Mongolian kansantasavalta

Mongolian kansantasavalta (mong. Бүгд Найрамдах Монгол Ард Улс, Bügd Nairamdakh Mongol Ard Uls) oli 26. marraskuuta 1924 – 13. helmikuuta 1992 toiminut aasialainen kommunistinen valtio, joka kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Mongolian kansantasavalta ei kuitenkaan koskaan ollut osa Neuvostoliittoa.

Mongolian kansantasavalta Бүгд Найрамдах Монгол Ард Улс Bügd Nairamdakh Mongol Ard Uls
1924–1992
lippu (1945–1992) vaakuna (1960–1992)
Mongolian kansantasavalta vuonna 1989
Valtiomuoto	kansandemokratia (Neuvostoliiton satelliittivaltio vuoteen 1946)
Mongolian valtiollinen presidentti	Ensimmäinen: Navaandorjiin Jadambaa (1924) Viimeinen: Punsalmaagiin Ochirbat (1990–1992)
Pääministeri	Ensimmäinen: Balingiin Tserendorj (1923–1924) Viimeinen: Dashiin Byambasüren (1990–1992)
Pääkaupunki	Ulaanbaatar
Pinta-ala
– yhteensä	1 564 116 km²
Väkiluku	2 318 000
Uskonnot	buddhalaisuus, mongolialainen šamanismi, kristinusko, islam
Historia
– perustettiin	26. marraskuuta 1924
– kommunistihallinnon kaatuminen	13. helmikuuta 1992
Viralliset kielet	mongoli
Valuutta	Mongolian tugrik
Tunnuslause	Орон бүрийн пролетари нар нэгдэгтүн!
Kansallislaulu	”Bügd Nairamdah Mongol”
Edeltäjä	Kiinan tasavalta
Seuraaja	Mongolia
Infobox OK

Tausta

Mongolian kansantasavallan syntyä edelsi vaihe, jossa syntyi Venäjän keisarikunnan tuella Ulko-Mongolia, joka itsenäistyi Kiinan keisarikunnan luhistuessa vuonna 1911. Maata johti ensin kuningas ja sittemmin Vallankumouksellinen kansanpuolue. Koska Mongolia taloudellisesti oli varsin kehittymätön, ei sitä johtavaa työväenpuoluetta voitu materialistisen yhteiskuntateorian perusteella kutsua kommunistiseksi. Vuonna 1919 kiinalaisen Duan Qiruin yksityisarmeijan komentaja Xu Shuzhengin joukot valtasi Mongolian pääkaupungin, mutta vain hetkeksi. Vuoden 1920 lopulta vuoden 1921 alkupuolelle venäläisten valkoisten joukkojen kenraaliluutnantti Roman von Ungern-Sternberg miehitti Mongolian pääkaupungin jouduttuaan bolsevikkien vastaisessa taistelussa häviölle Siperiassa. Bolševikit varustivat mongolialaisen armeijan, joka vuoteen 1924 mennessä vapautti Mongolian ulkopuolisista valloittajista.

1930-luku ja toinen maailmansota

12. maaliskuuta 1936 Mongolia allekirjoitti Neuvostoliiton kanssa puolustussopimuksen. Tällöin Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin kehotti Kiinan kommunistista puoluetta muodostamaan Guomindangin kanssa yhteisrintaman Japanin vastaisen taistelun tehostamiseksi. Nämä kiinalaiset puolueet olivat joutuneet välirikkoon vuonna 1927 sotien keskenäänkin. Mongolia pysyi kuitenkin tämän kiistan ulkopuolella.

Vuonna 1939 Japanin 1930-luvulla miehittämä niin sanottu Mantšukuon nukkevaltio hyökkäsi Mongolian kansantasavaltaa vastaan. Tämä johti sotatoimiin Halhin-Golissa. Japanin eteneminen pysäytettiin. Tämä johti laajempiin sotatoimiin mongolialais-neuvostoliittolaisten ja Japanin Kwantungin armeijan välillä.

Neuvostoliitto takasi Mongolian kansantasavallan turvallisuuden Japanin uhalta toisessa maailmansodassa. Vuodesta 1939 vuoteen 1952 Mongoliaa johti stalinistista politiikkaa harjoittanut marsalkka Horloogijn Tšoibalsan. Syksyllä 1945 Neuvostoliiton joukot vapauttivat myös loput Mongoliasta Japanin miehityksestä. Vapautettu alue päätti kansanäänestyksessä liittyä Mongolian kansantasavaltaan. Sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen.

Neuvostoliiton etupiirissä vuoteen 1990

Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin vuonna 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Mongolia liittyi YK:hon vuonna 1961.

Vuonna 1990, jolloin Mongoliaa taloudellisesti tukeneen Neuvostoliiton talous alkoi luhistua, Mongolian kommunistinen puolue salli muut puolueet. Vuoden 1992 perustuslaki muutti kansantasavallan parlamentaariseksi valtioksi.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mongolian kansantasavalta Wikimedia Commonsissa