Suomen tasavallan presidentti
Suomen tasavallan presidentti (ruots. Republiken Finlands president) on Suomen kansan valitsema valtionpäämies. Hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja on puolustusvoimien ylipäällikkö.[1] Hän nimittää myös eräät korkeimmat virkamiehet sekä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tuomarit. Presidentin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa pääministeri ja tämänkin ollessa estyneenä pääministerin sijaisena toimiva ministeri.[2]
| Suomen tasavallan presidentti Republiken Finlands president | |
|---|---|
 Tasavallan presidentin lippu | |
_(cropped).jpg) | |
| Puhuttelu | (herra/rouva) tasavallan presidentti |
| Virka-asunto |
Presidentinlinna Valtion vierastalo (Mäntyniemi) Kultaranta |
| Kauden pituus | 6 vuotta, uudelleenvalinta mahdollinen |
| Perustettu | vuonna 1919 |
| Ensimmäinen | Kaarlo Juho Ståhlberg |
| Kotisivut | Suomen tasavallan presidentin kotisivut |
Valintamenettely
muokkaa- Pääartikkeli: Suomen presidentinvaali
Suomen tasavallan presidentti on vuodesta 1994 lähtien valittu suoralla kansanvaalilla kuuden vuoden välein. Ehdokkaansa presidentinvaaleihin saavat asettaa sekä rekisteröidyt puolueet, joiden listalta on edellisissä eduskuntavaaleissa valittu vähintään yksi kansanedustaja, että yli 20 000 kannattajan nimilistan keränneet valitsijayhdistykset. Ehdokkaan tulee olla syntyperäinen Suomen kansalainen. Mikäli yksi ehdokkaista saa ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan tasavallan presidentiksi. Muussa tapauksessa kaksi eniten ääniä saanutta ovat vastakkain toisella kierroksella, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa. Ennen vuoden 2018 vaaleja Suomen jokaisessa suorassa presidentinvaalissa oli tarvittu toinen kierros.[3]
Ennen vuotta 1994 tasavallan presidentti valittiin valitsijamiesvaalilla. Äänestäjät valitsivat 300 valitsijamiestä suhteellisella vaalitavalla, minkä jälkeen valitsijamiehet valitsivat presidentin. Valitsijamiehiä oli 301 presidentinvaalissa 1982 ja 1988. Vuoden 1988 presidentinvaalissa merkittävinä muutoksina olivat myös valinnan rajaaminen ennalta asetettuihin ehdokkaisiin ja valitsijamiesvaalin ohessa toimitettu suora kansanvaali. Presidentti on valittu useita kertoja myös poikkeusmenettelyllä (katso kohta Suomen tasavallan presidentit).lähde?
Mauno Koiviston toimikausilla tasavallan presidentin valtaoikeuksia alettiin vähentää,[4] ja vuonna 1991 presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen peräkkäiseen, eli sama henkilö voi olla toimessa enintään kaksitoista vuotta peräkkäin.[5] Muutoksen taustalla oli Urho Kekkosen yli 25-vuotinen hallintokausi, jolloin tasavallan presidentin asema korostui monien mielestä liikaa.lähde?
Valtaoikeudet
muokkaa- Pääartikkeli: Suomen presidentti-instituution historia
Perustuslain säädökset
muokkaaPresidentin oikeuksia hallituksen muodostamisessa ja eduskunnan hajottamisessa rajoitettiin 1990-luvulta lähtien ja edelleen 1. maaliskuuta 2000 voimaan tulleessa perustuslain kokonaisuudistuksessa. Nykyään eduskunta valitsee pääministerin, jonka presidentti muodollisesti nimittää. Pääministerin ehdotusten mukaisesti tasavallan presidentti nimittää muut ministerit.[6]
Vuonna 2011 Suomen perustuslakiin tehtiin erinäisiä muutoksia, jotka rajoittivat presidentin valtaoikeuksia entisestään. Ne tulivat voimaan 1. maaliskuuta 2012.[7]
Ulkopolitiikka
muokkaaPerustuslain mukaan ”presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”.[8] Tilanteessa, jossa valtioneuvosto ja presidentti ovat eri mieltä ulkopoliittisesta päätöksestä, asia viedään eduskunnan äänestykseen, jonka kanta ratkaisee toimintatavan. Hän päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta ja esimerkiksi nimittää diplomaatit sekä tapaa ulkomaiden valtionpäämiehiä näiden virallisilla vierailuilla Suomeen.lähde?
