John Wansbrough
John Edward Wansbrough (19. helmikuuta 1928 – 10. kesäkuuta 2002)[1] oli yhdysvaltalainen historioitsija ja arabisti. Hän väitteli Harvardin yliopistossa, minkä jälkeen hän teki koko uransa professorina Englannissa, oppilaitoksenaan University of London's School of Oriental and African Studies. Wansbrough aloitti pitkän tauon jälkeen uudelleen historiallis-kriittisen Koraanin tutkimuksen.
| John Wansbrough | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. helmikuuta 1928 |
| Kuollut | 10. kesäkuuta 2002 (74 vuotta) |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Arvonimi | professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Historia ja islam |
Tutkimus muokkaa
Wansbroughia pidetään islamin tutkimuksen ”revisionistisen” koulukunnan perustajana, sillä hän arvosteli islamilaisen perimätiedon luotettavuutta tietolähteenä islamin syntymistä koskevissa asioissa. Hän katsoi, että käsitys Mekasta islamin synnyinpaikkana oli vasta myöhemmin syntynyt myytti.[2]
Lähteiden myöhäisyys muokkaa
Wansbrough painotti sitä, että islamilainen kirjallisuus Koraanista ja Muhammedista oli myöhäistä ilmestyessään vasta 150 vuotta itse kerrottujen tapahtumien jälkeen. Vaikka olikin joitakin merkittäviä kirjoittajia, jotka olivat kuolleet jo 700-luvulla, kuten Ibn Ishaq tai Malik ibn Anas, heidän teoksensa tunnetaan vain myöhempinä vuosisatoina tehtyinä kopioina. Niiden uskollisuutta alkuperäisille käsikirjoituksille ei voi taata, sillä tekstit ovat voineet muuttua monista eri syistä. Tässä Wansbroughn argumentti on jatkoa Ignaz Goldziherin ja Joseph Schachtin esittämille näkemyksille.[3] Hadithit kertovat oman kirjaamisaikansa eli 800-luvun uskomuksista eivätkä suoraan 600-luvun uskomuksista.[4] Tästä on vähitellen muodostunut myös koko länsimaisen orientalismin laajasti jakama käsitys.[5]
Pitkä kehityshistoria muokkaa
Toiseksi Wansbrough korosti, että islam oli uskontona monikerroksinen ilmiö, joka ei voinut syntyä vain yhden henkilön toimesta, kuten islamin oma suuri kertomus väittää.[6] Käsitys rabbiinisen juutalaisuuden ja kristinuskon pitkästä kehityskaaresta on yleisesti hyväksytty, mutta islamin synnystä on myös lännessä laajalti hyväksytty islamin oma kertomus uuden uskonnon nopeasta ilmaantumisesta vain 20 vuoden kuluessa. Wansbroughn mielestä tällainen tulkinta erottaa islamin sen historiallisista juurista ja supistaa uuden uskonnon syntymisen vain sen perustajaprofeetan henkilöhistoriaan. Siihen kuuluu myös ajatus, että islam syntyi poleemisessa suhteessa Arabian niemimaan monijumalaiseen pakanuuteen eikä Lähi-idän monoteististen uskontojen jatkokehityksenä, kuten juutalaisuus ja kristinusko. Islamin erillisyyttä korostaa myös ajatus sen syntymisestä Arabian niemimaalla, mistä uskonto vasta valmiina lähti valloittamaan maailmaa. Islamissa myös näkyvät sen arabialaiset juuret esimerkiksi kuukalenterin käytössä tai moniavioisuutena.[6]
Muslimit katsovat, että islam ei lainannut mitään juutalaisuudelta tai kristinuskolta. Vaikka Koraani sisältää joitakin islaminuskon perusasioita, siitä on tullut symbolisesti identtinen itse islaminuskon kanssa, mikä vahvisti ajatusta valmiina syntyneestä uskonnosta. Todellisuudessa islamin muodot uskontona kuitenkin vakiintuivat vasta keskiajan lopulla[7], ja Koraani tarjosi vain vähän aineksia islamin myöhempään substanssiin kuuluvista monista asioista. Länsimaiset orientalistit ovat pyrkineet täyttämään islamin aukkoa muihin uskontoihin kehittämällä teorioita juutalaisista ja kristityistä Mekassa tai siitä, että Muhammed kauppamatkoillaan kohtasi kristittyjä, esimerkkinä Bahira. Islamin syntymistä valmiina korosti myös ajatus islamin kulta-ajasta oikeaan johdettujen kalifien aikana. Islamin myöhempää kehitystä ei nähty edistymisenä, vaan eriasteisena luopumisena tuosta kulta-ajasta, jolloin islamia vielä aidosti toteutettiin.[6] Wansbroughn teesi kuitenkin oli, että islam ei olennaisesti eronnut syntytavassaan rabbiinisesta juutalaisuudesta ja kristinuskosta: ne kaikki syntyivät pitkän ajan kuluessa ja aiempien uskontojen pohjalta eivätkä jyrkässä vastakohdassa niihin.[6]
