Wikipedia

Japanin keisari

Japanin valtionpäämies

Japanin keisari (jap. 天皇, tennō) on nykyisin perustuslailla tunnustettu Japanin kansan ja sen yhtenäisyyden symboli ja keisarillisen perheen pää. Japanin perustuslain mukaan keisari on perustuslaillisen monarkian seremoniallinen keulakuva.[1] Japanin nykyinen keisari on Naruhito, joka nousi valtaistuimelle 1. toukokuuta 2019.[2]

Japanin keisari
天皇
Nykyinen
Naruhito
1. toukokuuta 2019 lähtien
Puhuttelu "Teidän Majesteettinne Keisari"
Virka-asunto Kōkyo
Nimittäjä perinnöllinen
Kauden pituus elinikäinen
Perustettu 11. helmikuuta 660 eaa.
(2 684 vuotta sitten)
Ensimmäinen Jinmu
Kotisivut The Imperial Household Agency

Keisarien hallituskaudet (jap. 時代, jidai) on Meiji-restauraatiosta lähtien nimetty ja nimi on pysynyt samana koko kauden ajan. Aikaisemmin kausien nimiä on voitu muuttaa esim. luonnonkatastrofien jälkeen. Naruhiton hallitsijakausi on nimeltään Reiwa. Hallituskausien nimi esiintyy mm. virallisissa dokumenteissa ja kolikoissa. Noin kolmannes japanilaisista käyttää hallituskauden nimeä ajanlaskussa länsimaalaisen kalenterin rinnalla.[3][4]

Historia

muokkaa

Japanin keisarillinen dynastia on maailman vanhin hallitsijasuku: sitä voidaan seurata luotettavasti 400-luvulle saakka. Tämä johtuu keisarisuvun jumalallisesta asemasta: sitä ei ole periaatteessakaan voitu syrjäyttää nimellisestä asemasta, mutta käytännön vallasta kyllä.

Esihistoriallisella kaudella Japanilla oli myyttisen perinteen mukaan 28 hallitsijaa, kaikki miehiä, ja lisäksi keisarinna Jingū, jonka myöhempi japanilainen perinne alensi holhoojahallitsijaksi. Kirjoitetun historian aikana Japanilla on sitten ollut 95 hallitsijaa, joista 8 hallitsevaa keisarinnaa ja 87 keisaria.

Historian kuluessa Japanin keisarilla ei useasti ole ollut todellista valtaa, vaan todellinen hallinto on ollut voimakkaiden aatelissukujen käsissä. Näitä olivat Soga-, Fujiwara-, Minamoto-, Ashikaga- ja Tokugawa-suvut. Näinäkin aikoina keisari kuitenkin säilytti nimellisen asemansa jumalallisena hallitsijana.[5]

Sogat ja Fujiwarat olivat Japanin klassisen kauden ministeridynastioita. Etenkin Fujiwarat pitivät hallitusvaltaa käsissään alaikäisten keisareiden holhoojahallitsijoina ja keisareiden appiukkoina.

Vuosien 1192–1867 välillä Japanin todellinen päämies oli samuraiarmeijan päällikkö shōgun, vaikka shogunin valta olikin aina teoriassa keisarilta saatu. Minamoto, Ashikaga ja Tokugawa olivat peräjälkeen tuon ajanjakson shogunidynastiat. Ensimmäiset Japanissa vierailleet espanjalaiset ja portugalilaiset rinnastivat keisarin ja shōgunin suhteen paavin ja kuninkaan suhteeseen Euroopassa. Vuonna 1866 alkanut Meiji-restauraatio lakkautti shōgunin viran ja vuoden 1889 perustuslain myötä keisarikin luovutti suuren osan absoluuttisesta vallastaan kansanedustajille. Perustuslaki ei kuitenkaan ollut demokraattinen, vaan keisarille jäi paljon valtaa, jota pääministeri ja muut keisarin ympärillä olleet tahot hyödynsivät.

1930-luvulle tultaessa Japanin hallitus koostui suurelta osin fasistityyppisistä sotilasjohtajista, jotka käyttivät keisarin jumalallisuusajatusta imperiumin laajentamispyrkimyksiin. Toisessa maailmansodassa keisari oli symboli, jonka puolesta sotilaat lähetettiin taistelemaan ja kuolemaan. Keisari Hirohito itse pysytteli taka-alalla, ja hänen roolistaan sodassa on kiistelty. Japanin antauduttua Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman olisi halunnut Hirohiton sotasyyllisyysoikeuteen, mutta miehityshallinnon johtaja Douglas MacArthur kannatti keisari-instituution säilyttämistä, koska se edusti jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä Japanissa.