Lainsäädäntövalta
muokkaaTasavallan presidentti vahvistaa lait ja hänellä on käytössään lykkäävä veto-oikeus. Perustuslain mukaan laki palautuu eduskunnalle, ellei presidentti vahvista sitä kolmessa kuukaudessa. Jos eduskunta hyväksyy saman lain uudelleen ilman muutoksia, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Presidentti voi pyytää lakiesityksestä lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta.[9] Tarja Halonen käytti ensimmäisen kautensa aikana tätä valtaa kerran. Eduskunta taipui presidentin tahtoon, ja pari pykälää muuttui uuden eduskuntakierroksen aikana. Presidentti voi antaa lakiin täsmennyksiä, asetuksia, vain kansainvälisistä asioista. Aikaisemmin presidentti antoi hallituksen esitykset eduskunnalle, mutta ne siirrettiin valtioneuvostolle uuden 2012 perustuslakiuudistuksen yhteydessä.lähde?
Puolustuspolitiikka
muokkaaTasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Tämän tehtävän hän voi poikkeusoloissa luovuttaa toiselle Suomen kansalaiselle, kuitenkin vain valtioneuvoston esityksestä.[1] Aikaisemmin ajateltiin, että kriisin aikana tehtävä siirtyisi aina ammattisotilaalle. Kuitenkin Mauno Koiviston kaudesta alkaen tasavallan presidentti pysyy lähtökohtaisesti ylipäällikkönä kaikissa olosuhteissa, ja tämän sodanjohtoa varten on rakennettu tarvittavia suojatiloja.[10] Presidentti päättää keskeisimmät Suomen puolustuspoliittiset päätökset ja linjavedot. Hän esimerkiksi päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista. Presidentti nimittää puolustusvoimain komentajan sekä päättää muista sotilaallisista nimitysasioista. Hän nimittää myös kaikki upseerit.[1]
Virkanimitykset
muokkaaAikaisemmin presidentti nimitti monet keskeiset virkamiehet. Vuoden 1919 hallitusmuodon mukaan hän nimitti muun muassa piispat, professorit, keskusvirastojen päälliköt ja maaherrat.[11] Nykyisin virkamiehet nimittää pääsääntöisesti valtioneuvosto, ellei jonkin viran osalta ole toisin säädetty. Presidentti kuitenkin nimittää edelleen tietyt virkamiehet.[12]
Tasavallan presidentti nimittää tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikön ja esittelijät, oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin, valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän, edustustojen päälliköt, Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja johtajat, Suomen Pankin pääjohtajan, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen upseerit, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit ja jäsenet, hovioikeuksien presidentit ja hovioikeuksien muut jäsenet sekä muut vakinaiset tuomarit siten kuin laissa erikseen säädetään. Virkanimitykset valmistellaan ja esitellään asianomaisissa ministeriöissä, ei tasavallan presidentin kansliassa.[13]
Suhde luterilaiseen kirkkoon
muokkaaPitkään tasavallan presidentti nimitti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat virkoihinsa vahvistamalla piispanvaalin tulokset. Asiasta säädettiin vuoden 1919 hallitusmuodossa.[11] Vuonna 2000 voimaan tulleessa uudessa perustuslaissa ei vastaavaa säännöstä enää ollut, ja sen mukaisesti myös kirkkolakia muutettiin niin, ettei vaalin tulosta enää alistettu presidentin vahvistettavaksi vaan tuomiokapituli antaa valitulle valtakirjan piispan virkaan.[14] Muutos tuli voimaan maaliskuun alussa, uskontokuntiin kuulumattoman presidentti Halosen virkakauden alussa. Presidentti on kuitenkin jatkanut jo 1950-luvulla alkanutta perinnettä avaamalla vuosittain kirkon yhteisvastuukeräyksen.[15]
Symbolinen asema ja tunnukset
muokkaaRyhtyessään toimeensa Suomen tasavallan presidentti antaa juhlallisen vakuutuksen:[16]
Minä – –, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.
