Patricia Crone

Patricia Crone (28. maaliskuuta 1945 – 11. heinäkuuta 2015) oli tanskalainen orientalisti ja historioitsija, joka oli erikoistunut islamin varhaishistoriaan. Hän edusti "revisionistista" tai historiallis-kriittistä suuntausta, joka suhtautui skeptisesti islamin omaan perimätietoon islamin synnystä.

Patricia Crone
Henkilötiedot
Syntynyt	28. maaliskuuta 1945
Kuollut	11. heinäkuuta 2015 (70 vuotta)
Kansalaisuus	Tanska
Arvonimi	professori
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	Historia ja islam
Aiheesta muualla
www.hs.ias.edu/crone
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämä

Patricia Crone teki väitöskirjansa Britanniassa vuonna 1974 ja toimi islamin tutkimuksen lehtorina Oxfordin yliopistossa 1977–1990 ja Cambridgen yliopistossa 1990–1997. Vuodet 1997–2014 hän toimi Yhdysvalloissa historian tutkimuksen professorina Princetonin yliopistossa. Hän oli neljän yliopiston kunniatohtori ja sai useita muita tieteellisiä tunnustuksia.

Tutkimus

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus Koraanin historiallis-kriittinen tutkimus Muhammedin historiallisuus Leone Caetani Patricia Crone Ignaz Goldziher Hans Jansen Sven Kalisch Günter Lüling Christoph Luxenberg Karl-Heinz Ohlig Joseph Schacht John Wansbrough Gustav Weil

Patricia Crone piti epäluotettavana islamin omaa perimätietoa, kun tutkittiin islamin varhaishistoriaa. Hän kuitenkin luotti kristittyjen kirjoittajien teoksissa olleisiin lyhyisiin mainintoihin Muhammedista. Niiden nojalla hän uskoi Muhammedin historiallisuuteen ja vetosi etenkin Doctrina Jacobi -sitaattiin, josta hän totesi: ”tämä lähde antaa melko kumoamattoman näytön siitä, että hän [Muhammed] on historiallinen hahmo”.

Patricia Crone toi kirjoissaan esiin seikkoja, jotka kertovat islamilaisen perimätiedon epäluotettavuudesta. Ensinnäkin Muhammedia koskevissa tarinoissa on useita muunnelmia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Esimerkiksi Ibn Ishaqiin pohjautuen kerrotaan, että Muhammedin tullessa Medinaan siellä vallitsi valtatyhjiö ja keskinäinen riitely. Toisissa lähteissä taas kerrotaan, että Muhammed syrjäytti yksimielisesti valitun kuninkaan, Ibn Ubayyn, joka oli kruunausta vailla valmis astumaan virkaan. Cronen mukaan tarinat olivat ristiriidassa, ja syynä oli se, että tarvittiin erilaisia tarinoita eri tarkoituksiin. Välillä haluttiin korostaa Muhammedia Medinan pelastajana, toisella kertaa Muhammedin kohtaamia vaikeuksia.

Crone havaitsi lisäksi, että myöhäisemmät lähteet sisälsivät aina enemmän yksityiskohtia kuin varhaisemmat. Tarinat siis kasvoivat pituutta vanhetessaan. Esimerkiksi Ibn Ishaqiin (k. 767) nojautuva lähde kertoo eräästä retkestä näin: Sillä välin Jumalan lähettiläs oli lähettänyt Saad b. Abi Waggasin sotaretkelle kahdeksan miehen kanssa Muharijunin heimosta. He menivät Hijazin Kharrariin saakka, ja palasivat taistelematta vihollisen kanssa. Kaksi sukupolvea myöhemmin al-Waqidi (k. 822) kertoo Sotaretkien historiassa samasta matkasta. Nyt tiedetään jo sotaretken tarkka päivämäärä, kohteen sijainti ja retken tarkoitus, joka oli juutalaisen Quraiza-heimon karavaanin ryöstö. Lisäksi tiedetään, että miehet kulkivat jalan, mutta liikkuivat vain yöllä, että matka kesti viisi päivää, että karavaani oli jo mennyt; että miesten määrä olikin 20 tai 21, ja että kaikki tämä tieto oli suullisen ketjun kautta peräisin retken johtajalta itseltään. Crone katsoo, että jos tiedon lisääntyminen oli näin suurta kahden sukupolven kuluessa, voi kuvitella, kuinka mittavaa sen oli täytynyt olla niiden viiden sukupolven aikana, jotka erottivat Muhammedia ja Ibn Ishaqia.

