Al Imran

Al Imran (arab. آل عمران‎, ’Āl ‘Imrān, suom. Imranin perheen suura) on Koraanin kolmas suura ja sisältää 200 jaetta. Nöldeken luokituksessa se on "medinalainen" järjestysnumerolla 97/114. Suura on saanut nimensä jakeessa 33 mainitusta Imranin perheestä. Koraanissa Imran on Jeesuksen äidin Marian isä ja samalla Mooseksen isä.

Suuran 3 ensimmäiset jakeet. Ali ibn Musa al-Ridha -moskeija, Nishapur.

Katkelma suuran 3 resitaatiota

Sisältö

Suura 3 liittyy sitä edeltävään Lehmän suuraan (2), jotka molemmat kuuluvat Koraanin myöhäiseen kerrokseen. Se sisältää useita aiheita, mutta keskittyy etenkin profeettoihin, kuten Abrahamiin ja Jeesukseen, sekä uskovia koskeviin vaatimuksiin. Suura sisältää myös kritiikkiä kristittyjä ja juutalaisia vastaan. Angelika Neuwirthin mukaan suura ei ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan koostuu eriaikaisista kerrostumista. Neuwirthin mukaan aiheet jakautuvat seuraaviin:

• Jakeet 1–3: johdanto.
• Jakeet 4–32 ovat myöhempi lisäys ja kommentaaria kirjoitusten tulkintaan sekä jumalalliseen ja profeetalliseen auktoriteettiin.
• Jakeet 33–62 sisältävät kertomuksia Mariasta ja Jeesuksesta.
• Jakeet 63–99 pohtivat Abrahamin perintöä.
• Jakeet 100–200 ovat tappion kokeneiden uskovien rohkaisua.

Tulkintoja

Koraanin tulkitsemisessa on useita koulukuntia. Islamilaiset tulkinnat perustuvat Koraanin keskiaikaiseen islamilaiseen eksegetiikkaan, joissa Koraanin jokainen jae selitetään Muhammedin elämäkerran avulla. Länsimaiset tieteelliset tulkintatavat eivät jaa yhteistä tutkimusmetodiikkaa, vaan jakautuvat kirjoksi, jossa ääripäinä ovat sitoutuminen islamilaiseen tulkintaan ja toisaalta täydellinen irtautuminen islamilaisesta perimätiedosta. Erilainen suhtautuminen perimätietoon johtuu siitä, että tutkijoilla on vaihtelevia näkemyksiä suullisesti pitkään kulkeneen tiedon luotettavuudesta.

Mystiset kirjaimet (jae 1)

Pääartikkeli: Koraanin mystiset kirjaimet

Suura alkaa jakeella 1, joka kuuluu: ”ا ل م” (’alif, lām, mīm). Kaikkiaan 29 suuraa alkaa tällaisilla "mystisillä" kirjaimilla, joiden merkitystä on satoja vuosia yritetty selittää. Yhteensä kuusi suuraa alkaa juuri kirjaimilla ا ل م. Ne ovat 2, 3, 29, 30, 31 ja 32.

Tabari kirjoitti 900-luvulla kirjaimista pitkän esseen, jossa hän kävi läpi erilaisia ehdotettuja ratkaisuja. Niihin kuuluivat ehdotukset, että kyseessä olisi Jumalan tai suuran nimi, Koraanin nimi, Jumalan ominaisuus, valafromula, jokaisella kirjaimella olisi oma merkitys, kyseessä olisi avauslause, kirjaimilla olisi numeroarvo, kyseessä olisi salaisuus ja niin edelleen. Tabari asettuu sille kannalle, että jokainen kirjain kantaa omaa merkitystään, joka koostuu useista merkityksistä, joihin kuuluvat Jumalan, nimi, hänen ominaisuutensa ja monet muut.

Jaakko Hämeen-Anttila asettuu valaformulan kannalle. Christoph Luxenberg etsii ratkaisua syyrialais-antiokialaisen kirkon perinteestä. Liturgiseen rukouskirjaan merkittiin lyhenteillä hetkijumalanpalveluksessa (Officium) käytetyt psalmit. Kristillisissä kirkoissa hetkijumalanpalvelus koostuu edelleen psalmeista, hymneistä ja Raamatun lukukappaleista. Kun käytössä ovat yksittäiset kirjaimet, ne voisivat olla viittauksia tiettyyn psalmiin ja kirjainyhdistelmät voisivat olla lyhenteitä. ALM on Abu Musa al-Haririn ehdotuksen mukaan lyhenne arameankielisestä lauseesta ”Herra puhui minulle” (emar lii Maaryaa). Lause esiintyy usein Vanhassa Testamentissa.