Presidentin elinikäisen arvon henkilö saa astuessaan tasavallan presidentin toimeen. Tasavallan presidentin odotetaan toimivan arvovaltaisena välittäjänä puolueiden välillä. Tämän takia presidentillä on ollut tapana luovuttaa puolueensa jäsenkirja valituksi tultuaan. Tasavallan presidentin edustusasunto on Helsingin keskustassa sijaitseva presidentinlinna ja virka-asunto Helsingin Meilahdessa sijaitseva Mäntyniemi. Presidentin kesäasunto on Kultaranta Naantalissa.[17]
Tasavallan presidentillä on oma kielekkeinen valtiolippu, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on 3. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista. Eero Snellmanin, Bruno Tuukkasen ja Olof Erikssonin suunnittelema lippu nostetaan salkoon presidentin noustessa merivoimien alukseen, linnoitukseen tai tämän saapuessa edustusasunnolleen.lähde?
Puolustusvoimain ylipäällikön, tasavallan presidentin, kunniamarssi on Porilaisten marssi ja sitä soitetaan valtiovierailuiden yhteydessä sekä puolustusvoimien järjestämissä juhlatilaisuuksissa, jossa tasavallan presidentti on läsnä. Marssi soitetaan yleensä presidentin saapuessa itse juhlatilaan.lähde?
Tasavallan presidentin virka-auto on tällä hetkellä Audi A8 L Security Quattro. Tasavallan presidentin kanslialla on myös entisille presidenteille käytössä Audi A8L Security vuodelta 2012. Presidentti käyttää virka-autoaan melko harvoin, lähinnä valtiovierailujen yhteydessä ja muissa juhlavissa tilanteissa, esimerkiksi mennessään valtiopäivien avajaisiin. Suomen vaakuna on ollut presidentin virka-auton rekisteritunnuksena vuodesta 1925 lähtien.[18] Presidentillä on myös käytössään edustusvene Kultaranta VIII, joka on suunniteltu 18 hengelle ja kahdelle miehistön jäsenelle. Junalla matkustaessaan presidentillä oli käytössään oma salonkivaunu, joista viimeistä (A1) käyttivät presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen.[19] Nykyään tasavallan presidentti käyttää junamatkustukseen valtioneuvoston vaunua (A2). Kotimaan lentoliikenteessä tasavallan presidentti voi käyttää puolustusvoimien helikoptereita.lähde?
Kansallisteatterissa presidentillä on oma aitio suuren näyttämön lavan vasemmalla puolella. Helsingin päärautatieasemalla presidentillä on oma sisäänkäynti, jollaista aikoinaan Suomen suuriruhtinaatkin käyttivät.lähde?
