyi Pompeiuksen joukkoihin Kreikassa, ja tuli nimitetyksi laivaston komentajaksi. Vuonna 48 eaa. Cassius tuhosi suuren osan Caesarin laivastosta Sisiliassa. Sieltä hän jatkoi Italian rannikolle ahdistelemaan siellä olevia Caesarin laivoja. Kuultuaan Pompeiuksen häviöstä Farsaloksen taistelussa Cassius suuntasi Hellespontokseen tarkoituksenaan liittoutua kuningas Farnakeen kanssa. Caesar kuitenkin vangitsi hänet matkalla, ja hänen oli pakko antautua ehdoitta.

Caesar teki Cassiuksesta legaatin, ja hän joutui Aleksandrian sotaan samaista Farnakesta vastaan. Cassius ei kuitenkaan suostunut lähtemään mukaan sotatoimiin Catoa ja Scipiota vastaan Afrikassa, vaan palasi Roomaan. Siellä hän vietti seuraavat vuodet ilman virkaa.

Caesarin murha muokkaa

Vuonna 44 eaa. Cassiuksesta tuli Praetor Peregrinus ja hänelle luvattiin Syyrian provinssi seuraavaksi vuodeksi. Hän olisi kuitenkin halunnut toisen preettorinviran (Praetor Urbanus) ja oli syvästi loukkaantunut, kun sen sai Marcus Junius Brutus, joka oli häntä nuorempi. Tämä lisäsi hänen vihaansa diktaattoria kohtaan. Caesar ei näyttänyt luottavan häneen, vaikka julkisesti olikin antanut hänelle anteeksi. Cassius oli aktiivisin salaliittolainen ja voitti puolelleen Caesaria vihaavat senaattorit. Maaliskuussa hän yllytti muita salaliittolaisia ja sai heidät murhaamaan Caesarin. Cassius itse iski Caesaria suoraan kasvoihin. Hän ja muut salaliittolaiset pitivät itseään "vapauttajina". He eivät ehtineet juhlia "vapautta" kovin pitkään, sillä Gaius Julius Caesar Octavianus (Augustus) kaappasi pian vallan.

Myöhemmin muokkaa

Dante Alighieri mainitsee Cassiuksen Jumalaisessa näytelmässään, jossa hänen kohtalonsa on kärsiä ikuisesti helvetin alimmassa kerroksessa itse Saatanan pureskeltavana yhdessä Brutuksen ja Juudas Iskariotin kanssa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä. Suom. Eino Leino. (Näköispainos vuonna 1924 julkaistusta yhteisniteestä). WSOY, 1997. ISBN 951-0-21562-7.

Aiheesta muualla muokkaa