Justinianus II

Bysantin keisari

Justinianus II Rhinotmetos (m.kreik. Ιουστινιανός Β΄ Ρινότμητος, 669711) oli Bysantin keisari vuosina 685–695 ja 705–711.[1]

Justinianus II kolikon kääntöpuolella oikealla, vastakkaisella puolella Jeesus, Konstantinopolissa lyöty solidus, 705 jaa.

Justinianus oli vain 16-vuotias, kun hänestä tuli keisari isänsä Konstantinos IV:n kuoltua vuonna 685. Justinianus oli lahjakas nuorukainen, joka tosin oli edeltäjiensä tapaan myös julma despootti.

Bysantti sai arabien kalifi Abdulmalikin kanssa aikaan rauhansopimuksen, joka oli erittäin suotuisa Bysantille. Bysantti ja kalifaatti jakoivat keskenään Kyproksen, Armenian ja Kaukasian Iberian verotulot. Kypros jäi kaksoisomistukseen pitkäksi aikaa.

Justinianus lähti vuonna 688 armeijansa kanssa sotaretkelle slaaveja vastaan. Hän eteni Thessalonikaan, joka oli slaavien saartama. Justinianus siirsi voittamansa slaavilaiset heimot Vähään-Aasiaan, ja heidän tuli asettaa 13 000 miehen joukko-osasto keisarilliselle armeijalle. Samanlaisia kansansiirtoja tapahtui esimerkiksi Kyproksella, josta siirrettiin kalifin vastalauseista huolimatta ihmisiä lähemmäksi pääkaupunkia, jossa tarvittiin merenkävijöitä. Tästä syystä syttyi sota vuonna 691. Vasta armeijaan liitetyt slaavit pakenivat muslimien puolelle, jotka asuttivat heidät Syyriaan. Siksi Bysantti kärsi tappion Sebastopoliksen taistelussa Armeniassa. Armenia joutui taas Kalifaatin valtapiiriin.

Justinianuksen kansansiirrot ja kovat verot eivät olleet kansan mieleen, ja hän oli epäsuosittu. Vuonna 695 Justinianus yritti syrjäyttää paavi Sergius I:n, mutta epäonnistui ja joutui pian luopumaan kruunusta. Tilalle nousi kapinallisten johtaja Hellaksen strategos Leontios. Justinianuksen nenä leikattiin pois, ja hän sai lisänimen ”Rhinotmetos”.

Kuultuaan Tiberius II:n vallankaappauksesta vuonna 698 Justinianus pakeni Chersonin saarelta, jonne hänet oli karkotettu. Hän löysi suojapaikan kasaarien khanin luota ja meni jopa naimisiin khanin siskon kanssa. Vaimo kääntyi kristinuskoon ja otti uuden nimen Theodora. Justinianuksen seikkailut hermostuttivat Konstantinopolissa keisari Tiberiusta, ja hän pyysi khanian luovuttamaan pakolaisen takaisin. Justinianus sai vihiä juonesta ja pakeni taas päätyen lopulta bulgaarien khanin Tervelin hoviin. Justinianus palasi Konstantinopoliin vuonna 705 bulgarialaisen armeijan kanssa ja kaappasi taas keisarinvallan itselleen.

Tervelille annettiin kunnianimi caesar, jota ei ennen ollut annettu ulkomaalaisille, olihan se heti keisarinarvosta seuraava. Entiset keisarit Tiberius ja Leonitius joutuivat julkisen pilkan kohteeksi, ja heidät teloitettiin. Se oli vasta alku Justinianuksen hirmuvallalle, jota kesti kuusi vuotta. Toisella hallituskaudellaan Justinianus ansaitsi sen verenhimoisen tyrannin maineen, josta hänet myöhemmin muistettiin. Justinianus teloitti vihollisiaan ja lähetti joukkoja tuhoamaan Ravennan, joka oli vastustanut häntä ensimmäisen hallituskauden aikana.

Vuonna 711 käynnistyi kapina, jota kasaarit avustivat. Armenialainen Bardanes nostettiin keisariksi nimellä Filippikos. Hän katkaisi Justinianuksen kaulan ja lähetti pään Ravennaan ja Rooman kansan nähtäväksi. Justinianuksen perillinen, nuori Tiberius, murhattiin ja Herakleiosin alullepanema dynastia päättyy tähän.

LähteetMuokkaa

  1. Justinian II The Columbia Encyclopedia. 2008. The Columbia Encyclopedia, Sixth Edition. Viitattu 27.3.2009. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Edeltäjä
Konstantinos IV
Bysantin keisari
 
Seuraaja
Leontios
Edeltäjä
Tiberius III
Bysantin keisari
 
Seuraaja
Filippikos