Avaa päävalikko
Lehmän suuran ensimmäiset jakeet (Mamelukkikoraani 1300-luvulta)

Al-Baqara (arab. سورة البقرة‎, al-Baqara, suom. Lehmän suura) on Koraanin toinen suura. Siinä on 286 säettä, mikä tekee siitä Koraanin pisimmän. Muwatta al-Malik sisältää hadithin, jonka mukaan Abdullah ibn Umarilta kesti kahdeksan vuotta oppia suura ulkoa.[1]

Suuran arvostusta kuvaa at-Tirmidhin hadith: "Jumalan lähettiläs sanoi: ... Saatana ei astu taloon, missä luetaan Lehmän suuraa." [2]

Painopisteenä on kristittyjä ja ennen kaikkea juutalaisia vastaan suunnattu arvostelu. Suura koostuu monista katkelmista, jotka eivät liity toisiinsa. Suura sisältää lainsäädäntöä ja kertoo vanhatestamentillisia tarinoita Adamista, Mooseksesta ja Abrahamista. Pääteemoihin kuuluu kehotus uskoa Jumalaan ja varoittaminen Jumalan rangaistuksesta. Suura päättyy eräänlaiseen Isä Meidän -rukoukseen. Suuran nimi tulee siinä kerrotusta tarinasta, joka on peräisin Toorasta ja kertoo virheettömästä lehmästä, jonka Mooses kehottaa teurastamaan (2:67–74).

Mystiset kirjaimet (1)Muokkaa

Suura alkaa jakeella 1, joka kuuluu: "ALM" (luetaan Alif Lääm Miim). Kaikkiaan 29 suuraa alkaa mystisillä kirjaimilla, joiden merkitystä on satoja vuosia yritetty selittää. Tabari kirjoiti 900-luvulla kirjaimista pitkän esseen, jossa hän kävi läpi erilaisia ehdotettuja ratkaisuja. Niihin kuuluivat ehdotukset, että kyseessä olisi Jumalan tai suuran nimi, Koraanin nimi, Jumalan ominaisuus, valaformula, jokaisella kirjaimella olisi oma merkitys, kyseessä olisi avauslause, kirjaimilla olisi numeroarvo, kyseessä olisi salaisuus jne. Tabari asettuu sille kannalle, että jokainen kirjain kantaa omaa merkitystään, joka kuitenkin koostuu useista päällekkäisistä merkityksistä. Niihin kuuluvat Jumalan, nimi, hänen ominaisuutensa ja monet muut.[3]

Jaakko Hämeen-Anttila asettuu valaformulan kannalle.[4] Christoph Luxenberg etsii ratkaisua syyrialais-antiokialaisen kirkon perinteestä. Liturgiseen rukouskirjaan merkittiin lyhenteillä hetkijumalanpalveluksessa (Officium) käytetyt psalmit. Kristillisissä kirkoissa hetkijumalanpalvelus koostuu edelleen psalmeista, hymneistä ja Raamatun lukukappaleista. Luxenberg arvelee, että yksittäiset kirjaimet voisivat olla viittauksia tiettyyn psalmiin, kun taas kirjainyhdistelmät voisivat olla lyhenteitä. ALM voisi tarkoittaa arameankielisestä lausetta ”Herra puhui minulle” (emar lii Maaryaa).[5]

Valtaistuimen jae (255)Muokkaa

 
"Valtaistuimen jae" kirjoitettuna kalligrafisen hevosen muotoon. Intialainen kuva 1500-luvulta.

Lehmän suuran jae 255 on Hämeen-Anttilan mukaan Koraanin yleisimmin lainattuja. Se tunnetaan "Valtaistuimen jakeena", joka sisältää tiivistetysti Koraanin jumalakuvan.[6] Tabari antaa siitä 900-luvulla useita sivuja pitkän selityksen, jossa jokainen yksityiskohta käydään läpi.[7] Jae muun muassa kritisoi kristittyjen esirukouskäytäntöä, jossa pyhimystä pyydetään rukoilemaan syntisen puolesta: "Kuka voisi Hänen luonaan puhua toisen puolesta ilman Hänen lupaansa?" Tabari toteaa, että Jumala vastaa tähän: "kenenkään muun kuin Minun rukoilemiseni ei ole sopivaa. Älkää siis rukoilko epäjumalankuvia (idoleita)... koska niistä ei ole teille hyötyä." [8] Teksti osoittaa, että myös kristilliset pyhimyspatsaat olivat muslimeille epäjumalankuvia.

"Uskonnossa ei ole pakkoa" (256)Muokkaa

Kuuluisaksi on tullut myös suuran jae 256, jonka tavallisesti katsotaan kertovan, että islam hyväksyy uskonnonvapauden:

Uskonnossa (diin) ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä.

