Iblis (arab. إِبْلِيس‎, ’iblīs; myös Eblis tai Ibris) on Saatanan alkuperäinen nimi islamissa.[1][2] Vaikka Iblis muistuttaa kristinuskon Saatanaa, hän ei ole ensisijaisesti jumalan vastustaja, vaan ihmisten viettelijä ja kiusaaja.

Mustaihoisena kuvattu Iblis kieltäytyy kumartamasta Aatamia enkelien mukana. Persialainen miniatyyri 1400-luvulta.

EtymologiaMuokkaa

Nimen Iblis etymologia on epäselvä; sitä ei tavata kirjallisista lähteistä ennen Koraania. Nimen alkuperäksi on ehdotettu arabiankielistä ilmausta بَلَسَ (balasa), ”hän vaipui epätoivoon”[3] tai johdannaista muinaiskreikan sanasta διάβολος (diábolos), joka tarkoittaa paholaista.[4]

AlkuperäMuokkaa

Koraanissa on kaksi erilaista selitystä Saatanan (arab. شيطان‎, Šayṭān) alkuperästä.[2] Lehmän suuran (2:34) mukaan Saatana on enkeli, joka kieltäytyi kumartamasta Adamia (myös 38:71–88). Tämän tottelemattomuuden takia Iblis karkotettiin taivaasta. Ibliksen lopullinen tuomio lykättiin maailman loppuun, jolloin hänet seuraajineen syöstään helvettiin.[5] Eräiden muiden Koraanin kohtien mukaan Saatana on tulesta tehty džinni (7:12 ja 18:50), ja tästä onkin tullut vallitseva käsitys.[4][5] Džinnit eivät sinänsä ole pahoja tai hyviä, ja osa heistä on jopa kääntynyt islamiin. Monet džinnit ovat kuitenkin pahan puolella.

Houkuttelu syntiinMuokkaa

Kuten kristinuskossa, Saatana on myös islamissa syyllinen ihmisten houkutteluun tekemään syntiä (17:61–63).[2] Islamilaisessa teologiassa ei kuitenkaan tunneta perisyntiä eikä siihen liittyvää ensimmäistä syntiinlankeemusta, vaikka itse tarina löytyy Koraanista. Sen sijaan Jumala on antanut Saatanalle luvan viekoitella ihmisiä pahaan. Saatana yrittää etenkin saada ihmiset luopumaan uskostaan Jumalaan ja hylkäämään islamin. Tuomiopäivänä Saatana kuitenkin karkotetaan lopullisesti Helvettiin (arab. جهنم‎, Jahannam).[1] Koska islamissa ei ole ajatusta perisynnistä kuten kristinuskossa, pahan olemassaolo, kristinuskon "vanha Aatami", korvataan islamissa sillä, että Saatana on koko ajan liikkeellä ahdistelemassa ihmisiä. Sahih al-Bukharin hadithin mukaan Saatana kiertää ihmisolennossa kuin veri hänen kehossaan. [2] Näin on kaikkien ihmisten, myös Muhammedin, kohdalla. Poikkeuksena on vain Jeesus.[6]

Saatana on syyllinen moniin niihin asioihin, joita kristinuskossa on ainakin menneisyydessä luettu perisynnin aiheuttamaksi. Islamissa Saatanan tekoja ovat muun muassa fyysiset vammat sekä naisten menstruaatio. Jos naisella on kuukautiset, hän ei epäpyhän tilansa takia voi mennä moskeijaan tai rukoilla.[6] Saatana houkuttelee myös siveettömyyteen. Al-Tirmidhin hadithin mukaan "Nainen on piilotettava, sillä jos hän menee ulos, paholainen katsoo häneen."[7] Tämän takia naista peittävä hijab on "kirous Saatanalle".[8] Kun Saatana kristinuskossa toisinaan kuvataan käärmeenä, islamissa Saatana esiintyy usein koiran muodossa, koska koiraa pidetään likaisena eläimenä.[9]

Saatanalta suojautuminenMuokkaa

 
Rivien sulkeminen islamilaisessa rukouksessa on keino suojautua Saatanalta

Saatanan karkottamiseen auttaa rituaalinen rukous. Alkurukouksen ja Koraanin lukemisen välissä suositellaan siksi rukoilemaan turvaa Saatanalta. [10] Islamilaisessa rukouksessa rivit suljetaan, ettei Saatana pääse väliin. Muslimien on pidettävä yhtä voidakseen taistella Saatanaa vastaan.[10] Saatana hallitsee mereltä käsin ja lähettää sieltä joukkojaan jakamaan ja heikentämään muslimeja. Islamistit pitävät islamilaisten valtioiden keinotekoisia rajoja Saatanan tekoina; läntiset imperialistiset valtiot ovat siten olleet Saatanan asialla.[11] Yhdysvaltoja kutsutaan siksi Suureksi Saatanaksi ja Israelia Pieneksi Saatanaksi. Islamissa erityisesti itäinen Arabia katsotaan Saatanan voimien tyyssijaksi.[11]

Saatana on islamissa yön ruhtinas, minkä takia islam ei tunne kristillistä yöjumalanpalvelusta, vaikka maininta vanhasta käytännöstä on päässyt vielä Koraaniin (17:78–79). Yöllä Saatana majoittuu nukkujan nenään, minkä takia nenä täytyy herätessä huuhdella.[12][13]

LähteetMuokkaa

  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Hämeen-Anttila 2004, s. 155–157.
  2. a b c d Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 126–142. Isaac Publishing, 2013.
  3. Iblis themystica.org.
  4. a b Iblis Encyclopædia Britannica. 5.3.2020. Islam Question & Answer.
  5. a b Hämeen-Anttila, Jaakko: ”Islamin käsikirja", s. 155–157. Otava 2004.
  6. a b Sookhdeo, 2013, 128
  7. Sookhdeo, 2013, 130
  8. Sookhdeo, 2013, 131
  9. Sookhdeo, 2013, 132
  10. a b Sookhdeo, 2013, 134
  11. a b Sookhdeo, 2013, 135
  12. Sookhdeo, 2013, 140
  13. al-Bukhari: Sahih al-Bukhari, Vol. 4, Book 54, Hadith 516 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.