Avaa päävalikko
Lehmän suuran ensimmäiset jakeet (Mamelukkikoraani 1300-luvulta)

Al-Baqara (arab. سورة البقرة‎, al-Baqara, suom. Lehmän suura) on Koraanin toinen suura. Siinä on 286 säettä, mikä tekee siitä Koraanin pisimmän. Painopisteenä on kristittyjä ja ennen kaikkea juutalaisia vastaan suunnattu arvostelu. Suura kuuluu Gustav Weilin ja Theodor Nöldeken ikäluokituksen mukaan medinalaisiin suuriin.[1]

Suura koostuu monista irrallisista katkelmista, jotka eivät liity toisiinsa. Suura sisältää lainsäädäntöä ja kertoo vanhatestamentillisia tarinoita Adamista, Mooseksesta ja Abrahamista. Pääteemoihin kuuluu kehotus uskoa Jumalaan ja varoittaminen Jumalan rangaistuksesta. Suura päättyy eräänlaiseen Isä Meidän -rukoukseen. Suuran nimi tulee siinä kerrotusta tarinasta, joka on peräisin Toorasta ja kertoo virheettömästä lehmästä, jonka Mooses kehottaa teurastamaan (2:67–74).

"256: Uskonnossa ei ole pakkoa"Muokkaa

Kuuluisaksi on tullut suuran jae 256, jonka tavallisesti katsotaan kertovan, että islam hyväksyy uskonnonvapauden:

Uskonnossa (diin) ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä.

Lause löytyy vuonna 708 Damaskokseen rakennetun umaijadipyhäkön seinäkirjoituksesta, mikä on sen varhaisin havaittu esiintymiskerta. Orientalisti Patricia Crone esittää useita islamilaisia tulkintoja säkeelle.[2] Al-Tabari selitti 900-luvulla säkeiden liittyvän siihen, että juutalaiset ja kristityt Medinan asukkaat olivat yrittäneet tehdä lapsistaan muslimeita. Muhammed olisi tällöin saanut ilmoituksen, joka kieltää tällaisen käännyttämisen. Ibn Kathir 1300-luvulla jakaa tämän käsityksen ja kertoo jakeen tarkoittavan ettei ketään pidä pakottaa kääntymään islamiin, sillä islamiin sisältyvä totuus on selkeä ja ilmeinen.[3] Patricia Crone torjuu käsityksen, että kyseessä olisi uskonnonvapauden julistus, sillä sellainen olisi ollut mahdotonta islamiin perustuvassa valtiossa.

Uusimman selityksen on antanut Christoph Luxenberg. Hän uskoo, että Damaskoksen pyhäkön arabiankielinen seinäkirjoitus on luettu väärin. Tekstissä esiintyvä sana diin ei tarkoita uskontoa, vaan totuutta tai pyhiä kirjoituksia. Uskonnon käsitettä ei keskiajalla ollut vielä olemassa. Tekstin oikea käännös ei ole ”uskonnossa ei ole pakkoa” vaan, ”totuutta ei voi kieltää”. Kirjoitus on hallitsija al-Walidin esittämä kehotus seurata hänen esittämäänsä "oikeaa tietä". Totuutta ei voinut kieltää sen takia, että oikea ja väärä oli selvästi erotettu toisistaan.[4]

Lehmän suuran historiaaMuokkaa

Lehmän suura mainitaan ensimmäisen kerran Johannes Damaskolaisen (k. 750) kirjoittamassa teoksessa Tiedon lähde luvussa harhaopeista (De Haeresibus), jossa kuvaillaan "ismaeliittien taikauskoa" (superstition of ishmaelites). [5] Johannes Damaskolainen oli varhainen kirkkoisä, joka toimi virkamiehenä Damaskoksen kalifihovissa. Tekstin aitoutta on epäilty, koska pituuden ja tyylin suhteen arabeja koskeva osuus ei sovi kokonaisuuteen. [6] Kirjoittaja ei mainitse Koraania vielä yhtenä kirjana, vaan ainoastaan sen erillisiä osia. Teksti kertoo:

“Kuten on kerrottu, tämä Muhammed kirjoitti monia naurettavia teoksia, jotka hän jokaisen nimesi. On esimerkiksi Naisen kirja [= Naisten suura], sitten on kirja Jumalan kameli [=?]... edelleen Pöydän kirja [=Pöydän suura] ja edelleen Hiehon kirja [= Lehmän suura]”.

Tekstin perusteella on esitetty arvelu, että tuohon aikaan Koraani ei olisi vielä ollut yhtenäinen teos, vaan suurat olisivat liikkuneet itsenäisinä teoksina.[6] Suuraa nimeltä Jumalan kameli ei ole löydetty, mutta sen sisältöä on ennallistettu eräistä Koraanin kohdista.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 14. Basam Books, 1997.
  2. Patrici Crone: No pressure, then: religious freedom in Islam OpenDemocracy. 7.11.2009.
  3. at-Tabari: Tafsir at-Tabari archive.org.
  4. Ohlig, K-H.: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 263. Prometheus, 2013.
  5. St. John of Damascus’s Critique of Islam Orthodox Christian Information Center. Viitattu 12.5. 2008. (englanniksi)
  6. a b Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 238. Prometheus Books, 2003.

Aiheesta muuallaMuokkaa