Roman von Ungern-Sternberg
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Roman Fjodorovitš Ungern von Sternberg (ven. Рома́н Фёдорович У́нгерн фон Ште́рнберг, alk. Nikolai Robert Max Baron von Ungern-Sternberg; 22. tammikuuta 1886 Graz, Itävallan keisarikunta – 15. syyskuuta 1921 Novonikolajevsk, Venäjä) oli sukutaustaltaan baltiansaksalainen kenraaliluutnantti ja paroni, joka taisteli Venäjän sisällissodan aikana bolševikkeja vastaan ja oli myöhemmin Mongoliaa hetken aikaa hallinnut itsenäinen sotaherra.
Ungern-Sternbergin suku
muokkaa
Ungern-Sternberg syntyi Itävallan Grazissa, mutta hänen juurensa olivat Venäjän keisarikuntaan kuuluneen Viron Hiidenmaalla. Hän kuului Viron baltiansaksalaiseen aatelistoon. Hänen esi-isänsä Ungern-suvun puolelta olivat Viroon 1200-luvulla tulleita saksalaisritareita, Sternberg-suku taas oli Suomessakin vaikuttanut ruotsalainen aatelissuku. Ungern-Sternbergien kartano Hiidenmaalla on nykyisin turistinähtävyys. Suomessa suvusta muistuttaa Ungern-Sternbergin bastioni, joka kuuluu Loviisan 1700-luvulla rakennettuihin linnoituslaitteisiin. Tunnettuja sukuun kuuluvia suomalaisia ovat muun muassa arkkitehti Erich von Ungern-Sternberg (1910–1989) ja Metsäteollisuus ry:n entinen kauppapoliittinen johtaja Claes von Ungern-Sternberg.
Roman von Ungern-Sternbergin elämä
muokkaaEnsimmäinen maailmansota
muokkaaRoman von Ungern-Sternberg valmistui Pavlovskin sotilasakatemiasta ja taisteli ensimmäisessä maailmansodassa. Ennen sitä hän oli palvellut Siperiassa ja tutustunut sikäläisiin paimentolaisväestöihin, kuten burjaatteihin ja mongoleihin. Ensimmäisessä maailmansodassa Ungern-Sternbergiä pidettiin erittäin urheana, mutta tasapainottomana upseerina. Kenraali Wrangel mainitsi muistelmissaan, että häntä arvelutti ylentää Ungernia. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen väliaikainen hallitus lähetti Ungernin Venäjän kaukoitään Grigori Semjonovin kanssa johtamaan alueen sotilaallista haltuunottoa.
Venäjän sisällissota
muokkaaBolševikkien kaapattua vallan lokakuun vallankumouksessa Semjonov ja hänen apurinsa Ungern-Sternberg asettuivat heitä vastaan. Seuraavina kuukausina Ungern-Sternberg hankki itselleen lisänimen Verinen paroni paikallisen väestön ja alaistensa erittäin julman kohtelun vuoksi. Hänet tunnettiin myös nimillä Hullu paroni ja Brutaali Buddha johtuen hänen erittäin omituisesta käytöksestään ja kiinnostuksestaan itämaisia oppeja kohtaan, jotka hän käsitti hyvin omintakeisesti. Semjonov ja Ungern-Sternberg eivät antibolševismistaan huolimatta olleet osa Venäjän valkoista vastarintaliikettä, vaan kieltäytyvät tunnustamasta valkoisten johtajaa amiraali Aleksandr Koltšakia. Sen sijaan heitä tukivat japanilaiset rahallisesti ja aseellisesti. Japanin tavoitteena oli muodostaa Venäjän Kaukoitään sen hallitsema nukkevaltio. Valkoisille johtajille tämä oli suuri uhka. Ungern-Sternbergin sekalainen armeija koostui venäläisistä, kasakoista ja burjaattialkuasukkaista. Ungern-Sternbergin joukko ryösteli edullisesta asemastaan käsin sekä punaisten että valkoistenkin junakuljetuksia. Semjonovin ja Ungern-Sternbergin ryöstöiskut Vladivostokista Siperian rautatietä kulkeneisiin tarvikejuniin haittasivat pahoin amiraali Koltšakin operaatioita Uralilla.
Vuonna 1920 Ungern-Sternberg erosi Semjonovista ja ryhtyi itsenäiseksi sotaherraksi. Hän uskoi monarkian olevan ainoa yhteiskuntajärjestelmä, joka kykenisi pelastamaan läntisen maailman korruptiolta ja itsetuholta. Hän haaveili myös Qing-dynastian palauttamisesta Kiinan valtaistuimelle ja kaukoidän kansojen yhdistymisestä sen alle. Fanaattisena juutalaisvihaajana hän oli julkaissut vuonna 1918 manifestin, jonka mukaan kaikki Venäjän juutalaiset ja komissaarit tulee tuhota. Hän toivoi myös syrjäytetyn Nikolai II:n nuoremman veljen Mikael II:n nousua Venäjän valtaistuimelle. Ungern-Sternbergin miehet teurastivat juutalaisia aina heitä tavatessaan, usein hyvin barbaarisella tavalla kuten nylkemällä heitä elävältä. Koska ensimmäinen maailmansota oli hajottanut Venäjän juutalaisille määrätyn asuma-alueen, monet heistä olivat paenneet kaukoitään.
