Kallisarvoinen helmi

kirja

Kallisarvoinen helmi (engl. Pearl of Great Price) on osa mormonismin pyhien kirjoitusten kaanonia. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, joka on julkaissut teoksen myös suomeksi, käyttää sitä pyhänä kirjoituksenaan, samoin kuin eräät muutkin mormonistiset uskonyhteisöt. Sen sijaan Kristuksen yhteisö (engl. Community of Christ), entiseltä nimeltään Reorganisoitu Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, ei tunnusta Kallisarvoista helmeä pyhäksi kirjoitukseksi. Kirja on saanut omintakeisen nimensä Jeesuksen vertauksessaan mainitsemasta "kallisarvoisesta helmestä" (Matteus 13:45-46), jonka kauppias löysi ja löydettyään osti kaikilla rahoillaan.

Joseph Smith

Kallisarvoinen helmi on kokoelma kirjoituksia, joita MAP-kirkko pitää pyhinä ja Jumalan innoittamina kirjoituksina. Nämä kirjoitukset ovat peräisin profeetta Joseph Smithiltä ja ne julkaistiin hänen aikanaan kirkon virallisissa aikakauslehdissä.lähde? Smithin kuoleman jälkeen Isossa-Britanniassa lähetystyötä johtava apostoli Franklin D. Richards julkaisi nämä yhtenä kirjana vuonna 1851. Kallisarvoinen helmi hyväksyttiin pyhäksi kirjoitukseksi 10. lokakuuta 1880.

Kallisarvoinen helmi koostuu viidestä osasta: Mooseksen kirjasta, Aabrahamin kirjasta, Joseph Smithin laatimasta Innoitetusta raamatunkäännöksestä otetusta Matteuksen evankeliumin 24. luvun käännöksestä, Joseph Smithin historiasta ja uskonkappaleista. Aabrahamin kirja on Joseph Smithin mukaan käännös hänen haltuunsa joutuneista egyptiläisistä papyruksista.lähde? Mooseksen kirja on Joseph Smithin laatima "innoitettu" käännös 1. Mooseksen kirjan alkuluvuista. Niiden sisältämä teologia eroaa monin paikoin Raamatun sisältämistä luomis- ja alkukertomuksista. Joseph Smithin historia on Smithin 1. persoonassa vuonna 1838 kirjoittama omaelämäkerrallinen kertomus hänen uskonnollisesta etsinnästään sekä hänen näyistään ennen MAP-kirkon perustamista. Tämän historian alaviittenä on Oliver Cowderyn todistus ja kuvaus Aaronin pappeuden palauttamisesta. Uskonkappaleet ovat MAP-kirkossa autoritatiivisen aseman saavuttanut tiivistelmä kirkon uskosta. Joseph Smith laati ne vuonna 1842 vastauksena Chicago Democrat -nimisen lehden päätoimittajan "Long" John Wentworthin kirjeeseen, jossa tämä tiedusteli MAP-kirkon keskeisiä uskonkappaleita.lähde?

Kallisarvoisen helmen syntykertomus alkaa 1820-luvulla, jolloin ranskalainen seikkailija ja harrastaja-arkeologi Antonio Sebolo sai Egyptin varakuninkaalta Mohammed Alilta luvan suorittaa arkeologisia kaivauksia Theban kaupungin lähellä Ala-Egyptissä.lähde? Sebolo löysikin joukon muumioita, joista 11 oli niin hyväkuntoista, että hän päätti ottaa ne mukaansa Eurooppaan myydäkseen ne museoille. Sebolo kuitenkin kuoli yllättäen Triestessä, ja muumiot siirtyivät perintönä hänen sisarenpojalleen Michael H. Chandlerille. Hän peri myös muumioiden mukana olleet papyruskääröt. Muumiot lähetettiin Chandlerille Yhdysvaltoihin, jossa hän esitteli niitä maksua vastaan näyttelyissä. Vuonna 1835 hän saapui muumionäyttelyineen Kirtlandiin, Ohioon, jossa MAP-kirkon tuolloinen pääpaikka sijaitsi. Kirkon profeetta Smith tutustui näyttelyyn ja vakuuttui siitä, että mukana olleet papyrukset sisälsivät arvokkaita kirjoituksialähde?. Hän osti muumiot papyruksineen 2.400 dollarin hinnasta ja alkoi kääntää papyruksia. Smith ei tosin ollut koskaan opiskellut muinaista egyptin kieltä, mutta hän selitti tekevänsä käännöstyötä jumalallisella avulla. Smithin mukaan, papyrukset sisälsivät Aabramin itsensä kertoman kertomuksen hänen saamistaan ilmoituksista ja ajasta jonka hän vietti faaraon hovissa Egyptissä. Profeetta julkaisi käännöksensä "Times and Seasons"-lehdessä. Kallisarvoinen helmi sisältää kyseisen käännöksen mukaan luettuna kolme papyruksesta otettua kuvajäljennöstä selityksineen.