Keisari Hirohiton 15. elokuuta 1945 pitämä radiopuhe oli ensimmäinen kerta, kun keisari puhutteli kansalaisia suoraan.[6][7] Sittemmin keisarista on tullut näkyvämpi osa myös tavallisten japanilaisten elämää eteenkin Hirohiton seuraajan Akihiton kaudella. Vuoden 2011 maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen Akihito teki kaksi merkittävää asiaa: ensinnäkin hän piti televisioidun puheen japanilaisille ensimmäisenä keisarina ja toiseksi hänet kuvattiin polvillaan luonnonkatastrofeista selviytyneiden kanssa.[8]

Keisarien koulutustaso on perinteisesti ollut korkea. Vuosina 1926–1947 keisariperheen jäsenten tuli lain mukaan opiskella Gakushūin-yliopistossa.[9] Nykyisellä keisari Naruhitolla on maisterintutkinto historiasta.[10] Hänen veljensä, ja kruununprinssi, Fumihito on ornitologian tohtori.[11]

Vallanperimys

muokkaa

400-luvulta lähtien Japanin valtaistuin periytyi patrilineaalisesti, noudattaen tapaoikeudellista japanilaista vallanperimysjärjestystä, joka muistuttaa lähinnä agnaattisen senioriteetin periaatetta. Mies tai nainen, joka oli syntynyt aiemmista miespuolisista keisareista polveutuvaan mieslinjaiseen sukuun (”Yamaton dynastiaan”), saattoi periaatteessa nousta valtaistuimelle. Käytännössä edeltäjän seuraava veli, tai vanhin poika tai tytär, nousi seuraajaksi, ja vain ani harvoin kaukaisemmat sukulaiset.

Japanin nykyisessä perustuslaissa ei alkujaan ollut mahdollisuutta, että keisari voisi luopua kruunusta.[12] Yksikään keisari ei ollutkaan jättänyt tehtäväänsä 200 vuoteen. Kesäkuussa 2017 Japanin parlamentti hyväksyi lain, joka mahdollisti silloisen keisari Akihiton eroamisen. Iäkäs keisari oli kärsinyt terveysongelmista ja oli toivonut voivansa jättää tehtävänsä.[13]

Naisten mahdollisuudesta periä kruunu on myös käyty keskustelua Japanissa, ja selkeä enemmistö japanilaisista suhtautuu myötämielisesti potentiaaliseen hallitsijaan. Toistaiseksi keisari Naruhiton tytär Aiko ei kuitenkaan ole virallisesti kruununperillinen.[14]

Valtaoikeudet, tittelit ja etuudet

muokkaa

Japanilaisen perinteisen keisarikultin mukaan keisariperhe polveutuu jumalista. Keisarin rooli on Japanin historiassa vaihdellut lähinnä symbolista valtaa omanneen uskonnollissävyisen keulakuvan ja todellisen vallankäyttäjän välillä. Keisarin todellista valtaa ovat aina rajoittaneet ja kontrolloineet muut poliittiset voimat, vain kontrollin aste on vaihdellut. Monilla keisareilla ei ole ollut käytännössä lainkaan valtaa. Keisari on kuitenkin nykyäänkin hyvin kunnioitetussa asemassa.

Vuoden 1947 perustuslaki, jonka Yhdysvallat saneli vuotta aikaisemmin, säilytti monarkian, mutta keisarin rooli on seremoniallinen.[15] Keisari ei esim. saa ilmaista minkäänlaista poliittista mielipidettä.[8] Keisaria on myös pidetty ennen toisen maailmansodan päättymistä koko šintolaisuuden johtajana, mutta tämä titteli lakkautettiin vuonna 1945, kun šintolaisuus menetti asemansa valtionuskontona.[16]

Perustuslain mukaan keisari ei saa suorittaa mitään sellaisia velvollisuuksia, joihin hänellä ei ole perustuslain nojalla erikseen lupaa. Lisäksi hänen on toimittava maan hallituksen nevonnan ja suostumuksen mukaan. Keisarin valtaoikeuksiin kuuluvat mm.:[17]

  • pääministerin nimittäminen; pääministerin valitsee tosin parlamentti
  • korkeimman oikeuden puheenjohtajan nimittäminen; puheenjohtajan valitsee tosin hallitus
  • lakien vahvistaminen
  • parlamentin koolle kutsuminen
  • alahuoneen hajottaminen
  • vaalien määrääminen
  • ministerien nimittäminen ja erottaminen sekä suurlähettiläiden valtuuskirjojen hyväksyminen ja näiden vastaanottaminen
  • tuomioiden osittainen tai täysimääräinen armahtaminen
  • myöntää valtiollisia palkintoja
  • diplomaattisten dokumenttien vahvistaminen lain puitteissa
  • seremoniallisten toimien suorittaminen

