Al-Šura (arab. سورة الشورى‎, suom. Neuvonpidon suura) on Koraanin 42. suura. Se sisältää 53 jaetta.[1]

SisältöMuokkaa

Suuran alku kuuluu Ahsen-Bören suomennoksen mukaan seuraavasti:[2][3]

  1. (Haa, Miim) Ylistetty, kunnian Jumala,
  2. Kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala.
  3. Näin antaa sinulle Jumala, mahtava, viisas, ilmoituksensa kuten antoi niillekin, jotka elivät ennen sinua.
  4. Hänen ovat taivaat ja maat; Hän on korkea, suuri.

JohdantoMuokkaa

Suuri joukko Koraanin suuria alkaa mystisillä kirjaimilla, kuten tämäkin. Muhammad al-Tabari asettui sille kannalle, että jokainen kirjain kantaa omaa merkitystään, joka koostuu useista merkityksistä, Niihin kuuluvat Jumalan, nimi, hänen ominaisuutensa ja niin edelleen.[4] Jaakko Hämeen-Anttila arvelee, että kirjaimet ovat luomassa tunnelmaa.[5] Christoph Luxenberg on etsinyt ratkaisua syyrialais-antiokialaisen kirkon perinteestä. Liturgiseen rukouskirjaan merkittiin lyhenteillä hetkijumalanpalveluksessa (Officium) käytetyt psalmit. Kun käytössä ovat yksittäiset kirjaimet, ne voisivat olla viittauksia tiettyyn psalmiin, kun taas kirjainyhdistelmät olisivat psalmin nimen lyhenteitä.[6] Hämeen-Anttilan suomennoksessa esiintyvät suuran 42 alussa konsonantit HM ja SQ.[7]

Richard Bell on todennut, että Koraanin teksti ei varsinaisesti koostu suurista, vaan tekstin perusyksikkö on lyhyt, temaattinen kertomus.[8] Se alkaa usein puhuttelulla, kuten ”uskovaiset!”, jatkuu aiheen esittelyllä ja päättyy ratkaisuun. Kokonaisuuden päättää johtopäätös, joka usein koskee Jumalaa: ”Jumala on Tietävä, Viisas” Pidemmät suurat on koottu tällaisista palasista ilman, että ne liittyisivät toisiinsa.[9] Esimerkiksi tästä käy myös suuran 42 alku.

Arabiankielinen KoraaniMuokkaa

Jae 42:7 toteaa: "Me olemme antaneet sinulle ilmoituksena arabiankielisen Koraanin, jotta varoittaisit suurinta kaupunkia ja sen ympäristössä asuvia kokoamisen päivästä, jota ei voi epäillä; osa päätyy Paratiisiin, osa Helvetin tuleen."[10] Koraanissa korostetaan yhä uudestaan, että se on kirjoitettu selkeästi ja nimenomaan arabiaksi (12:2, 13:37, 16:103, 26:193–194, 39:28, 41:2, 42:7, 43:2,46:12). Christoph Luxenbergin ja Alphonse Minganan mukaan Koraanin kieli ei kuitenkaan ole arabiaa vaan syyroaramean ja arabian sekakieltä.[11] Jakeessa esiintyvä "suurin kaupunki" viittaa Hämeen-Anttilaan mukaan luultavasti Mekkaan. [1] Paikannimet kuitenkin tyypillisesti puuttuvat Koraanista eikä esimerkiksi Mekkaa mainita varmuudella missään.

Jumalan mahti ja ihmisten hajaannusMuokkaa

Jakeeseen 17 asti suura käsittelee Jumalan suuruutta ja ihmisten asemaa. Jae 13 toteaa, että Jumala on määrännyt "teille" saman uskonnon, jonka hän antoi Nooalle, Abrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle. Islamiin vakiintuneen käsityksen mukaan nämä kaikki profeetat saarnasivat samaa uskontoa kuin Muhammed, mutta heidän oppinsa vääristyi ajan mittaan. Koraani ei silti missään käytä julistamastaan uskonnosta sanaa "islam" eikä profeetta Muhammediakaan varmuudella mainita kuin kerran.[12]

Tuomiopäivän ennustamistaMuokkaa

Jakeet 17–22 keskittyvät erikseen tuomiopäivän käsittelyyn. Jumala on sitä varten lähettänyt Kirjan ja vaa'an. Hämeen-Anttila pitää mahdollisena, että tässä viitataan tavalliseen kaupankäyntiin, mutta Ignaz Goldziher ja St. Clair-Tisdall ovat todenneet, että vaa'alla on islamissa myös tuomiopäivään liittyvä käyttötarkoitus, jonka se on saanut zarathustralaisuudesta.[13][14]

Jakeissa 32–35 esitetään suuret valtamerilaivat esimerkkinä Jumalan antamista merkeistä. Niitä ovat myös tuulen tyyntyminen, joka estää purjehduksen sekä laivan upottaminen. Ihminen ei valitse itse kohtaloaan, sillä "Jumala valitsee itselleen kenet tahtoo" ja "kenet Jumala eksyttää, sillä ei ole suojelijaa" (42:13, 44).

Jumala puhuttelee ihmisiä vain ilmestyksen kautta tai verhon takaa tai lähettää lähettilään, jolle Hän antaa luvallaan ilmestyksenä, mitä tahtoo (42:51).

LähteetMuokkaa

  • Bell, Richard: From Introduction to the Quran”. Teoksessa: Ibn Warraq (toim). What the Koran really says?, s. 524–552. Prometheus Books, 2002 (alkuteos 1958). ISBN 1-57392-945-X.
  • St. Clair-Tisdall, W.: The sources of Islam. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The origins of Islam. Classic essays on Islam’s Holy Book, s. 227–292. Prometheus Books, 1901/1998.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5.
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  • Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995. ISBN 978-952-5534-22-1.
  • Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic Reading of the Koran: A Contribution to the Decoding of the Language of the Koran. Berliini: Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Mingana, Alphonse: Syriac influence on the style of the Koran. Bulletin of the John Rylands Library, 11, 77-98. Painettu uudestaan teoksessa: Ibn Warraq (toim.)(2002). What the Koran really says, s. 171–192. Prometheus, 1927.
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio.
  • Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017. ISBN 978 1911141 25 9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Hämeen-Anttila, 2008, s. 152
  2. Koraani, 1942
  3. Koraani - Neuvonpidon suura (ASH-SHUURA) 2000–2021. Islamopas.com.
  4. Tabari: Selections from the Comprehensive Expositions of the Interpretation of the Verses of the Quran. Volume I, s. 477–494. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, (ei vl.).
  5. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 16. Basam Books, 1997.
  6. Luxenberg, Ch.: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte. (s. 411–456), s. 447. Hans Schiler, 2008.
  7. Koraani, 1995
  8. Jaakko Hämeen-Anttila, 2006, 193–194
  9. Bell, 2002, s. 530
  10. Koraani, 1995, s. 360
  11. Mingana, 1927, 173-174; Luxenberg, 2007, s. 327
  12. Ohlig, 2013, s. 286
  13. Goldziher, 1900/2013, s. 346
  14. St. Clair-Tisdall, W., 1901/1998, s. 227–292


Edeltävä suura:
Fussilat
Koraanin suurat Seuraava suura:
al-Zukhruf
Al-Šura

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114


Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.