Wikipedia

Islamilainen valtio

Islamilainen valtio (arab. دولة إسلامية‎, dawla ’islāmiyya) on šariaan perustuva yhteiskunta.[1] Sen esikuvana on profeetta Muhammedia seurannut oikeaan johdettujen kalifien tarunhohtoinen aika eli rašidun-kalifaatti vuosina 632–661 Lähi-idässä.[2] Islaminuskon mukaan yhteiskuntaa ohjattiin tuolloin profeetta Muhammedin antamien esikuvien mukaisesti.[3]

Muslimivaltiot, joissa on eriasteista šariaan perustuvaa lainsäädäntöä.

Šarialle ovat ominaisia useat erikoisuudet lainsäädäntönä. Islaminuskossa katsotaan, että oikeaan johdettujen kalifien ihanteelliseen aikaan verrattuna kaikki muut aikakaudet ovat eritasoista rappeutumista ja luopumista islamilaisesta ideaalista.[4] Islamilainen laki ei ole universaali, sillä soveltaminen vaihtelee islamilaisessa valtiossa sen mukaan, onko kyseessä muslimi vai ei, ja sen mukaan, asuuko muslimi islamilaisessa valtiossa vai ei.[4] Laki on joissakin suhteissa luonteeltaan vain teoreettinen, sillä šariaan kuuluu säädöksiä, jotka ovat pakollisen ja kielletyn tuolla puolen ja koskevat ainoastaan suositeltavia tai vältettäviä tekoja.[4]

Islamilaisen lain valtio-oppiMuokkaa

Šarialain mukaisesti maailmassa voi kerrallaan olla vain yksi kalifi.[5] Kalifi on oikean uskon puolustaja, jonka tulee käydä pyhää sotaa (jihad) koko maailman alistamiseksi. Kalifi ei kuitenkaan ole uskonnon yläpuolella, sillä uskontoa koskevat tulkinnat sekä lainkäyttö kuuluvat islamilaiselle papistolle (ulama). Sen käsissä on islamilaisessa valtiossa sekä lainkäyttö että oikeusistuimet.[6] Tuomioiden paneminen täytäntöön kuuluu kaikille muslimeille yhteisesti hyvään kehottamisen ja pahan kieltämisen periaatteen mukaisesti.

HistoriaMuokkaa

Islamilaisen lain kehityksessä abbasidikalifaatti oli tärkeässä asemassa, sillä tällöin vielä muodostumassa olleesta sharialaista pyrittiin tekemään valtion ainoa laki. [7] Kehitys ei johtanut teorian ja käytännön täyteen sulautumiseen, sillä lain tulkinta ja tuomioitten jakaminen jäi poliittisen koneiston ulkopuolelle eli islamilaiselle papistolle ja uskonnollisille tuomareille eli qadeille. Sharian kytkeytyminen uskontoon oli kuitenkin eduksi lain säilymiselle sen jälkeen, kun itse abbasidikalifaatti alkoi asteittain hajota 800- ja 900-luvuilla. Tässä vaiheessa sharia tarjosi islamilaista maailmaa yhdistävän tekijän.[7] Abbasidivaltakunnan jälkeen sharia koki merkittävimmän ylösnousemuksensa kahdessa suuressa islamilaisessa imperiumissa, Osmanien valtakunnassa 1500-luvulla ja Suurmogulien valtakunnassa 1600-luvulla.[7]

Jo Osmanien valtakunnassa alkoi syntyä muutakin lainsäädäntöä sharian rinnalle. Siirtomaahallinnon myötä muslimimaihin syntyi läntisen lainsäädännön ja sharian yhdistelmiä. Tästä esimerkkejä ovat Brittiläisen Intian anglo-muhamettilainen lainsäädäntö sekä Algerian Droit musulman algėrien. Lähi-idässä modernisaatio on johtanut laajaan siirtymiseen länsimaistyyppistä lainsäädäntöä soveltaviin valtioihin.[7]

NykytilanneMuokkaa

Nykyään ei ole valtioita, jotka perustuisivat ainoastaan šariaan, vaikka eräät valtiot katsovat olevansa sellaisia. Lähimpänä islamilaisen valtion mukaisia instituutioita oli jihadistisen terrorijärjestö ISISin perustama lyhytikäinen kalifaatti Irakin ja Syyrian valloitetuilla alueilla.[8] Kalifaatti ehti toimia vuodet 2014–2019 ennen kuin se kukistettiin sotilaallisesti.

Nykypäivän islamilaisiin valtioihin kuuluvat Pakistan, Mauritania, Iran[9] ja Afganistan,[10] jotka ovat virallisesti "islamilaisia tasavaltoja". Muita ovat ainakin Saudi-Arabia, Oman, Jemen, Yhdistyneet Arabiemiraatit ja Bahrain. Lisäksi on maita, joissa enemmistö asukkaista on muslimeja, mutta joissa šaria ei ole tärkeässä asemassa lainsäädännössä.

LähteetMuokkaa

  • Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  • Haeri, Fadhlalla: Islam. Suomentanut Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0671-3.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ al-Misri, 2017, s. 578-548 (luku O: Justice)
  2. ↑ Fadhlalla Haeri: Islam (Alkuteos: The Elements of Islam, 1995), s. 95–99. Tammi, 1996.
  3. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 26.
  4. ↑ a b c Schacht 1982, s. 199
  5. ↑ Keller, 2017, s. 645 (025.6)
  6. ↑ Keller, 2017, s. 638 (o25.1)
  7. ↑ a b c d Schacht 1982, s. 4
  8. ↑ ISISin arkistot julki Verkkouutiset.
  9. ↑ Moschtaghi, Ramin Rule of Law in Iran. In: Matthias Koetter / Gunnar Folke Schuppert (Eds.), Understanding of the Rule of Law in various Legal Orders of the World: Working Paper Series Nr. 11 of SFB 700: Governance in Limited Areas of Statehood, Berlin 2010.
  10. ↑ Elliesie, Hatem. Rule of Law in Afghanistan. In: Matthias Koetter / Gunnar Folke Schuppert (Eds.), Understanding of the Rule of Law in various Legal Orders of the World: Working Paper Series Nr. 4 of SFB 700: Governance in Limited Areas of Statehood, Berlin 2010
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islamilainen_valtio&oldid=20776863”