Al-Masad

Al-Masad (Arab: المسد‎, suomeksi "Niiniköyden suura") on Koraanin 111. suura, ja siinä on viisi jaetta. Suura on runomuotoinen, ja alkukielisenä siitä löytyvät tyylin tehokeinoina sekä rytmillisyys että loppusoinnut.

Profeetta Elia tuomitsee Ahabin (1873)

Teksti

Jaakko Hämeen-Anttilan loppusoinnuton suomennos kuuluu seuraavasti:

»”Tuhoutukoot Abu-Lahabin kädet

ja tuhoutukoon hän itse!

Ei häntä auta omaisuus,

ei hyödytä se, mitä hän on koonnut.

Hän vielä korventuu liekehtivässä tulessa

vaimonsa kantaessa lisää polttopuuta

niiniköysi kaulassa”. »

Islamilainen tafsir-tulkinta

Suuran islamilainen tulkinta perustuu Ibn Ishaqin 760-luvulla laatimaan Profeetta Muhammedin elämäkertaan (Sirat Rasul Allah), joka tunnetaan Ibn Hishamin jäljentämänä 800-luvun versiona. Siinä esiintyy henkilö, josta suura näyttää kertovan. Ibn Ishaqin kertomissa tarinoissa Abu-Lahabista on yksityiskohtia, jotka täydellisesti sopivat suuraan 111.

Ibn Ishaq kertoo, että Jumalan profeetta piti Mekassa juhlien yhteydessä arabiheimojen edustajille puheen. Syynä esiintymiseen oli se, että muslimeihin kohdistuneen arvostelun takia Muhammed oli alkanut etsiä itselleen ja kannattajilleen turvapaikkaa muitten heimojen luota. Sellaisen hän sitten löysikin Medinasta. Puheessa Muhammed julisti yksijumalaisuutta ja vaati hyväksymään oman asemansa Jumalan profeettana. Ibn Ishaq kertoo, että Muhammedin takana seisoi puheen aikana "ovela, siisti mies, jolla oli kaksi kiharaa ja yllään Aden-viitta". Kun Muhammed lopetti puheensa, mies hyökkäsi puhujaa vastaan ja väitti tämän ajatuksia itse keksityksi harhaopiksi.

Suuran laskeutuminen

Peruskoulun islamin oppikirja kertoo, että suura 111 laskeutui alas edellä kuvatun kokoontumisen jälkeen: ”tämän tapauksen jälkeen Jumala ilmoitti Niiniköyden suuran.” Ibn Ishaq kuitenkin kertoo erilaisen version. Hän kertoo Abu Lahabin vaimosta, josta Jumala käytti nimeä Umm Jamil eli "puun kantaja". Nimi johtui siitä, että tällä oli tapana kerätä orjantappuroita ja sirotella niitä Profeetan ulko-oven eteen, jonne Profeetta saattoi paljain jaloin astua. Ibn Ishaqin mukaan suura laskeutui alas tällaisen tapauksen jälkeen.

Abu Lahab oli Muhammedin naapuri (myöhemmän tiedon mukaan seinänaapuri) ja teki tälle kaikenlaista muutakin kiusaa. Hän ja eräät muut muun muassa heittivät Profeetan eteen vuohen mahalaukun juuri, kun tämä oli kumartunut rukoukseen. Abu Lahab tanssi riemuissaan, kun kuuli Muhammedin pojan kuolleen. Muhammed suhtautui kärsivällisesti kiusantekoon ja kommentoi asiaa vain kysymyksellä "Millaista suojelua tämä on?", millä hän viittasi sukulaisten velvoitteeseen suojella oman ryhmänsä jäseniä.

Tarinan isnad -ketju ja sen arviointi

Ibn Ishaq kertoo saaneensa tiedon Muhammedin puheesta ja Abu Lahabista seuraavalla tavalla:

»”Eräs ystäväni, jonka tiedonantoja en epäile, kertoi minulle, että Zayd b. Aslam oli sanonut, että joko Ibad al-Dili tai joku muu, jolle Abu al-Zinad oli asian kertonut, oli kuullut Husain b. Abbasilta, että tämä oli kertonut isänsä sanoneen, että hän oli kuullut kyseisen tarinan Rabia ibn Abbadilta." »

Viimeksi mainittu todistusketjun jäsen, Rabia ibn Abbad, oli Muhammedin puheen aikana isänsä kanssa väkijoukossa todistamassa Abu Lahabin aiheuttamaa välikohtausta. Ibn Abbad sai kuulla isältään, että kyseinen henkilö oli Muhammedin setä, Abu-Lahab, joka vainosi profeettaa ja väitti häntä vastaan.

