Akselivallat

toisen maailmansodan hävinnyt liittouma

Akselivallat oli toinen toisen maailmansodan osapuolista. Se taisteli liittoutuneita vastaan.

Akselivallat
Achsenmächte
(saksaksi)
Potenze dell’Asse
(italiaksi)
樞軸國
Sūjikukoku
(japaniksi)
  Akselivallat siirtomaineen ja liittolaisineen   Liittoutuneet   Liittoutuneisiin Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen liittyneet   Puolueettomat
  Akselivallat siirtomaineen ja liittolaisineen
  Liittoutuneisiin Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen liittyneet
  Puolueettomat
Tyyppi sotilasliitto
Jäsenet Merkittävimmät akselivallat:
 Saksa
 Italian kuningaskunta
 Japanin keisarikunta
Muut akselivallat:
 Unkarin kuningaskunta (20. marraskuuta 1940)
Romanian kuningaskunnan lippu Romanian kuningaskunta (23. marraskuuta 1940)
 Slovakian tasavalta (24. marraskuuta 1940)
 Bulgarian kuningaskunta (1. maaliskuuta 1941)
Itsenäisen Kroatian valtion lippu Itsenäinen Kroatian valtio (10. huhtikuuta 1941)
 Suomi (25. kesäkuuta 1941; de facto)
Komentajat Natsi-Saksa Adolf Hitler
Italian kuningaskunta Benito Mussolini
Japanin keisarikunta Hirohito

Historia muokkaa

Tausta muokkaa

Saksan ja Italian autoritääriset johtajat Adolf Hitler ja Benito Mussolini tekivät yhteistyötä ensimmäisen kerran Espanjan sisällissodassa, jossa ne tukivat sotilaallisesti Francisco Francon johtamia falangisteja.[1] Akselivallat-termi syntyi 25. lokakuuta 1936 allekirjoitetusta RoomanBerliinin akseliksi[2] kutsutusta liitosta Saksan ja Italian välillä. Nimitystä käytti ensimmäisen kerran Mussolini 1. marraskuuta 1936 pitämässään puheessa.[3] Japani liittyi akselivaltoihin Antikomintern-sopimuksella kuukautta myöhemmin.[3]

Toisen maailmansodan alku (1939) muokkaa

22. toukokuuta 1939 Berliinin–Rooman akseli muutettiin liittosopimukseksi, jota kutsuttiin terässopimukseksi.[4] Neuvostoliitto solmi Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen Moskovassa 23. elokuuta 1939. Sopimus oli Antikomintern-sopimuksen vastainen, ja Japani vetäytyi vastalauseena. Sopimuksen salainen lisäpöytäkirja sisälsi jaon, jossa Itä-Eurooppa jäi Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin.[5] Sopimuksen neutraalisuuspykälän vuoksi Saksa pysäytti Italian Suomelle talvisotaan lähettämän avun, muun muassa Fiat G.50 -hävittäjien toimittamisen Neuvostoliiton esitettyä vastalauseen. Saksa oli muodollisesti puolueeton, mutta tuki käytännössä Neuvostoliittoa.

1940– muokkaa

Terässopimus laajennettiin kolmen vallan sopimukseksi 27. syyskuuta 1940 Berliinissä. Se virallisti liittosuhteen ja varoitti Yhdysvaltoja liittymästä sotaan. Kolmen vallan sopimukseen liittyivät myöhemmin myös Unkari (20. marraskuuta 1940), Romania (23. marraskuuta 1940) ja Bulgaria (1. maaliskuuta 1941).[6]

Jugoslavian valtionhoitaja ruhtinas Paul allekirjoitti kolmen vallan sopimuksen 25. maaliskuuta 1941 Wienissä, mutta maassa tapahtui vallankaappaus kolme päivää myöhemmin Ison-Britannian tuella. Tämän seurauksena Jugoslavia ja Kreikka joutuivat miehitetyiksi kesällä 1941. Tämän jälkeen äärioikeistolainen Ustaša julisti Itsenäisen Kroatian valtion osassa miehitettyä Jugoslaviaa, johtajanaan Ante Pavelić.

Antikomintern-sopimus elvytettiin vuonna 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Siihen liittyivät lopulta Saksa, Japani, Italia, Unkari, Espanja, Mantšukuo, Bulgaria, Kroatia, Tanska, Suomi, Romania, Slovakia ja Nanjingin hallitus Kiinassa.

Italian sosiaalinen tasavalta perustettiin vuonna 1943 Italian antauduttua liittoutuneille. Saksalaiset kommandot vapauttivat vangitun Benito Mussolinin, joka nousi saksalaisten tuella valtaan Pohjois-Italiassa pääkaupunkinaan Salò.

Merkittäviä komentajia muokkaa

Saksa muokkaa

Italia muokkaa

Japani muokkaa

Muita muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Torbacke, Jarl: Ensimmäinen ja toinen maailmansota. 2. painos. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-13623-2.
  • Zetterberg, Seppo (toim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen. 8. painos. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7.

Viitteet muokkaa

  1. Axis Encyclopedia.com. Viitattu 20.8.2023. (englanniksi)
  2. https://www.britannica.com/topic/Rome-Berlin-Axis
  3. a b Torbacke 2002, s. 176.
  4. Torbacke 2002, s. 216.
  5. Maailmanhistorian pikkujättiläinen 2002, s. 870.
  6. Maailmanhistorian pikkujättiläinen 2002, s. 875.

Aiheesta muualla muokkaa