Kaartin jääkärirykmentti asettaa tasavallan presidentin käyttöön kunniakomppanian esimerkiksi valtiovierailuiden yhteyteen sekä Presidentinlinnan kunniavartion pääsisäänkäynnin eteen. Päävastuu edustustehtävistä on 1. sotilaspoliisikomppanialla talvisin ja 2. sotilaspoliisikomppanialla kesäisin. Näistä komppanioista käytetään nimitystä kunniakomppania. Nimitys ”kaarti” viittaa keisarilliseen Suomen kaartiin ja valkoiseen kaartiin, mutta myös Kaartin jääkärirykmentin tehtävään toimia valtionpäämiehen sotilasjoukkona.[20]
Tasavallan presidentin tai hänen puolisonsa käytettävissä on Luumäen jaloberylleistä ja Lemmenjoen huuhdontakullasta valmistettu, Heli Kauhasen suunnittelema koru, joka lahjoitettiin tasavallan presidentin kanslialle Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi 2017. Edustuskorun ensimmäinen kantaja on Jenni Haukio.[21]
Tasavallan presidentti on virkansa puolesta kaikkien Suomen valtiollisten ritarikuntien (Vapaudenristin, Valkoisen ruusun ja Suomen leijonan ritarikuntien) suurmestari ja kantaa siksi näiden kaikkien suurristejä.[22]
Presidentin palkkio ja muut etuudet
muokkaaPalkkio ja käyttövarat
muokkaaTasavallan presidentin vuotuinen palkkio on 160 000 euroa 1. maaliskuuta 2024 alkaen. Palkkio on veroton.[23]
Vuoden 2012 talousarviossa momentille Presidentin palkkio ja käyttövarat on myönnetty yhteensä 353 000 euron suuruinen määräraha. Talousarvioesityksen mukaan tätä määrärahaa saa käyttää tasavallan presidentin palkkiosta annetun lain mukaisten menojen maksamiseen. Näitä menoja ovat varsinainen palkkio sekä asuntoedut. Lisäksi määrärahaa saa käyttää – muusta kuin momentille Tasavallan presidentin kanslian toimintamenot tai momentille Vierailuista ja kokousmatkoista aiheutuvat menot budjetoidusta – presidentin edustamisesta tai muusta toiminnasta aiheutuvien menojen maksamiseen.[24]
Edustusmääräraha
muokkaaPresidentille suoritettiin erityinen edustusmääräraha 1.3.2012 saakka, mutta tämän jälkeen tasavallan presidentin rooliin ja instituutioon liittyvä edustaminen maksetaan presidentin kanslian toimintamenoista,[25] jota varten vuoden 2012 talousarvioesityksessä kanslian määrärahoihin siirrettiin 125 000 euroa.[24] Edustusmäärärahan suuruus oli 171 000 euroa vuonna 2011.lähde?
Käyttövarat
muokkaaValtion talousarviossa oli aikaisemmin erikseen varattu menokohta tasavallan presidentin käyttövarat, jota määrärahaa sai käyttää tasavallan presidentin käyttömenojen maksamiseen. Määrärahan suuruus oli 65 000 euroa vuoden 2011 talousarviossa. Tämä ei ollut presidentin henkilökohtaista tuloa.[26] Vuonna 2012 tämä momentti poistettiin, ja määrärahasta siirrettiin 30 000 euroa presidentin palkkioon ja käyttövaroihin sekä 35 000 euroa presidentin kanslian toimintamenoihin.[24]
Asuntoetu
muokkaaTasavallan presidentin käytössä on kolme kiinteistöä, joissa kaikissa on asunto sekä työ- ja edustustiloja:
- Presidentinlinnassa ovat presidentin pääasialliset työ- ja edustustilat
- Valtion vierastalo vuosina 2024–2026, Mäntyniemen ollessa remontissa
- Kultaranta: kesäasunto
Kiinteistöjen ylläpito ja tarpeellinen henkilökunta kustannetaan valtion varoista.[23]
Loma
muokkaaTasavallan presidentin oikeudesta vuosilomaan tai siihen rinnastettavaan vapaaseen ei ole säädetty erikseen. Tasavallan presidentti on koko ajan käytettävissä presidentin tehtävien hoitoa varten. Hänellä ei ole työ- tai virka-aikaa eikä varsinaista vuosilomaa.[27]