Mooseksen kirjaa ja Aabrahamin kirjaa on usein verrattu varhaisen juutalaisuuden pseudepigrafeihin, kuten "Aadamin ja Eevan elämään". Ne molemmat pyrkivät laajentamaan ja selittämään Raamatun alkukertomuksia kertomalla esimerkiksi yksityiskohtia Aadamin ja Eevan kiusauksista ja heidän elämästään paratiisista karkotuksen jälkeen. Kyseessä on siis "midrash" eli eräänlainen ajankohtaistava ja teologisesti selittävä versio raamatullisesta kirjasta. Mooseksen kirja sisältää myös Eenokin näkyjä ja profetioita, esimerkiksi tulevasta ainosyntyisestä Pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta.lähde?

Kirjan alkuperäinen versio erosi hieman nykyisestä. Siinä oli mukana joitakin ilmoituksia, jotka nykyään sisältyvät Oppiin ja liittoihin sekä runo "Oh Say What is Truth?" ("Oi, kalliimpi maailman kultaa on", joka nykyään on MAP-kirkon laulukirjassa). Vuonna 1878 Mooseksen kirjan versiota laajennettiin hieman. Vuonna 1902 ilmestyi James E. Talmagen toimittava versio, jossa Opissa ja liitoissa oleva materiaali oli poistettu. Samalla hän jakoi kirjoitukset lukuihin ja jakeisiin. Vuonna 1976 kirjaan liitettiin Joseph Smithin näky pienten lasten pelastumisesta kirkkauden korkeimpaan asteeseen, korotukseen, ja Joseph F. Smithin näky Kristuksesta henkimaailmassa. Vuonna 1979 nämä poistettiin Kallisarvoisesta helmestä ja liitettiin Oppiin ja liittoihin numeroilla 137 ja 139.

Kallisarvoinen helmi ilmestyi suomeksi vuonna 1957.lähde?

Kritiikki muokkaa

Egyptologien mukaan Kallisarvoisen helmen sisältämän Aabrahamin kirjan pohjana olleet papyrykset ovat todellisuudessa osa egyptiläistä kuolleiden kirjaa ja käännöstyö muinaisegyptistä ja kuvien tulkinta on suoritettu väärin.

Smithin kuoleman jälkeen papyrykset olivat kadoksissa, kunnes löydettiin sattumalta 11 katkelmaa papyruksista toukokuussa 1966 Metropolitan Museumista. Museo suostui lahjoittamaan ne MAP-kirkolle vuonna 1967. Papyrusten siirryttyä MAP-kirkon haltuun kirkko määräsi Brigham Youngin yliopiston professorin Hugh Nibleyn tutkimaan papyruksia. Nibley joutui kutsumaan avukseen egyptologeista ja kielitieteilijöistä koostuvan työryhmän. Nämä antoivat tyrmäävän arvostelun Smithin aikoinaan tekemälle "käännökselle". Egyptologien käsityksen mukaan löytyneet papyrukset olivat osa Hengitysten kirjaa (engl. "Book of Breathings"), joka puolestaan oli osa tunnettua egyptiläistä Kuolleitten kirjaa. Lisäksi tutkijat ajoittivat papyrukset Ptolemaiosten aikaan, siis noin puolitoista tuhatta vuotta Aabrahamin ajan jälkeen.

Aiheesta muualla muokkaa