Wikipedia

Al-Nisa’

Al-Nisa’ (arab. سورة النساء‎, suom. Naisten suura) on Koraanin 4. suura. Se sisältää 176 jaetta ja kuuluu Medinan kauden suuriin. Suura käsittelee muun muassa perintöosuuksiin ja naisiin liittyviä säädöksiä. Ne ovat herättäneet paljon keskustelua länsimaissa. Islamilaisen tulkinnan mukaan kyse oli naisten oikeuksista, joita heillä ei ollut pakanallisten arabialaisten keskuudessa.[1] Länsimaisessa lainsäädännössä suuran määräyksiä pidetään usein ihmisoikeusrikoksina tai ainakin epätasa-arvoisina. Mielipide-eroista todistaa, että YK:n yleissopimus naisten syrjinnän poistamisesta ei ole sellaisenaan kelvannut kaikille muslimimaille.[2]

Katkelma Naisten suurasta keskiaikaisessa käsikirjoituksessa.

Sisältö muokkaa

Naisten suura sisältää hajanaisessa muodossa monenlaisia säädöksiä ja pohdintoja, joista seuraavassa kuvataan eräitä tunnetuimpia.

Orpojen asema muokkaa

Suura alkaa käsittelemällä orpojen asemaa ja perintölakeja (1–14). Islaminuskon mukaan tämä johtuu siitä, että suura ilmoitettiin Medinassa Uhudin taistelun jälkeen. Taistelussa muslimit olivat kärsineet tappion ja 65 muslimia oli kaatunut.[3][1] Uhudin taistelun historiallisuus on kuitenkin luonteeltaan mytologinen ja uskonvarainen, sillä varhaisin sitä koskeva lähde, Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkerta, on peräisin vasta 700-luvun loppupuolelta.[4][5]

Vaimojen lukumäärä muokkaa

Jae 4:3 on tullut kuuluisaksi, sillä siinä islamilaisen käsityksen mukaan määrätään vaimojen määrän ylärajaksi neljä. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan teksti on tulkittu väärin, kun on ymmärretty, että neljä olisi siinä vaimojen yläraja. Teksti käsittelee naispuolisia orpoja, ja annetut luvut ovat esimerkkejä, eivät yläraja. [6][7] Jae kuuluu Ahsen-Bören suomennoksessa:

"Jos pelkäätte, ett' ette voi menetellä oikeudenmukaisesti orpoja kohtaan, naikaa silloin ne naispuoliset (orpojen joukosta), joista pidätte, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos pelkäätte, ett' ette voisi olla tasapuolisia noin useata kohtaan, niin naikaa vain yksi ainoa heistä tai niistä orjattarista, joita omistatte. Tämä on mukavin tapa välttää vääryyttä".[1][8]

Perintölait muokkaa

Jae 4:11 sisältää Koraanin perimyslainsäädännön ytimen.[6] Sen mukaan pojalle kuuluu sama osuus kuin kahdelle tytölle.[1] Aihe jatkuu vielä suuran viimeisessä jakeessa 4:176.[6] Lause "te ette tiedä ovatko isänne tai poikanne teille hyödyllisempiä" viittaa Hämeen-Antilan mukaan erimielisyyksiin pääperijöistä. Yhteiskunnassa, missä yksityisomaisuus ei ollut täysin kehittynyt, perinnön siirtyminen vainajan veljille ja vanhemmille saattoi olla pääsääntö.[6]

Aviorikos muokkaa

Jakeessa 4:1 määrätään aviorikoksen tuomitsemisesta. Jae kuuluu Ahsen-Bören suomennoksessa:

"Niitä teidän naisianne vastaan, jotka tekevät huorin, on teidän kutsuttava joukostanne neljä todistajaa; jos he todistavat heidät syyllisiksi, niin pitäkää heidät eristettyinä asunnoissanne, kunnes kuolema heidät korjaa tai Jumala osoittaa heitä varten jonkun muun mahdollisuuden (uuden lainsäädännön kautta)."[8][1]

Tarvittava todistajien määrä on kaksinkertainen tavalliseen verrattuna, mutta myös rangaistus on ankara. 800-luvulla kirjatussa hadith -perinteessä naisen eristämisen sijaan kuitenkin alettiin määrätä sata ruoskaniskua tai kivittäminen kuoliaaksi.[9] Kivityksestä tulikin sunnalaisuuden piirissä yksimielinen käytäntö.[10]

Avioliitto muokkaa

Jakeet 19–28 sisältävät avioliittosäädöksiä. Jae 24 määrää väliaikaisesta avioliitosta, eräänlaisesta "tunti-avioliitosta" (mu'ta),[11] jollainen on edelleen käytössä šiialaisuudessa, mutta joka sunnalaisuudessa on kielletty.[12]