Crone päätteli, että Muhammedista kertovat tarinat eivät tulleet muslimien suullisesta muistipankista vaan olivat tarinankertojen sepitteitä. Niiden tarkoitus oli antaa selityksiä Koraanin lauseille, joiden merkitystä kukaan ei ymmärtänyt.

Teoksia

Cronen tunnetuimmat teokset ovat Hagarism yhdessä Michael Cookin kanssa ja Meccan Trade. Muihin teoksiin kuuluvat mm. Slaves on Horses (1980) ja God's Caliph (1986) yhdessä Martin Hindsin kanssa. Orientalisti Chase F. Robinson kuvasi Cronen vaikutusta seuraavasti:

Mikään aikakausi islamin tutkimuksen historiassa ei kilpaile omaperäisyydessään sen vuosikymmenen kanssa, joka alkoi teoksesta Hagarism (1977) ja päättyi kirjan Meccan Trade and Roman, Provincial and Islamic Law (1987) kautta teoksiin Slaves on Horses (1980) ja God’s Caliph (1986). Pääasiassa Cronen tieteellistä ortodoksiaa vastaan tekemien sarjahyökkäysten ansiosta - - ortodoksia sortui, koska niin monet valtavirtaisen orientalismin hiljaiset säännöt kaatuivat, mukaan lukien itsesäätöinen autoritaarisuus ja opillinen eristyneisyys.

Hagarism (1977)

Vuonna 1977 Crone julkaisi yhdessä Michael Cookin kanssa John Wansbroughilta vaikutteita saadun epäortodoksisen kirjan "Hagarism". Teos sai osakseen valtavasti huomiota islamologien keskuudessa. Kirjoittajat esittivät muun muassa, että hidzra tarkoitti Palestiinan valtausta, minkä Muhammed teki yhdessä juutalaisten kanssa. Teoria perustui armenialaiseen ”Herakleioksen historiaan”, joka katsotaan kirjoitetun vuoden 661 tienoilla. Teksti on varhaisin, missä esiintyy nimi Muhammed (Mahmet-niminen kauppias). Kirjoittajana on pidetty armenialaista piispaa nimeltä Sebeos, mutta tämä ei ole varmaa. Crone ja Cook katsoivat, että Muhammed oli vielä elossa arabien valloittaessa Palestiinan. Islamin keskus ei sijainnut Mekassa vaan jossain pohjoisemmassa osassa Hijazin aluetta. Abu Bakr oli kirjoittajien mukaan keksitty hahmo.

Myöhemmin Crone ja Cook vetäytyivät monista kirjan väitteistä. Crone pysyi kuitenkin näkemyksessä, että islaminuskon juuret olivat juutalaisuudessa, ja arabit ja juutalaiset olivat liittolaisia.

God's Caliph (1986)

God's Caliph. Religious authority in the first centuries of Islam on Patricia Cronen ja Martin Hindsin vuonna 1986 julkaisema tutkimus siitä, miten varhaiset kalifit halusivat ymmärtää uskonnollisen auktoriteetin islamin varhaisvuosina. Kirjoittajat perustelevat väitettä, että varhaiset kalifit pitivät itseään shiialaisuuden tavoin myös uskonnollisina auktoriteetteina sen sijaan, että korkein auktoriteetti olisi kuulunut uskonoppineille, kuten sunnalaisuudessa. Sunnalainen oppi kalifista vain "uskovien puolustajana" olisi kehittynyt vasta kalifien hävittyä kiistansa uskonoppineiden kanssa. Shiialaisuus edustaisi siten varhaisinta ratkaisua kalifin ja ulaman valtasuhteista.

