Shinzō Abe

japanilainen poliitikko ja Japanin 57. pääministeri

Shinzō Abe (jap. 安倍晋三, s. 21. syyskuuta 1954) on japanilainen poliitikko, joka toimi Japanin pääministerinä ja liberaalidemokraattisen puolueen (LDP) puheenjohtajana vuosina 2006–2007 ja 2012–2020.

Shinzō Abe
安倍晋三
Shinzō Abe Official (cropped 2).jpg
Japanin pääministeri
26. joulukuuta 2012[1] – 16. syyskuuta 2020
Monarkki Akihito
Naruhito
Varapääministeri Tarō Asō
Edeltäjä Yoshihiko Noda
Seuraaja Yoshihide Suga
26. syyskuuta 2006 – 25. syyskuuta 2007
Monarkki Akihito
Edeltäjä Jun'ichirō Koizumi
Seuraaja Yasuo Fukuda
Henkilötiedot
Syntynyt 21. syyskuuta 1954 (ikä 66)
Nagato, Japani
Puoliso Akie Abe
Tiedot
Puolue liberaalidemokraatit
Uskonto šintolaisuus
Aiheesta muualla
www.s-abe.or.jp

Yksityiselämä ja taustaMuokkaa

Shinzō Aben perheessä on pitkät poliittiset juuret. Hänen isänsä oli ulkoministeri Shintarō Abe ja isoisänsä Kan Abe. Hänen äidinpuoleinen isoisänsä oli pääministeri Nobusuke Kishi.

Abe opiskeli valtiotieteitä Seikei-yliopistossa ja Etelä-Kalifornian yliopistossa. Palattuaan Japaniin hän työskenteli Kōbe Seikō -yhtiössä vuoteen 1982 asti.

Vuonna 1987 Abe meni naimisiin entisen DJ:n Akie Aben kanssa.[2] Aiemmista pääministerien puolisoista poiketen Akie on ollut aktiivisesti mukana mm. kansalaisjärjestöjen tapahtumissa ja osallistui vuonna 2014 Tokyo Rainbow Pride -tapahtumaan.[3] Aben pariskunnalla ei ole lapsia ja he olivat aiemmin keskustelleet adoptoimisesta.[2] Vuonna 2019 Japanin varapääministeri Taro Aso joutui pahoittelemaan kommenttejaan siitä, että lapsettomat japanilaiset ovat syypäitä Japanin ikääntyvään väestöön.[4]

Poliittinen uraMuokkaa

Abe valittiin ensimmäistä kertaa parlamenttiin vuonna 1993 Yamaguchin 1. vaalipiiristä, ja keräsi ääniä varsinkin kannattaessaan kovia otteita Pohjois-Koreaa vastaan.[5] Hän toimi ulkoasianvaliokunnassa ja LDP:n sosiaaliasioiden osastolla. Hän oli 2000–2003 pääministerien Morin ja Koizumin hallitusten varapääsihteeri, sitten LDP:n pääsihteeri. Lokakuussa 2005 hänet nimitettiin hallituksen pääsihteeriksi.

Ensimmäinen pääministerikausiMuokkaa

Shinzō Abe valittiin 20. syyskuuta 2006 Jun'ichirō Koizumin seuraajaksi liberaalidemokraattisen puolueen johtoon. 26. syyskuuta hänet valittiin pääministeriksi. Pääministerivaalissa Aben haastoi suurimman oppositiopuolueen demokraattisen puolueen ehdokas Ichirō Ozawa, jonka hän voitti sekä ala- että ylähuoneen äänestyksissä. Abesta tuli ensimmäinen Japanin pääministeri, joka on syntynyt toisen maailmansodan jälkeen.[5]

Pääministerinä Abe oli populistinen ja suorasanainen, ja ulkopolitiikassa haukkamaisempi kuin Koizumi, minkä arveltiin voivan haitata suhteita Kiinaan ja Koreaan. Ulkopoliittisiin suhteisiin saattoi vaikuttaa myös hänen isoisänsä pidätys sotarikoksista epäiltynä toisen maailmansodan jälkeen. Abe kovisteli Pohjois-Koreaa sen väitetystä Japanin kansalaisten sieppaamisesta ja vaati maalle pakotteita. Hän myös väitti, ettei ole välttämättä perustuslain vastaista hankkia taktisia ydinaseita itsepuolustusta varten. Koizumin tavoin hän vieraili pääministerikaudellaan säännöllisesti Yasukuni-jinja-pyhäkössä kunnioittamassa sodissa kaatuneita.

 
Shinzō Abe, Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ja Etelä-Korean presidentti Roh Moo-hyun APECin kokouksessa vuonna 2006.