Lause löytyy vuonna 708 Damaskokseen rakennetun umaijadipyhäkön seinäkirjoituksesta, mikä on sen varhaisin havaittu esiintymiskerta. Orientalisti Patricia Crone esittää useita islamilaisia tulkintoja säkeelle.[9] Al-Tabari selitti 900-luvulla säkeiden liittyvän siihen, että juutalaiset ja kristityt Medinan asukkaat olivat yrittäneet tehdä lapsistaan muslimeita. Muhammed olisi tällöin saanut ilmoituksen, joka kieltää tällaisen käännyttämisen. Ibn Kathir 1300-luvulla jakaa tämän käsityksen ja kertoo jakeen tarkoittavan ettei ketään pidä pakottaa kääntymään islamiin, sillä islamiin sisältyvä totuus on selkeä ja ilmeinen.[10] Patricia Crone torjuu käsityksen, että kyseessä olisi uskonnonvapauden julistus, sillä sellainen olisi ollut mahdotonta islamiin perustuvassa valtiossa.

Uusimman selityksen on antanut Christoph Luxenberg. Hän uskoo, että Damaskoksen pyhäkön arabiankielinen seinäkirjoitus on luettu väärin. Tekstissä esiintyvä sana diin ei tarkoita uskontoa, vaan totuutta tai pyhiä kirjoituksia. Uskonnon käsitettä ei keskiajalla ollut vielä olemassa. Tekstin oikea käännös ei ole ”uskonnossa ei ole pakkoa” vaan, ”totuutta ei voi kieltää”. Kirjoitus on hallitsija al-Walidin esittämä kehotus seurata hänen esittämäänsä "oikeaa tietä". Totuutta ei voinut kieltää sen takia, että oikea ja väärä oli selvästi erotettu toisistaan.[11]

Suuran päätösrukous (285-286)Muokkaa

Lehmän suura loppuu päätösrukoukseen, jossa on kaikuja kristillisestä Isä meidän -rukouksesta sekä katolisen messun Kyrie eleison -rukouksesta ("sääli meitä, anna meille anteeksi ja armahda meitä" ). Al-Bukharin hadithin mukaan, "Profeetta sanoi: jos joku lausuu Lehmän suuran kaksi jaetta illalla, se riittää hänelle." [12]

Lehmän suuran historiaaMuokkaa

Suura kuuluu Gustav Weilin ja Theodor Nöldeken ikäluokituksen mukaan medinalaisiin suuriin, mikä tarkoittaa sen edustavan Koraanin nuorempaa kerrosta.[6]

Lehmän suura mainitaan ensimmäisen kerran Johannes Damaskolaisen (k. 749) kirjoittamassa teoksessa Tiedon lähde luvussa harhaopeista (De Haeresibus), jossa kuvaillaan "ismaeliittien taikauskoa" (superstition of ishmaelites). [13] Johannes Damaskolainen oli varhainen kirkkoisä, joka toimi virkamiehenä Damaskoksen kalifihovissa. Tekstin aitoutta on epäilty, koska pituuden ja tyylin suhteen arabeja koskeva osuus ei sovi kokonaisuuteen. [14] Kirjoittaja ei puhu vielä islamista eikä mainitse Koraania yhtenä kirjana, vaan tunnistaa ainoastaan sen erillisiä osia. Teksti kertoo:

“Kuten on kerrottu, tämä Muhammed kirjoitti monia naurettavia teoksia, jotka hän jokaisen nimesi. On esimerkiksi Naisen kirja [= Naisten suura], sitten on kirja Jumalan kameli [=?]... edelleen Pöydän kirja [=Pöydän suura] ja edelleen Hiehon kirja [= Lehmän suura]”.

Tekstin perusteella on esitetty arvelu, että tuohon aikaan Koraani ei olisi vielä ollut yhtenäinen teos, vaan suurat olisivat liikkuneet itsenäisinä teoksina.[14] Suuraa nimeltä Jumalan kameli ei ole löydetty, mutta sen sisältöä on ennallistettu eräistä Koraanin kohdista.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. al-Malik: Muwatta Malik. The Quran. Book 15, Hadith 11 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  2. Jami' at-Tirmidhi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Vol. 5, Book 42, Hadith 2877. sunnah.com.
  3. Tabari: Selections from the Comprehensive Expositions of the Interpretation of the Verses of the Quran. Volume I, s. 477-494. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, (ei vl.).
  4. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 16. Basam Books, 1997.
  5. Luxenberg, Ch.: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte. (s.411-456), s. 446, 449. Hans Schiler, 2008.
  6. a b Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 14. Basam Books, 1997.
  7. Tabari: The Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I., s. 163-178. The Royal Aal al-Bayt Institut for Islamic Thought, Ei vuosilukua.
  8. Tabari (ei vl.) s. 170
  9. Patrici Crone: No pressure, then: religious freedom in Islam OpenDemocracy. 7.11.2009.
  10. at-Tabari: Tafsir at-Tabari archive.org.
  11. Ohlig, K-H.: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 263. Prometheus, 2013.
  12. al-Bukhari: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Sunan al-Bukhari. Vol. 6, Book 61, Hadith 530 sunnah.com.
  13. St. John of Damascus’s Critique of Islam Orthodox Christian Information Center. Viitattu 12.5. 2008. (englanniksi)
  14. a b Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 238. Prometheus Books, 2003.

Aiheesta muuallaMuokkaa