Avaa päävalikko

Sotaherra (engl. warlord) on alueellinen tai paikallinen vallanpitäjä, jonka asema nojautuu yksinomaan sotilaalliseen voimaan, ja joka on vastakkainasettelussa tai enintään nimellisessä kuuliaisuussuhteessa valtion keskushallintoon.[1] Feodaaliruhtinaita ei pidetä sotaherroina, sillä heidän valta-asemansa perustuu legitimiteettiin.

Esimerkiksi Kiinan historiassa puhutaan levottomasta sotaherrojen aikakaudesta (junfa) vuosina 1918 – 1927. Omia armeijoitaan komentaneiden sotilasjohtajien valtaan on perinteisesti yhdistetty sekasorto, raakuudet ja siviiliväestön rosvoaminen. [2] Qing-dynastian hiipumisesta aiheutunut sotaherrojen kausi päättyi Guomindangin voittoon ja valtaannousuun.

Nykymaailmassa sotaherran käsitettä on käytetty Afganistanin tai Somalian[3] kaltaisilla levottomilla alueilla esiin nousseista paikallisista tai alueellisista sotilasjohtajista.

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa