Esihistoria
Esihistoria tarkoittaa ihmisen menneisyyden ajanjaksoa ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa.[1] Historiaksi nimitetään esihistorian jälkeistä aikaa, jota voidaan tutkia kirjallisista lähteistä. Yli 99 % ihmiskunnan olemassaolon ajasta on ollut esihistoriaa.[2] Esihistoriaa tutkivista tieteistä merkittävin on arkeologia.
Jaottelu
muokkaaEsihistoria jaetaan paleoliittiseen, neoliittiseen, pronssikauteen, kuparikauteen ja rautakauteen.[3]
- Kivikausi
- Varhaispaleoliittinen kausi alkoi noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi nykyihmisen ilmaantumiseen 250 000 vuotta sitten.
- Keskipaleoliittinen kausi ajoitetaan vuosien 250 000 eaa. ja 30 000 eaa. välille.
- Myöhäispaleoliittinen kausi oli vuosien 30 000 eaa. ja 10 000 eaa. välillä.[3]
- Neoliittinen kausi alkoi noin 10 000–8 000 vuotta sitten ja kesti noin vuoteen 4 000–2 300 eaa.[3]
- Pronssikausi oli Lähi-idässä noin vuosien 4 000–1 200 eaa. välillä ja Euroopassa noin 2 300–800 eaa. välillä.[3]
- Kuparikausi alkoi Kaakkois-Euroopassa noin vuonna 4 500 eaa. ja koko Euroopassa noin vuonna 2 800 eaa.[3]
- Rautakausi alkoi vuosien 1 100–800 eaa. aikoihin.[3]
Lisäksi Euroopan esihistoria jäsennetään usein seuraavasti:[3]
- varhaispleistoseeni 1,8 Mv – 780 000 eaa.
- keskipleistoseeni 780 000–127 000 eaa.
- myöhäispleistoseeni 127 000–10 000 eaa.
- holoseeni 10 000 eaa. alkaen
Esihistorian päättyminen
muokkaaEsihistorian ajasta siirryttiin varhaishistorian aikaan ensimmäisenä Mesopotamiassa ja Egyptissä, joissa syntyivät maailman ensimmäiset korkeakulttuurit sekä kirjoitustaito.[4]
Kiinassa vanhimmat kirjoitukset tunnetaan Shang-dynastian ajalta.[5]
Mesoamerikassa kirjoitustaidon kehittivät olmeekit 700–500 eaa.[6] Heitä seuranneet mayat joko kehittivät itse kirjoituksensa[7] tai luultavammin omaksuivat sen sapoteekeilta tai olmeekeilta.[8] Myös inkojen solmukirjoitus quipu on mahdollisesti kehittynyt ennen eurooppalaisten tuloa ja sisältänyt numerotiedon ohella tavuja, äänteitä ja kertomuksia.[9]
Suomessa katsotaan historian alkavan 1100- ja 1200-lukujen mittaan.
Australiassa esihistoria jatkui 1700-luvulle, sillä alkuperäiset asukkaat eivät olleet kehittäneet kirjoitustaitoa ennen eurooppalaisten tuloa. Jotkin Amazonin sademetsien ja Papua-Uuden-Guinean eristäytyneet alkuperäiskansat elivät länsimaisen määritelmän mukaisesti esihistoriallista aikaa ainakin 1950- tai 1960-luvulle saakka.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Berndl, Klaus et al.: Maailmanhistoria: Kuvitettu matka läpi historian. Parragon, 2007. ISBN 9781405482837
Viitteet
muokkaa- ↑ Arkeologia:esihistoria Tieteen termipankki. Viitattu 6.9.2022.
- ↑ Corbishley, M., Darvill, T. & Stone, P. 2000. Prehistory: A Teacher's Guide. English Heritage, Education Service.
- ↑ a b c d e f g Maailmanhistoria: Kuvitettu matka läpi historian 2007, s. 18.
- ↑ Maailmanhistoria: Kuvitettu matka läpi historian 2007, s. 29–31.
- ↑ Maailmanhistoria: Kuvitettu matka läpi historian 2007, s. 72.
- ↑ Kettunen, Harri & Helmke, Christophe: Introduction to Maya Hieroglyphs (Arkistoitu – Internet Archive), 2010, s. 11–12.
- ↑ Mayoista maoreihin, Ihmisen suku 4, Göran Burehnult (päätoimittaja), WSOY 1995, Painettu Hongkongissa 1995, ISBN 951-0-18782-8, Tietolaatikko Mayojen hieroglyfikirjoitus, David Stuart, s. 48-49.
- ↑ Tieteen kuvalehti 6/2010, Maalis-huhtikuu 2010, s. 25, s. 23.
- ↑ Joonas Gustavsson: Tutkijoiden yllätyshavainto: Inkojen muinainen solmukirjoitus ei ollutkaan numeroita vaan se kertoi myös tarinoita Tekniikan maailma: teknologia, tiede. 24.4.2017. Viitattu 16.9.2022.
Kirjallisuutta
muokkaa- Grünthal, Riho (toim.): Ennen, muinoin: Miten menneisyyttämme tutkitaan. (Tietolipas 180) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-332-4
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Esihistoria Wikimedia Commonsissa