Pyhät kirjat (jae 3)

Suuran kolmas jae kuuluu: "Hän on lähettänyt sinulle Kirjan, joka vahvistaa sen, mitä ennen sitä oli. Hän on myös aikaisemmin lähettänyt Tooran ja Evankeliumin". Jakeen mukaan Kirja (eli Koraani) vahvistaa sen, mitä aikaisemmin oli lähetetty, eli Tooran (Mooseksen viisi kirjaa) ja Evankeliumin. Koska Evankeilumi on yksikössä, se mahdollisesti viittaa Lähi-idässä tunnettuun "evankeliumiharmoniaan" Diatessaron, jonka oli kirjoittanut Tatianos Assyrialainen neljän evankeliumin pohjalta vuonna 160.

Hämeen-Anttilan mukaan Koraani viittaa aiempiin pyhiin kirjoituksiin teoksina, jotka ovat Jumalalta peräisin. Islamilaisen käsityksen mukaan ne ovat kristittyjen ja juutalaisten myöhemmin turmelemia. K-H. Ohligin mukaan jae toteaa, että Kirja (eli Koraani) vahvistaa sen, mitä oli Toorassa ja Evankeliumissa. Oppia turmeltumisesta ei vielä Koraani tunne.

"Selkeät" ja "monitulkintaiset" jakeet (jae 7)

Jae 7 alkaa Hämeen-Anttilan käännöksenä:

"Hän on lähettänyt teille Kirjan, jossa on selkeitä jakeita, ja ne ovat Kirjan ydin. Siinä on myös toisia, monitulkintaisia jakeita."

Hämeen-Anttilan mukaan jae varoittaa nojautumasta vaikeaselkoisiin kohtiin. Christoph Luxenberg katsoo, että Koraanin teksti ei ole puhdasta arabiaa, vaan sen tulkinnassa tulee ottaa huomioon myös arameankieliset sanat. Kun merkeistä poistetaan niihin 700-luvulla lisätyt tarkkeet ja etsitään tulkintavaihtoehtoja myös arameankielisistä sanoista, Luxenberg päätyy uuteen käännökseen, jonka ajatus on seuraava:

"Hän on lähettänyt teille Kirjan. Siitä osa koostuu hyvin tunnetuista teksteistä, jotka ovat kanonisia, ja muista kirjoituksista, jotka ovat vastaavia sisällöltään."

Luxenbergin mukaan säkeet määrittelevät Koraanin sisällön alkuperää: osa on lainauksia pyhistä kirjoituksista ja toinen osa muista kirjoituksista, jotka ovat näihin verrattavia. Teksti kehottaa sitten turvautumaan nimenomaan tekstin kanonisiin osiin.

Jerusalemin kalliomoskeija

"Ainoa uskonto on islam" (jae 19)

Jaakko Hämeen-Anttila kääntää jakeen 19 alun muodossa "Jumalan edessä ainoa uskonto on islam." Jae päättyy sanoihin: "Ne, jotka ovat saaneet kirjan, ovat keskinäisessä kateudessaan ryhtyneet riitelemään saatuaan tiedon. Joka ei usko Jumalan merkkeihin, tietäköön, että Jumala on nopea pitämään tiliä."

Jakeen varhaisin esiintymä on Jerusalemin Kalliomoskeijan seinäkirjoituksessa vuodelta 691, johon sen on antanut sijoittaa temppelin rakennuttanut kalifi Abd al-Malik. Käännös antaa ymmärtää, että islam olisi ollut jo kalifi al-Malikin valitsema uskonto vuonna 691, ja hän olisi antanut kirjoittaa sitä koskevan julistuksen Kalliomoskeijan friisiin.