Epäluuloa on herättänyt se, että Ibn Ishaqin kertomukset Abu-Lahabista on sijoitettu yli sadan vuoden takaiseen menneisyyteen, mutta siitä huolimatta ne ovat erittäin yksityiskohtaisia aina vuorosanoja myöten. Islamilainen selitys asiaan on, että muslimit opettelivat profeettaa koskevan muistitiedon ulkoa ja kertoivat sen eteenpäin liittäen tarinoihin ulkoa opetellut todistajaketjut (isnad). Länsimainen Koraanin tutkimus on pääasiassa hyväksynyt tämän selityksen, jossa Koraania tulkitaan Muhammedin elämäkerran pohjalta. Maineikas brittiorientalisti William Montgomery Watt jopa on pitänyt sitä ainoana mahdollisuutena selittää Koraania . Suomalainen Jaakko Hämeen-Anttila on ottanut astetta kriittisemmän kannan. Hän luottaa Muhammedin sedän historiallisuuteen, mutta pitää nimeä Abu-Lahab (liekkien isä) pilkkanimenä, joka on poimittu Koraanista sen jälkeen, kun suuran on tulkittu viittaavan juuri häneen.

Muita selityksiä Niiniköyden suuralle

Isebelin jäännökset (1866)

Turkkilainen Ercan Celik katsoo vuonna 2015 löytäneensä ratkaisun Niiniköyden suuren arvoitukseen. Hän on löytänyt Raamatusta sen rinnakkaistarinan. Vanhan Testamentin 1. kuningasten kirjassa esiintyy kuningas Omri, jonka poika on nimeltään Ahab. Raamatun mukaan:

Omri teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä; hän teki enemmän pahaa kuin kukaan edeltäjänsä (1. Kun. 16:25).

Kun Abu-Lahab kirjoitetaan muodossa Abu L-Ahab, se tarkoittaa Ahabin isää, oikeastaan ”liekkien isää”, mistä päästään suurassa oleviin liekkeihin. Kuninkuudesta on runoon jäänyt tiedoksi Ahabin varallisuus. Vaimon mainitseminen näyttää viittaavan Ahabin vaimoon Isebeliin, josta Raamattu kertoo:

Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. Häpeällisesti hän ryhtyi palvelemaan epäjumalia aivan samoin kuin amorilaiset, nuo, jotka Herra hävitti israelilaisten tieltä (1. Kun. 21:25-26)

Isebel yllytti miestään nimenomaan Baalin palvontaan, joten polttopuiden kanto voisi liittyä polttouhriin Baalin kunniaksi. Mysteeriksi jää niiniköysi. Raamatussa koirat lopulta söivät Isebelin.

Celikin selitys sopii historiallis-kriittisen koulukunnan piirissä syntyneeseen teoriaan, jonka mukaan suuri osa Koraanista on syyrialaisen kristillisen kirkon piirissä syntyneitä liturgisia hartaustekstejä, joilla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa.

Tämän teorian mukaan Niiniköyden suuran kirjoittaja on tuntenut Raamatun tarinan Ahabista, Isebelistä sekä profeetta Eliaasta ja tiivistänyt kertomukseen sisältyvän opetuksen. Kirjoittaja tosin sekoittaa toisiinsa Ahabin ja tämän isän ja käyttää muotoa Abu L-ahab, joka rinnastuu runossa mainittuihin liekkeihin. Suurassa ei itsessään kirjaimellisesti luettuna ole mitään varsinaisesti islamiin liittyvää sisältöä. Islamilaisen sisällön sille antaa vasta Ibn Ishaqin kertoma tarina, joka yhdistää suuran Muhammediin.

Islamilaisen selityksen mahdollinen syntytapa

Islamilaisen selityksen mukaan Koraania ei kirjoitettu kerralla, vaan se koottiin hajallaan olevista katkelmista, joista osa oli kirjoitettuja, osa muistinvaraisia. Kokoaminen olisi tapahtunut viimeistään 650-luvulla kalifi Uthmanin toimesta. Koraaniin kuitenkin viitataan muussa kirjallisuudessa vasta 800-luvulta alkaen siten, että juuri Ibn Ishaqin 760-luvulla kirjoitettu ja kadonnut Profeetan elämäkerta oli ensimmäinen teos, joka sisälsi lainauksia Koraanista.