Verovapaus
muokkaaPresidentin saama palkkio, eläke, perhe-eläke ja valtiolta näiden lisäksi saatu asuntoetu ovat verovapaata tuloa.[23][28]
Matkustusoikeus
muokkaaVaikka asiaa ei ole erikseen laissa säädetty, presidentin kotimaan ja ulkomaan matkat, jotka liittyvät presidentintoimen hoitamiseen, kustannetaan valtion varoista vuosittaisen talousarvion puitteissa. Vuoden 2012 talousarvioesityksessä tähän oli varattu 2 850 000 euron suuruinen määräraha.[24]
Eläkeoikeus
muokkaaEläkkeellä olevalla presidentillä on oikeus eläkkeeseen, joka on 60 % palkkiosta, mikäli tämä on toiminut tehtävässä vähintään kuusi vuotta. Sauli Niinistön jäädessä eläkkeelle summa oli 76 500 euroa vuodessa eli 6 300 euroa kuukaudessa.[29] Presidentille voidaan tarjota eläkeasuntoa kohtuullista vuokraa vastaan ja työtilat kirjoitus- ja arkistotyöhön sekä antaa turvallisuus- tai toimistopalveluita tai muita vastaavia palveluita. Presidentin leskellä ja alle 18-vuotiailla lapsilla on oikeus perhe-eläkkeeseen, joka on puolet eläkkeestä.[30] Eläkkeellä olevien presidenttien käytettäväksi tarkoitettujen palveluiden rahoittamiseen varattiin 2011 talousarviossa 350 000 euroa.[26]
Syytteen nostaminen presidentin virkatoimesta
muokkaaSuomen perustuslain mukaan Suomen tasavallan presidentin virkatoimesta ei saa nostaa syytettä, ellei kyseessä ole maanpetosrikos, valtiopetosrikos tai rikos ihmisyyttä vastaan.[31]
Suomen tasavallan presidentit
muokkaa| №. | Presidentti (syntynyt–kuollut) |
Virkakausi | Puoluetausta ensimmäisellä valintahetkellä | Lisätietoja | Aikajana | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | 
|
K. J. Ståhlberg (1865–1952) |
25.7.1919 – 2.3.1925[32][33] | Edistyspuoluelainen | Ståhlbergin ainoan toimikauden alkuajankohta oli hallitusmuodon voimaantulosta johtuen säädettyä myöhemmin. Ei ollut ehdolla seuraavalle kaudelle, mutta myöhemmin kolmesti tulematta valituksi. |
 |
| 2. | 
|
Lauri Kristian Relander (1883–1942) |
2.3.1925 – 2.3.1931[34] | Maalaisliittolainen | Relanderilla oli yksi toimikausi, ei ollut ehdolla toiselle kaudelle. | |
| 3. | 
|
P. E. Svinhufvud (1861–1944) |
2.3.1931 – 1.3.1937[35] | Kokoomuspuoluelainen | Svinhufvudilla oli yksi toimikausi, ei valittu toiselle kaudelle. | |
| 4. | 
|
Kyösti Kallio (1873–1940) |
1.3.1937 – 19.12.1940†[36] | Maalaisliittolainen | Kallio jätti eroanomuksensa ainoan toimikautensa aikana, mutta kuoli ennen kauden virallista päättymistä samana päivänä, jolloin hänen seuraajansa oli valittu. | |
| 5. | .jpg)
|
Risto Ryti (1889–1956) |
19.12.1940 – 1.8.1944 (erosi toimesta)[37] |
Edistyspuoluelainen | Rytillä oli kaksi toimikautta. Ensimmäinen oli Kallion aloittaman kauden loppuosa, johon hänet valittiin vuonna 1937 valittujen valitsijamiesten suorittamalla vaalilla; presidenttiyden oli virallisesti tarkoitus alkaa vasta toimeenastumistilaisuudessa, mutta se alkoikin jo Kallion kuollessa.[38] Toiselle toimikaudelle hänet valittiin samojen valitsijamiesten suorittamalla vaalilla normaalia lyhyemmäksi, kahden vuoden toimikaudeksi, mutta erosi kesken kauden. | |
| 6. | 
|
Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) |
4.8.1944 – 4.3.1946 (erosi toimesta)[39] |
Sitoutumaton | Mannerheimilla oli yksi toimikausi, johon hänet määrättiin eduskunnan säätämällä poikkeuslailla. Erosi kesken kauden. | |
| 7. | 
|
J. K. Paasikivi (1870–1956) |