Meccan Trade and the Rise of Islam (1987)

Läntiset orientalistit yleensä luottavat keskiajan islamilaiseen tarinaperinteeseen Mekasta, joka oli kauppateiden risteys ja pakanallinen pyhiinvaelluskeskus, missä valtaa piti quraish-heimo. Cronen mukaan aikalaislähteet eivät tunne Mekan kauppa- ja finanssikeskusta. Hän kirjoitti:

- - on selvää, että jos mekkalaiset olisivat olleet kansainvälisen kaupan välittäjiä, heistä pitäisi olla jotain mainintoja - - mutta Quraish-heimoa ja heidän kauppakeskustaan ei mainita missään, ei kreikaksi, ei latinaksi, ei syyriaksi, ei arameaksi, ei koptiksi eikä miksikään kieleksi, jota käytettiin Arabian ulkopuolella ennen valloitussotia.

Crone päätteli, ettei Mekan asukkailla ollut mitään tekemistä kansainvälisen kaupan kanssa. Vaikka eteläinen Arabia oli lyhyen aikaa Intiasta tuotujen mausteiden välityspaikka, tämä kauppa päättyi jo 200-luvulla siirryttyään etiopialaisten, kreikkalaisten ja persialaisten käsiin. Mekassa käytiin korkeintaan pienimuotoista kauppaa lyhyttavaroilla. Mitään kauppateitä ja niitten risteystä ei siten ollut olemassakaan. Crone ei liioin löytänyt tietoja siitä, että Mekka olisi ollut varhainen pyhiinvaelluskohde. Esi-islamilaisten pyhäkköjen luettelot mainitsevat kuusitoista pyhiinvaelluskohdetta Arabian niemimaalla, mutta eivät Mekkaa. Cronen mukaan jo Wellhausen tiesi tämän vuonna 1887. Pyhiinvaelluskohteissa käytiin kauppaa, mutta ei Mekassa, koska Mekka ei ollut pyhiinvaelluskohde.

Cronen mukaan historialliset lähteet eivät tunteneet Mekkaa, sen pyhäkköä eivätkä quraish-heimoa ennen 700-luvun puoliväliä. Mekka ei liioin esiintynyt Arabian niemimaan vanhojen pyhiinvaelluskohteiden joukossa, vaikka lähteet luettelivat 16 muuta paikkaa. Karttoihin Mekka ilmestyi 900-luvulla. Tämä tarkoittaa, että Mekka Muhammedin kotikaupunkina oli vasta myöhempää tarinaperinnettä.

Kirjan saaman arvostelun mukaan Meccan Trade oli murskaava kritiikki valtavirtaiselle länsimaiselle käsitykselle islamin synnystä.

Lähteet

• Crone, Patricia & Cook, Michael: Hagarism. The Making of the Islamic World. Cambridge University Press, 1977. ISBN 0-521-21133-6. Teoksen verkkoversio.
• Crone, Patricia & Hinds, Martin: 'God's Caliph: Religious Authority in the First Centuries of Islam. Cambridge University Press, 2003 (alkuteos 1986). 0-521-54111-5
• Crone, Patricia: Meccan Trade and the Rise of Islam. Gorgias Press, 1987. ISBN 1-59333-102-9.
• Crone, Patricia: Slaves on Horses. The Evolution of the Islamic Polity. Cambridge University Press, 1980. ISBN 0-521-52940-9. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Groß, Markus: Audiatur et altera pars –Revisionistische Islamwissenschaft und ihre Rezeption. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion V. Der Koran als Werkzeug der Herrschaft. Schiler & Mücke, 2020. ISBN 978-3-899930-215-8.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5.
• Paxton, F. S.: Book Review of Meccan Trade and the Rise of Islam. The Journal of Asian Studies, 1989, 48. vsk, nro 3, s. 574–575. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.12.2021.