Aben hallitus joutui osalliseksi moniin skandaaleihin. Terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön alainen Sosiaaliturvavirasto oli hukannut 50 miljoonan eläkevakuutuksen maksajan tiedot, joten työeläkkeitä ei voitu maksaa maksujen maksajille.

Ennen ensimmäisiä Aben kohtaamia ylähuoneen vaaleja 29. heinäkuuta 2007 liberaalidemokraattisen puolueen kannatus oli ajoittain 30 % pinnassa. Yksi Aben hallituksen jäsen erosi joulukuussa 2006 ja maatalousministeri Toshikatsu Matsuoka teki itsemurhan toukokuussa 2007. Puolustusministeri Fumio Kyūma joutui eroamaan aiheutettuaan raivoa kommenteillaan, joiden ymmärrettiin antavan oikeutusta Yhdysvaltain Hiroshiman ja Nagasakin atomipommituksille toisen maailmansodan lopussa. Kyūman tilalle Abe nimitti kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa Yuriko Koiken, josta tuli 12. heinäkuuta 2007 Japanin ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri.[6]

Ylähuoneen vaaleja kuvattiin Aben puolueelle murskatappioksi. Liberaalidemokraatit ja hallituskumppani Uusi Komeito saivat jaossa olleista 121 paikasta 42 ja opposition demokraatit 59 paikkaa.[7] Uusikin maatalousministeri Norihiko Akagi erosi elokuun alussa, samoista syistä kuin edeltäjänsä teki itsemurhan.

Ympäristöministeri Ichiro Kamoshita puolestaan tunnusti lainanneensa poliittiseen rahastoonsa 12 miljoonaa jeniä, joista oli ilmoittanut vain 10 miljoonaa. Myöhemmin hänen sanottiin lainanneen 23 miljoonaa ja Kamoshita tunnusti 15 miljoonan lainan. Valehtelu poliittisesta rahoituksesta voi johtaa viiden vuoden vankeuteen ja miljoonan sakkoihin. Myös Kamoshita joutui eromaan.[8]

Syyskuussa 2007 Abe uhkasi erota, jollei parlamentti anna lupaa jatkaa Japanin laivaston operaatiota Intian valtamerellä Afganistanin sodan tukemiseksi.[9] Abe ilmoitti 12. syyskuuta 2007 puolueelleen aikovansa erota.[10] Hän ilmoitti syyksi erimielisyydet Afganistanin-asiassa sekä tarkemmin määrittelemättömät terveysongelmat. Päivää myöhemmin hän joutui sairaalaan kovan uupumuksen takia.

Aben seuraajaehdokkaiksi liberaalidemokraattisen puolueen johtoon ilmoittautuivat puolueen pääsihteeri Tarō Asō sekä aiempi kabinettiministeri Yasuo Fukuda. Useimpien puolueen sisäisten ryhmittymien tuen saanut Fukuda valittiin puheenjohtajaksi ja sitten pääministeriksi. Uusi hallitus vannoi virkavalansa 26. syyskuuta 2007.

Toinen kausiMuokkaa

Aben toinen kausi pääministerinä alkoi vuonna 2012. Abe ilmoitti 28. elokuuta 2020 eroavansa pääministerin tehtävästä terveysongelmien vuoksi.[11] Abe ei asettunut kenenkään tietyn seuraajaehdokkaan taakse ja oli pahoillaan, että joutuu jättämään tehtävänsä kesken koronapandemian.[12]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. http://yle.fi/uutiset/japanin_abe_saa_toisen_tilaisuuden_paaministerina/6429010 Yle uutiset. Viitattu 26.12.2012.
  2. a b Japan PM's wife in rare interview news.bbc.co.uk. 12.10.2006. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)
  3. Japan's first lady Akie Abe joins gay parade The Straits Times. 27.4.2014. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)
  4. Japanese minister apologises for blaming childless people for declining population The Telegraph. 5.2.2019. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)
  5. a b Abe Shinzo | Biography & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)
  6. Japan: A political tsunami approaches Asia Times. Viitattu 10.07.2007.
  7. Japanin pääministeri Abe jatkaa tappiosta huolimatta Aamulehti. Viitattu 02.08.2007.
  8. Abe hit for six with new scandal, The Standard, 6.9.2007
  9. Japan PM may quit over Afghan row BBC. Viitattu 14.09.2007.
  10. Japanin pääministeri eroaa HS. Viitattu 12.09.2007.
  11. Japanin Shinzo Abe vahvisti eroavansa pääministerin tehtävästä Yle Uutiset. Viitattu 6.9.2020.
  12. Japan PM Abe resigns due to illness with many issues unresolved Kyodo News+. 28.8.2020. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)