Keisarin virallinen titteli, tennō, on kiinalainen laina ja kääntyy kuta kuinkin muotoon "taivaallinen hallitsija". Toinen, joskin vanhempi termi on mikado (jap. 御門).[18] Vaikka Länsimaissa keisareista käytetäänkin näiden oikeita nimiä, Japanissa tätä pidetään epäkunnioittavana ja esim. Akihitoa kutsuttiin hänen hallitessaan vain tittelillä "Teidän Majesteettinne Keisari" (jap. 天皇陛下, Tennō Heika).[19] Akihiton luovuttua vallasta hänelle piti keksiä uusi titteli, joksi valikoitui "suurkeisari (jap. 上皇, jōkō)". Englanniksi titteli on kuitenkin "emerituskeisari (engl. Emperor Emeritus)".[20][21] Kun keisari lakkaa hallitsemasta, hänestä aletaan käyttää hallituskautensa mukaista nimeä: esim. Hirohito, jonka hallituskauden nimi on Shōwa, tunnetaan nykyään paremmin nimellä Shōwa-keisari (jap. 昭和天皇, Shōwa-tennō).[3]

Vuonna 2024 keisariperheen kuluihin oli varattu 324 miljoonaa jeniä.[22] Perustuslain mukaan keisari ei saa ottaa vastaan minkäänlaista lahjaa ilman Japanin parlamentin lupaa.[17]

Galleria

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ The Constitution of Japan 1947. japan.kantei.go.jp. Viitattu 6.8.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Japanissa kruununprinssi Naruhito aloittaa tänään keisarikautensa Yle Uutiset. Viitattu 6.8.2021.
  3. ↑ a b New emperor, new era: How a single word defines Japan BBC News. 30.3.2019. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
  4. ↑ Linda Sieg: Explainer: Japan new imperial era name, Reiwa - Origins, Selection, Meaning Reuters. 1.4.2019. Viitattu 6.8.2021. (englanniksi)
  5. ↑ George Sansom: History of Japan
    Seagrave-Seagrave: The Yamato Dynasty: The Secret History of Japan's Imperial Family
  6. ↑ Historic Figures: Emperor Hirohito (1901-1989) BBC - History. 2014. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
  7. ↑ Emperor Hirohito Nuclear Museum. 2025. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
  8. ↑ a b Akihito: The Japanese emperor with the human touch BBC News. 29.4.2019. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
  9. ↑ 皇族就学令 大正15年10月21日皇室令第8号 | 日本法令索引 hourei.ndl.go.jp. Viitattu 4.1.2025.
  10. ↑ Naruhito | Reign, History, & Family Encyclopædia Britannica. 20.12.2024. Viitattu 4.1.2025. (englanniksi)
  11. ↑ President Yamashina Institute for Ornithology. 2024. Viitattu 4.1.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Japanin keisari piti harvinaisen tv-puheen: "Terveyteni heikkenee" MTV Uutiset. 8.8.2016. Arkistoitu 23.5.2017.
  13. ↑ Yrjö Kokkonen: Japanin parlamentin ylähuone hyväksyi keisarin eron Yle uutiset. 9.6.2017. Viitattu 11.6.2017.
  14. ↑ McCurry, Justin: Heir of desperation as Japan wrestles with looming royal succession crisis The Guardian. 15.5.2021. Viitattu 3.1.2025. (englanti)
  15. ↑ Hirohito | Biography, Full Name, World War II, Surrender, & Facts Encyclopædia Britannica. 2025-01-03§. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Emperor performs ritual to report abdication to Shinto gods AP NEWS. 9.5.2021. Viitattu 6.8.2021. (englanniksi)
  17. ↑ a b THE CONSTITUTION OF JAPAN (art. 1–8) japan.kantei.go.jp. 1947. Viitattu 3.1.2025.
  18. ↑ Tennō | Emperor, Imperial, Japan Encyclopdia Britannica. 2025. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
  19. ↑ The abdication of the Emperor of Japan Japan Experience. 1.5.2018. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
  20. ↑ Emperor gives final speech before abdication NHK WORLD. 29.4.2019. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Japanissa pohditaan nimikettä eläköityvälle keisarille – tuleeko hänestä zen, moto vai joko? Yle Uutiset. 22.1.2017. Viitattu 3.1.2025.
  22. ↑ Budgetary Matters The Imperial Household Agency. 2025. Viitattu 3.1.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Japanin_keisari&oldid=22933877”