Jotkut orientalistit ovat arvelleet, että Koraani kyllä koottiin hajallaan olevista kirjoituksista, kuten muslimit kertovat, mutta tämä olisi tapahtunut vasta 700-luvun lopussa tai 800-luvun alussa. Tässä vaiheessa Koraanin kokoajat ja lukijat eivät olisi enää tienneet, mihin Abu Lahabista kertova teksti liittyi. Ulkonaisesti se kuitenkin sopi Koraaniin, koska siinä kerrottiin helvetin liekkeihin joutuneista ihmisistä, joita omaisuus ei auta.

Ibn Ishaqin kertomus Abu Lahabista antaa islamilaisen selityksen sille, mistä suurassa on kysymys. Vaihtoehtoinen, kuningas Ahabiin perustuva selitys, tarkoittaa, että islamilainen tulkinta olisi looginen kehä. Koraania lukenut henkilö on Niiniköyden suuran avulla ensin keksinyt tarinan Abu-Lahabista. Tarinaa on sitten käytetty takaisinpäin selittämään suuraa.

Islamilainen selitys ja tarina välikohtauksesta Mekassa on voinut syntyä seuraavasti. Runon alkuperäinen, tuntematon kirjoittaja muutti pilkallisessa tarkoituksessa kuningas Ahabin nimen muotoon Abu Lahab (=liekkien isä) korostaakseen runon sanomaa. Suuran islamilainen tulkitsija ei ole enää tiennyt, mistä Koraaniin päätyneessä runossa oli kysymys. Koska Abu Lahabin rangaistuksena on liekehtivä tuli, oli mahdollista päätellä, että tämä oli syyllistynyt synneistä raskaimpaan eli monijumalaisuuteen. Jumalan lähettiläs saadaan mukaan, kun sanotaan että Abu Lahab oli pilkannut juuri häntä, ja tietysti jossain julkisessa tilaisuudessa. Sopiva tilaisuus löytyy kokouksesta, jossa Muhammed etsii itselleen uutta turvapaikkaa voidakseen paeta Mekasta. Suurassa esiintyvät sanat "omaisuus" ja ”kädet” eli apulaiset viittaavat alkuperäisellä kirjoittajalla siihen, että kyse oli kuninkaasta. Ibn Ishaqin selityksessä ne kertovat, että Abu Lahab oli varakas, mistä seuraa maininta arvokkaasta Aden-viitasta. Kaksi kiharaa viittaavat ortodoksijuutalaisten hiustyyliin, mutta juutalaisteema väistyy, kun Abu Lahabista tehdään Muhammedin setä. Sukulaisuuden avulla tarina tiivistyy, ja siihen saadaan uutta jännitettä.

Ibn Ishaq tekee Abu-Lahabista samannimisen historiallisen henkilön, koko nimeltään Abu Lahab Abdu'l-'Uzza b. Abdu'I-Muttalib, joka ilmaisee myös isän ja suvun. Abu-Lahab pääsee mukaan myös moneen muuhun mekkalaisista kertovaan tarinaan. Niissä hän osoittautuu paatuneeksi roistoksi, joka lopulta kohtaa loppunsa mekkalaisten käsissä.

Niiniköyden suura on esimerkki Koraanin suurista, joiden tekstit mahdollisesti ovat alun perin Syyrian ja Lähi-idän kristillisten kirkkojen jumalanpalvelustekstejä. Arabikristillisyyden kehittyessä islamiksi ne olisivat päätyneet Koraaniin ja saaneet uuden tulkinnan. Muita tällaisia ehdokkaita ovat mm. al-Fil eli Norsun suura (105) ja al-Qadr eli Voiman yön suura (97).

Katso myös

• Islam
• Koraani
• Muhammed
• Suura

Lähteet

• Aboulfaouz, S., Hammoud-Rouhe, M., Onniselkä, S. & Sorsa, H.: Salam – islamin polku 5–6. Opetushallitus, 2015.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5.
• Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995 (4. painos 2005). ISBN 952-9842-05-8.
• Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1.
• Pickard, J.: Behind the myths. The Foundations of Judaism, Christianity and Islam. Authorhouse, 2013.
• Reynolds, Gabriel Said: he Qur'an and its Biblical Subtext. Routledge, 2012. ISBN 978-0-415-52424-7.
• Wansbrough, John: Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Prometheus Books, 1977. ISBN 1-59102-201-0.
• Watt, William Montgomery: Muhammad at Mecca. Oxford University Press at Clarendon, 1953. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

Edeltävä suura: An-Nasr	Koraanin suurat	Seuraava suura: Al-Ikhlas
	Al-Masad
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114