Mongolian sotaherra
muokkaa
Vuoden 1919 jälkeen Mongolia oli Kiinan tasavallan joukkojen miehittämä. Vuoden 1920 loppupuolella tai vuoden 1921 alkupuolella Ungern-Stenbergin joukot saapuivat Mongoliaan kiinalaisten syrjäyttämän kuninkaallisen ja uskonnollisen johtajan Bogd Khanin kutsumina ”vapauttajina”. Tammikuussa 1921 Ungern-Sternberg pyrki useaan otteeseen valloittamaan pääkaupungin Urgan (nyk. Ulan Bator), mutta hänet torjuttiin ja hän kärsi raskaita tappioita. Ungern-Sternberg määräsi sytytettäväksi suuren määrän nuotioita kaupunkia ympäröille kukkuloille, antaen ymmärtää että sitä piiritti suuri armeija. Helmikuussa 1921 hän ajoi kiinalaiset kaupungista ilman taisteluja.lähde? Paroni nostatti Bogdo-kaanin takaisin valtaan mutta piti tätä kontrollissaan.[1]
13. maaliskuuta Mongolia julistautui itsenäiseksi monarkiaksi, jonka diktaattoriksi tuli Ungern-Sternberg, ja hengelliseksi johtajaksi Bogdo-kaani. Ungern-Sternbergin ajatusmaailma oli kummallinen sekoitus venäläistä nationalismia ja itämaisia uskomuksia, kuten buddhalaisuutta. Hän uskoi olevansa Tsingis-kaanin reinkarnaatio, mistä johtuen hänestä on käytetty nimitystä Ungern-kaani. Hänen lyhyt hallituskautensa Mongoliassa oli ryöstelyn ja väestöön kohdistuneen terrorin leimaama. Toisaalta hänen kannattajansa väittivät hänen tehneen merkittäviä uudistuksia, kuten kehittäneen katujen puhtaanapitoa ja viemäriverkostoa, ja edistäneen hengellistä elämää ja uskonnollista suvaitsevaisuutta muita paitsi juutalaisia kohtaan.
Tiibetin 13. Dalai Lama tuki Ungern-Sternbergiä ja lähetti tämän avuksi oman henkivartijansa ja satoja sotilaita.
Puna-armeijan avustuksella Sühbaatar löi Ungern-Sternbergin joukot Mongoliassa. Toukokuussa Ungern-Sternberg yritti Neuvosto-Venäjän alueisiin kuuluneiden alueiden valtausta Troitskosavskin lähellä. Touko- ja kesäkuun alkumenestysten jälkeen puna-armeijan vastahyökkäys heinä- ja elokuussa tuhosi Ungern-Sternbergin armeijan. Omat sotilaat luovuttivat hänet bolševikeille 21. elokuuta 1921.[1] Nopean sotilastuomioistuinkäsittelyn jälkeen Ungern-Sternberg teloitettiin ampumalla Novosibirskissa 15. syyskuuta.[2]
Muinaisten pyhien miesten reinkarnaationa pidetty Bogdo-kaani oli niin arvostettu Mongoliassa, että Ungern-Sternbergin syrjäyttämisen jälkeen hän sai jäädä rajoitettuun valtaan muutamaksi vuodeksi kuolemaansa asti. Maata hallitsivat kuitenkin tosiasiallisesti kommunistit. Bogdo-kaanin kuoltua 1924 Mongolia muutettiin virallisesti kommunistiseksi kansantasavallaksi, ja maan johto ilmoitti, ettei uusia reinkarnaatioita enää tulisi.
Ungern-Sternberg fiktiossa
muokkaa- Roman von Ungern-Sternberg on ikuistettu Hugo Prattin Corto Maltese -sarjakuvaromaaniin Corto Maltese Siperiassa, jossa hän esiintyy merkittävänä sivuhahmona.
- Neuvostoliittolais-mongolialainen elokuva Paroni Ungernin loppu (1968) kertoo Ungern-Sternbergistä.
Kirjallisuutta
muokkaa- Sebag Montefiore, Simon: Ihmishirviöt : maailmanhistorian julmimmat ihmiset (2010) ISBN 978-951-20-8073-1
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Independence and revolution Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ Der blutige Baron und sein Reich in der Mongolei. Kriegsreisende. Viitattu 29.11.2013. (saksaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roman von Ungern-Sternberg Wikimedia Commonsissa
