Abrahamilainen uskonto

Abrahamilainen uskonto on ennen muuta teologi Louis Massignonin (1883–1962) markkinoima ekumeeninen kielikuva, joka korostaa kolmen Lähi-idässä syntyneen yksijumalaisen kirjauskonnon eli juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin yhteistä pohjaa ja samankaltaisuutta. Aikaisemmin puhuttiin "monoteistisista uskonnoista" tai "kirjan uskonnoista".[2] Massignon oli uskontojen välisen dialogin ja keskinäisen ymmärryksen puolestapuhuja. Edward Said toteaa teoksessaan Orientalismi, että Massignon rekonstruoi ja puolusti islamia toisaalta suhteessa Eurooppaan ja toisaalta omaan puhdasoppisuuteensa; Massignon muokkasi islamista omien toiveidensa kaltaista uskontoa. [3]

"Abrahamin syli" on Herrad Landsbergilaisen (1125–1195) maalaus. Abrahamin sylissä istuu joukko valittuja, jotka kutsuvat maalauksen katsojaa liittymään pelastettujen joukkoon. Kuvan reunoilla esiintyy symbolisina joen henkinä neljä Paratiisin jokea: Eufrat, Tigris, Pison ja Gihon (1.Moos.2:10-14).[1]
"Abrahamilaisten" (punainen) ja "dharmisten" uskontojen eli hindulaisuuden ja buddhalaisuuden (keltainen) levinneisyys.

Masignonin vaikutus näkyi Vatikaanin toisessa konsiilissa, jonka julistus Nostra aetate (1965) sisälsi kädenojennuksen juutalaisuudelle ja islamille. Julistuksessa mainitaan nimeltä Abraham, kun käsitellään kristinuskon yhtäläisyyksiä islamin ja juutalaisuuden kanssa. Siinä ei kuitenkaan esiinny käsitettä "abrahamilainen uskonto".[4]

Uskontojen omat näkemyksetMuokkaa

Kaikki kolme uskontoa lukevat omaan piiriinsä myyttisen patriarkka Abrahamin,[5] mutta yksikään ei pidä häntä näitä uskontoja yhdistävänä hahmona.[6] Juutalaisuudelle Abraham on juutalaisuuteen liittyvä patriarkka, mutta uskonnon varsinainen perustaja on Mooses.

KristinuskoMuokkaa

Kristinuskossa vetoaminen Abrahamiin oli keino tehdä eroa juutalaisuuteen pikemmin kuin yhdistää niitä. Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali kirjoitti: "Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi." (Room. 4:13).[7] K-H Ohligin mukaan Paavali näin perusteli Abrahamin avulla kristittyjen oikeutta sivuuttaa juutalaisen lain vaatimukset. Juutalaisten noudattama laki annettiin vasta Moosekselle, mutta Jumalan armo kohdistui jo Abramiin, vaikka tämä ei lakia tuntenutkaan. Juutalainen laki ei siten ollut kristityillekään tarpeen Jumalan armon saamiseksi.[6]

IslamMuokkaa

Islamin antama kuva Abrahamista poikkeaa osittain Vanhan Testamentin kirjoituksista. Islamilainen perimätieto kertoo, että Abraham asui Arabian niemimaalla ja rakensi uudelleen Kaaban temppelin vedenpaisumuksen jälkeen.[8] Tieto siitä, että Abraham yhdessä poikansa Ismaelin kanssa laski temppelin perustan, löytyy Koraanista (2:124–127).[9] Islamilaisen perimätiedon mukaan Abraham myös oli aikeissa uhrata poikansa Ismaelin eikä Iisakia, kuten Vanha Testamentti kertoo.[10] Tapauksen muistoksi muslimit viettävät suurta vuosittaista juhlapäivää id al-adha.[11]

Kun apostoli Paavali vetosi juutalaisuuden ohi suoraan Abrahamiin kristittyjen esikuvana, Koraani toimii vastaavalla tavalla. [6] Abraham on vain oikein uskovien patriarkka: Ei Abraham ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli alistuva hanif” (Koraani 3: 67).[12]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.
  • Perrone, Lorenzo: “Abraham, Père de Tous les Croyants”. Louis Massignon et L’œcuménisme de la Prière. Proche–Orient Chrétien, 2010, 60. vsk, s. 100–133. Artikkelin verkkoversio.
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7. (englanniksi)
  • Stroumsa, Sarah: ‘The Father of Many Nations’: Abraham in al-Andalus,” Teoksessa: Ryan Szpiech, toim., Medieval Exegesis and Religious Difference: Commentary, Conflict, and Community in the Premodern Mediterranean, s. 29-39. Fordham Press, 2015. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. Parker, Sarah C.: A Delightful Inheritance: Female Agency and the Disputatio Tradition in the Hortus Deliciarum Thesis. 2009. The University of Texas at Austin. Viitattu 20.3.2021.
  2. Stroumsa, 2015
  3. Perrone, 2010
  4. Nostra aetate 28.10.1965. Vatikaani.
  5. Christianity and Islam and Judaism: Comparison Chart ReligionFacts. Viitattu 21.10.2016. (englanniksi)
  6. a b c Ohlig, 2013, 276
  7. Roomalaiskirje 4:9–11 Raamattu.fi.
  8. Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 200. Isaac Publishing, 2013.
  9. Hämeen-Antila, 2004, s. 133
  10. Sookhdeo, 2013, s. 200
  11. Stacey, Aisha: Eid al Adha – Following the Footsteps of Abraham About islam. 29.7.2020.
  12. Koraani. Imranin perheen suura Islamopas.com.

Aiheesta muuallaMuokkaa