Teksti voidaan kuitenkin kääntää myös toisin. Yleisen käsityksen mukaan arabian sana dīn ei tarkoittanut uskontoa, sillä uskonnon käsite syntyi vasta valistusaikana 1700-luvulla. Christoph Luxenberg katsoo, että dīn tarkoittaa pyhiä kirjoituksia. Sana islam ei vastaavasti ole uskonnon erisnimi vaan tarkoittaa alistumista, jolloin ensimmäinen virke olisi luettava: "Katso! Kirjoitusten oikea tulkinta Jumalan edessä on niihin alistuminen." Teksti neuvoo alistumaan pyhiin kirjoituksiin oikeana tapana suhtautua niihin. Luxenbergin tulkinnan mukaan Kalliomoskeijan friisiteksti ei vielä ollut islamia vaan al-Malikin Khorasanista tuomaa muhammadismia, jossa korkein profeetta oli Jeesus, kunnianimeltään "ylistetty" (mohammad").

Marian kiitosvirsi? (jakeet 26–27)

Sandro Botticelli: Marian kiitosvirsi.

Jakeita 26–27 pidetään Luukkaan evankeliumissa olevan Marian kiitosvirren (lat. Magnificat anima mea Dominum) tiivistelmänä tai suorana sitaattina (Luuk. 1:46–55). Ahsen Bören suomennoksessa jakeet kuuluvat:

Sano: ”Oi Jumala, valtakuntain Valtias, Sinä annat valtakunnan kenelle tahdot ja otat sen pois keneltä tahdot, Sinä korotat kenet tahdot ja alennat kenet tahdot. Sinun kädessäsi on hyvyys, Sinä olet totisesti kaikkivaltias. Sinä annat yön seurata päivää ja päivän seurata yötä, Sinä saat elävän versomaan kuolleesta ja teet kuolleen elävästä, ja Sinä annat elatuksen kenelle tahdot, määrää panematta.”

Läntisten kirkkojen hetkirukousperinteessä Magnificat luetaan tai lauletaan ehtoopalveluksessa eli vesperissä.

Tarinat Mariasta ja Jeesuksesta (jakeet 35–43, 45–57)

Mariasta ja Jeesuksesta kerrotaan myös suurassa 19 (jakeet 16–40), mutta hieman eri tavalla. Tässä esitys seuraa Jaakobin protoevankeliumia, joka oli kauan suosituin Mariaa koskeva lähde. Marian kuvauksessa suura korostaa häntä Jumalan valittuna muiden naisten yläpuolella, kuten tekee myös Luukkaan evankeliumi. Yhdessä Marian kiitosvirren lainaamisen kanssa teksti osoittaa kristillisen liturgian tuntemusta.

Muhammed (jae 144)

Pääartikkeli: Muhammed Koraanissa

Sana Muhammed esiintyy Koraanissa neljä kertaa, ja yksi niistä on jakeessa:144: "Muhammed on vain lähettiläs; edesmenneet profeetat ovat ennen häntä olleet (Jumalan) lähettiläitä; jos hän kuolee tai kaatuu, peräydyttekö te silloin?" Karl-Heinz Ohligin mukaan sana muhammad voi Koraanissa tarkoittaa myös Jeesuksen arabiankielistä kunnianimeä "ylistetty". Hän katsoo, että tekstiyhteyden kristilliset viittaukset antavat perusteita sille, että kohdassa todellisuudessa puhutaan Kristuksen kuolemasta.

Badrin ja Uhudin taistelut (13, 121–179)

Perinteisessä islamilaisessa tulkinnassa jae 3:13 viittaa Badrin taisteluun ja loppuosan jakeiden 121–179 (etenkin 121 ja 152–155) on tulkittu viittaavan Uhudin taisteluun vuonna 625 ja sen jälkeiseen muslimien hajaannukseen.

Katso myös

• Luettelo Koraanin suurista

Lähteet

• Ernst, Carl, W.: How to Read the Quran. A New Guide, with Select Translations. Edinburgh University Press, 2011. ISBN 978-0-7486-5070-5
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995. ISBN 978-952-5534-22-1
• Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock.Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus Books., 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio.
• Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio.
• Sadeghi, Behnam & Mohsen Goudarzi: Ṣan‘ā’ 1 and the Origins of the Qur’ān. Der Islam, 2012, 87. vsk, nro 1–2, s. 1–129.
• Sinai, Nicolai & Angelika Neuwirth: ”Introduction”, The Quran in Conext. Historical and Literary Investigations into the Quranic Milieu. Brill, 2011. ISBN 978-90-04-21101-8
• Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017. ISBN 978 1911141 25 9

Aiheesta muualla

• Imranin perheen suura

Edeltävä suura: al-Baqara	Koraanin suurat	Seuraava suura: al-Nisa’
	Al Imran
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114