Koraanin ikä muokkaa
Wansbrough katsoi, että Koraani kirjoitettiin ja koottiin 200 vuoden kuluessa ja kanonisoitiin vasta 800-luvun vaihteessa abbasidien valtakunnassa. Perusteluna oli se, että kirjaan ei viitata missään tätä ennen.[8] Monet pitävät tätä Wansbroughn väitettä virheellisenä, sillä eräät käsikirjoituslöydöt viittaavat siihen, että Koraani olisi vanhempi.[2] Esimerkiksi Birminghamin käsikirjoituksen pergamentin on arvioitu olevan 500- ja 600-lukujen taitteesta.[9] Käsikirjoitus on kuitenkin vajavainen ja sisältää katkelmia vain suurista 18, 19 ja 20.
Teokset muokkaa
Wansbroughin merkittävimmät teokset olivat vuonna 1977 ilmestynyt Quranic Studies: Sources and Methods of Scriptural Interpretation sekä seuraavana vuonna ilmestynyt The Sectarian Milieu: Content and Composition Of Islamic Salvation History. Teokset ovat vaikeaselkoisia[2], eivätkä niiden luettavuutta paranna runsaat seemiläisillä kielillä esitetyt lainaukset.
Jälkimaine muokkaa
Gabriel Said Reynoldsin mukaan Wansbroughin teoriat eivät ole saaneet osakseen laajaa hyväksyntää, mutta ei liioin yksiviivaista torjuntaa. [2] Wansbroughin seuraajat ja oppilaat muodostivat "revisionistisen" tai historiakriittisen" islamin tutkimuksen koulukunnan, joka elvytti 1800-luvun kriittisen perinteen islamin tutkimuksessa.
Tutkijoita, jotka Wansbroughin lailla suhtautuvat kriittisesti islamilaiseen kertomukseen Koraanin synnystä, ovat muun muassa Michael Cook, Patricia Crone, Martin Hinds, Christoph Luxenberg, Gerd R. Puin, Günter Lüling ja Andrew Rippin. Velkansa Wansbroughille ovat tunnustaneet myös G. R. Hawting, Norman Calder, Yehuda D. Nevo, Joseph van Ess, Christopher Buck ja Claude Gilliot.[10]
Lähteet muokkaa
- Hawting, G.R.: John Wainsbrough, Islam, and Monotheism. Teoksessa: The Quest for the Historical Muhammad (toim. Ibn Warraq), s. 510–526. Prometheus Books, 2000. ISBN 978-1-57392-787-1. Teoksen verkkoversio.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
- Ibn Warraq: "Studies on Muhammad and the rise of islam. A critical survey”. Teoksessa: The Quest for the Historical Muhammad (toim. Ibn Warraq), s. 15–88. Prometheus Books, 2000. ISBN 978-1-57392-787-1. Teoksen verkkoversio.
- Reynolds, Gabriel Said: Introduction, Quranic studies and its controversies. Teoksessa: Reynolds, Gabriel Said (toim.). The Quran in its Historical Context, s. 1–26. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-49169-3.
- Wansbrough, John: Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Prometheus Books, 2004 (alkuteos 1977). ISBN 1-59102-201-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ John Wansbrough Quotes AZ quotes. Viitattu 11.12.2021.
- ↑ a b c d Reynold 2008, s. 11–13
- ↑ Hawting 2000, s. 516–517
- ↑ Hawting 2000, s. 517
- ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 99
- ↑ a b c d Hawting 2000, s. 511–513
- ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 48
- ↑ Wansbrough 2004 (alkuteos 1977), s. 44
- ↑ University of Birmingham: Birmingham Qur'an manuscript dated among the oldest in the world. birmingham.ac.uk. 2015.
- ↑ Ibn Warraq 2000, s. 69