Avaa päävalikko

Legitimiteetti on politiikan tutkimuksessa ja oikeusfilosofiassa käytettävä käsite. Sitä tutkitaan tavallisesti suhteessa poliittisen järjestelmän tai muun yhteiskunnallisen instituution toimintaan. Yksinkertaisimmillaan legitimiteetti tarkoittaa järjestelmän hyväksymisenarvoisuutta kansalaisten silmissä. Tässä tapauksessa legitiimi järjestelmä ei perustu pakkoon, vaan kansalaisten velvollisuudentuntoon järjestelmää ja sen sääntöjä kohtaan.[1]

Sisällysluettelo

NäkökulmiaMuokkaa

Empiirinen legitimiteettiMuokkaa

Legitimiteetti voidaan nähdä kansalaisten tosiasiallisena hyväksyntänä järjestelmää kohtaan. Tällaista legitimiteettikäsitystä kutsutaan empiiriseksi. Muiden muassa Max Weberin ja Niklas Luhmannin legitimiteettikäsitykset pohjautuvat empiiriseen näkemykseen legitimiteetistä.

Normatiivinen legitimiteettiMuokkaa

Legitimiteetti voidaan nähdä myös normatiivisesta näkökulmasta. Tällöin järjestelmän legitimiteetti edellyttää järjestelmän laillisuutta eli legaalisuutta. Tästä lähtökohdasta käsin katsottuna legitiiminä on pidettävä lainmukaista järjestelmää. Normatiivista näkökulmaa ovat edustaneet muiden muassa Jean-Jacques Rousseau, Immanuel Kant ja Jürgen Habermas.

Kaksikantainen legitimiteettiMuokkaa

Välittävän kannan mukaan legitimiteetti edellyttää kumpaakin: sekä tosiasiallista hyväksyntää että normatiivista lainmukaisuutta.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Eriksson, Lars D.: Encyclopedia Iuridica Fennica (EIF) VII. Legitimiteetti. Jyväskylä 1999 p. 438–443.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Peter, Fabienne: Political Legitimacy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

LähteetMuokkaa

  1. Jan-Magnus Jansson: Politiikan teoria, s. 127. Helsinki: Tammi, 1969. ISBN 951-30-1065-1.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.