Vaimon rankaiseminen muokkaa

Jae 4:34 on tullut tunnetuksi, koska siinä säädetään uppiniskaisuudesta epäillyn vaimon ruumiillisesta rankaisemisesta. Jaakko Hämeen-Anttila korostaa, että vaimon lyöminen on äärimmäinen keino, johon Koraani antaa luvan turvautua vasta viimeiseksi.[13] Jae kuuluu Ahsen-Bören suomentamana:

"Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan. Katso, Jumala on ylevä ja suuri."[8][1]

Polemiikki juutalaisia vastaan muokkaa

Jakeet 44–57 sisältävät polemiikkia ja uhkauksia juutalaisia vastaan. [14] Islamilaisen selityksen mukaan syynä on juutalaisten petos Uhudin taistelun jälkeen. Muslimien tappion jälkeen eräät juutalaisheimot, jotka olivat noudattaneet Profeetan kanssa tehtyä sopimusta, "muuttuivat julkivihollisiksi, mennen niinkin pitkälle, että julistivat vanhan arabialaisen epäjumalainpalvonnan islaminuskoa paremmaksi ja antoivat apua mekkalaisille niin, että muslimien oli lopulta pakko sotia heitä vastaan." [1] Jakeissa todetaan, että Jumala on kironnut juutalaiset, jotka vääntelevät sanoja paikoiltaan ja pilkkaavat uskontoa. Jumala ilmoittaa, että Helvetissä on riittävästi hehkua: "Ne, jotka hylkivät Meidän ilmoitustamme, poltamme Me totisesti Tulessa. Niin usein kuin heidän ihonsa kärventyy, annamme sen sijalle uuden, jotta he maistaisivat tuskaa, Jumala on totisesti mahtava ja viisas." (4:56) [1]

Taistelu Jumalan tiellä muokkaa

Jakeet 80–70 polemisoivat "teeskentelijöitä vastaan.[14] Jakeissa 71-87 kehotetaan taistelemaan Jumalan tiellä ja torjumaan uskottomien hyökkäykset: "Ne, jotka haluavat vaihtaa tämän elämän tuonpuoleiseen, taistelkoot Jumalan tiellä." Jumala antaa heille suuren palkan, "saavatpa he sitten voiton tai tulevat surmatuiksi." (4:74).

Historia muokkaa

Koraania ei mainita missään säilyneessä kirjallisessa lähteessä ennen 800 -lukua. Esimerkiksi Fiqh Akbar I – käsikirjoitus, joka on varhaisin islamilaista lakia koskeva teksti 700-luvulta ei mainitse Koraania.[15] Vuonna 750 kuolleen Johannes Damaskolaisen tekemäksi oletettu De Haeresibus mainitsee kuitenkin Koraanin joitakin osia, niiden joukossa Naisten suuran. Tekstiä on tosin epäilty sen tyylin perusteella myöhemmäksi lisäykseksi käsikirjoitukseen.[16] Naisten suuraa koskeva kohta kuuluu: “Kuten on kerrottu, tämä Muhammed kirjoitti monia naurettavia teoksia, jotka hän jokaisen nimesi. On esimerkiksi Naisen kirja, sitten on kirja Jumalan kameli - - edelleen Pöydän kirja ja edelleen Hiehon kirja."

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008. ISBN 952-9842-15-5.
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9.
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  • Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2.
  • Wansbrough, John: Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Prometheus Books, 1977. ISBN 1-59102-201-0.
  • Öhrnberg, Kaj: Aleksandrian kirjasto ja arabit. Tieteessä tapahtuu, 5, 2001. Artikkelin verkkoversio.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h Koraani - Naisten suura (AN-NISA) 2000–2021. Islamopas.com.
  2. ↑ Kouros, Kristiina: Islam ja naisten ihmisoikeudet. Teoksessa: Kristiina Kouros & Susan Villa (toim.) Ihmisoikeudet ja islam, s. 173–174. Like, 2004.
  3. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 284
  4. ↑ Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 255–284. Basam Books, 1999.
  5. ↑ Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 291. Verlag C.H. Beck, 2008.
  6. ↑ a b c d Hämeen-Anttila, 2008, s. 42
  7. ↑ Seemiläisissä kielissä "neljä" tarkoittaa myös samaa kuin "paljon". Öhrnberg, 2001
  8. ↑ a b c Koraani, 1942
  9. ↑ The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips sunnah.com.
  10. ↑ Reliance of the Traveller, s. 619 (012). amana publications, 2017.
  11. ↑ Hämeen-Anttila, 2008, s. 43
  12. ↑ Islamilainen avioliitto, 2013, s. 42
  13. ↑ Hämeen-Anttila, 2008, s. 44
  14. ↑ a b Hämeen-Anttila, 2008, s. 40
  15. ↑ John Wansbrough: . Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation, s. 44. Prometheus Books, 1977.
  16. ↑ Y. D. Nevo & J. Koren: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state., s. 238. Prometheus Books, 2003.
Edeltävä suura:
Al Imran 		Koraanin suurat Seuraava suura:
Al-Ma’ida
Al-Nisa’

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Al-Nisa’&oldid=20567044”