Muawija I

Muawija I oli Lähi-idän arabien ensimmäinen arkeologisten lähteiden varmistama hallitsija vuosina 661–680 sen jälkeen, kun Bysantin keisari Herakleios oli kuollut vuonna 641. 800-luvun lopulla kirjoittanut al-Tabari katsoi hänen aloittaneen umaijadisuvun dynastian arabien hallitsijoina Damaskoksessa. Muawijan pojista hallitsijoina ei kuitenkaan ole säilynyt historiallista tietoa aikalaislähteistä[1], joten puhe umaijadidynastiasta ei ole varmalla pohjalla. [2]

Hammat Gaderin padon kreikkalainen piirtokirjoitus vuodelta 663. Kirjoituksen ensimmäinen merkki on ristisymboli.

Islamilainen historiankirjoitusMuokkaa

Islamilaisen perimätietoon perustuvan historiankirjoituksen mukaan Muawija toimi Syyrian arabialaisena emiirinä vuonna 657, jolloin hän nousi kapinaan Ali ibn Abi Talibia vastaan kostaakseen setänsä, kalifi Uthman ibn Affanin murhan.[3] Vuonna 658, kun osapuolet olivat tuloksettomasti sotineet, Ali ja Muawija päättivät antaa kiistansa välitystuomioistuimen ratkaistavaksi. Kansalaissota kuitenkin jatkui, kun osa Alin sotaväestä kieltäytyi alistumasta välittäjän ehdotuksiin ja Muawajin puolestaan onnistui johtamaan harhaan hurskaan mutta yksinkertaisen välitystuomarin Abu Musan. Vuonna 695 Muawija teki erillisrauhan Bysantin keisarin kanssa, ja 660 hän huudatti itsensä Jerusalemissa kalifiksi. Kun Ali murhattiin vuonna 661, tämän poika Hassan luopui suurehkoa summaa vastaan kalifin arvosta Muawijan hyväksi.[4] Muawijan valinta merkitsi kansan ja myös uskonnon jakautumista šiialaisiin ja sunneihin. Islamilaisessa perinteessä Muawijan katsottiin anastaneen julkeasti kalifin aseman. Hurskaat muslimit pitivät Muawijan valtaa petoksena ja luopumisena Profeetan alkuperäisestä esikuvasta.[5]

Muawijan hallituskautta leimasi valloitussotien jatkuminen. Arabien sotajoukot tunkeutuivat Vähään-Aasiaan, Pohjois-Intiaan (missä Sindhi ja Induslaakson alaosa valloitettiin); Konstantinopoli piiritettiin viideksi vuodeksi sekä Buhara ja Kabul vallattiin.[6] Muawijan kuoltua kalifina seurasi hänen poikansa Jazid I.

Historiallis-kriittinen tutkimusMuokkaa

 
Johannes Kastajan pyhäinjäännösarkku Umaijadikappelissa Damaskoksessa

Islamilaisen historiankirjoituksen antama kuva 600-luvun tapahtumista on kyseenalaistettu, sillä sen käyttämät lähteet ovat peräisin vasta 800- ja 900-luvuilta. Muawija on kuitenkin ensimmäinen arabivaltakunnan hallitsija, jonka historiallisuus on varmistettu, sillä hänestä on säilynyt historiallisia aikalaislähteitä toisin kuin hänen oletetuista edeltäjistään eli oikeaan johdetuista kalifeista.[7] Muawijan pojista ei liioin ole säilynyt luotettavaa tietoa. Muawijasta itsestäänkin tiedetään vain vähän mitään varmaa.

Muawija nousi vuonna 640 valtaan Syyrian Damaskoksessa arabiheimojen sisällissodan voittajana. Volker Popp arvelee, että hän oli Bysanttia palvellut sotilas ja nimensä perusteella kotoisin Irakista. Muawija oli hänen mukaansa myös kristitty hallitsija, joka käytti hallintonsa virkakielenä kreikkaa.[8]

Muawijan tulkinta arabimonoteismista seurasi ajan tapoja. Bysantin keisarit olivat hakeneet poliittista suosiota ja arvovaltaa esiintymällä Jerusalemin Pyhän haudan kaitsijoina. Syyriassa ghassanidit olivat suojelleet Sergiuksen jäänteitä Rusafassa.[9] Näitä esikuvia seuraten Muawija asettui Damaskoksessa sijainneen Johannes Kastajan haudan suojelijaksi. Hänen lyömissään rahoissa esiintyi sen takia Johannes Kastaja kantamassa omaa irti leikattua päätään relikvaariossa.[10] Muawijan ajalta on peräisin Genesaretinjärven lähellä sijaitsevan Hammat Gaderin lämminvetisen kylpylän piirtokirjoitus, joka alkaa ristisymbolilla ja puhuu "arabien ajasta" eikä islamilaisesta ajanlaskusta (katso kuva).[11]

Muawijan hallituskaudelta ei ole löydetty merkkejä islaminuskosta. [12] Islamilainen historiankirjoitus on selittänyt asiaa sillä, että Muawija ja hänen seuraajansa olivat väärämielisiä kalifeja, jotka karkeasti ohittivat Muhammedin opetukset. [13]

Muawijan kuolemasta ei ole säilynyt tietoja.[14] Hänen arvellaan menettäneen asemansa Bysanttia vastaan suunnatun epäonnistuneen sotaretken seurauksena.

LähteetMuokkaa

  • Haeri, Fadhlalla: Islam. Suomentanut Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0671-3.
  • Hoyland, Robert G.: In God's Path. The Arab Conquests and the Creation of an Islamic Empire. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-061857-5.
  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen ja Pentti Papunen. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trail of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. (s. 14–175). Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.

ViitteetMuokkaa

  1. Popp, 2010, s. 38
  2. Popp, 2013, s. 75
  3. Petersen, s. 214
  4. Petersen, s. 215
  5. Haeri, 1995, s. 99–100
  6. Petersen, s. 216
  7. Hoyland, 2017, s. 129
  8. Popp, 2010, s. 37
  9. Popp, 2010, s. 41
  10. Popp, 2010. s. 41–44
  11. Popp, 2010, s. 36
  12. Popp, 2010
  13. Haeri, 1996, s. 77
  14. Popp, 2013, s. 59
Edeltäjä:
Damaskoksen umaijadikalifi
Muawija I 661–680
Seuraaja:
Jazid I