11.3.1946 – 1.3.1956[40] | Kokoomuspuoluelainen | Paasikivellä oli kaksi toimikautta; ensimmäinen oli Mannerheimin aloittaman kauden loppuosa, toinen normaali toimikausi. Ei ollut ehdokkaana kolmannelle kaudelle, mutta lupautui valitsijamiesten ehdokkaaksi toiselle äänestyskierrokselle tulematta valituksi. | |
| 8. | .jpg)
|
Urho Kekkonen (1900–1986) |
1.3.1956 – 27.1.1982 (erosi toimesta)[41][42][43][44][45][46] |
Maalaisliittolainen | Kekkosella oli neljä toimikautta. Kolmatta kautta jatkettiin eduskunnan säätämällä poikkeuslailla neljällä vuodella. Erosi kesken viimeisen kauden. | |
| 9. | .jpg)
|
Mauno Koivisto (1923–2017) |
27.1.1982 – 1.3.1994[41][47][48] | Sosiaalidemokraatti | Koivistolla oli kaksi toimikautta, joista ensimmäisen alkuajankohta oli Kekkosen erosta johtuen normaalia aiemmin. Koiviston aloitteesta presidentin valtaoikeuksia alettiin vähentää ja Koiviston toisella kaudella presidentin toimikaudet rajattiin kahteen peräkkäiseen.[4] Tämä päätös ei olisi kuitenkaan koskenut vielä Koivistoa itseään, mutta hän ei asettunut enää ehdolle kolmannelle kaudelle.[49] | |
| 10. | .jpg)
|
Martti Ahtisaari (1937–2023) |
1.3.1994 – 1.3.2000[50] | Sosiaalidemokraatti | Ahtisaarella oli yksi toimikausi, ei ollut ehdolla toiselle kaudelle. | |
| 11. | 
|
Tarja Halonen (s. 1943) |
1.3.2000 – 1.3.2012[51] | Sosiaalidemokraatti | Halosella oli kaksi toimikautta. | |
| 12. | .jpg)
|
Sauli Niinistö (s. 1948) |
1.3.2012 – 1.3.2024[52] | Kokoomuslainen | Niinistöllä oli kaksi toimikautta. Jälkimmäisen toimikauden alkuajankohta oli jo 1. helmikuuta, koska hänet valittiin toiselle kaudelle presidentinvaalin ensimmäisellä äänestyskierroksella.[3] | |
| 13. | .jpg)
|
Alexander Stubb (s. 1968) |
1.3.2024 alkaen | Kokoomuslainen | Stubbin toimikausi on käynnissä. | |
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Suomen perustuslaki 128 § (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
- ↑ Suomen perustuslaki 59 § (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
- ↑ a b Vento, Heikki: Sauli Niinistö jyräsi toiselle kaudelle Suomen Kuvalehti. 28.1.2018. Viitattu 18.11.2023.
- ↑ a b Presidentti Mauno Koivisto on kuollut MTV Uutiset. 12.5.2017. Viitattu 21.11.2023.
- ↑ Suomen perustuslain 54 §:ssä todetaan: Sama henkilö voidaan valita... Kysy.fi. 11.9.2011. Arkistoitu 2.12.2017. Viitattu 29.4.2017.
- ↑ Edita Lakitieto Oy: Suomen perustuslaki 61 § www.finlex.fi. Arkistoitu 18.1.2024. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Laki Suomen perustuslain muuttamisesta 1112/2011 www.finlex.fi. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Suomen perustuslaki 93 § (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
- ↑ Suomen perustuslaki 77 § (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
- ↑ Yle Areena: Amiraali Juhani Kaskealan haastattelu presidentti Mauno Koiviston kuoleman jälkeen 13.5.2017 YLE Areena. Viitattu 17.4.2022.
- ↑ a b Suomen hallitusmuoto vuodelta 1919, 87 § (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
- ↑ Suomen perustuslaki 126 § (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
- ↑ Tehtävät – Virkanimitykset Tasavallan presidentin kanslia. Arkistoitu 21.10.2018. Viitattu 7.10.2018.
- ↑ Laki kirkkolain muuttamisesta (201/2000), annettu 25.2.2000 Finlex, vrt. Vuoden 1993 kirkkolaki, 18. luvun 4 § alkuperäisessä muodossaan Finlex
- ↑ Pääministeri avaa Yhteisvastuukeräyksen tänä vuonna presidentin sijaan Kotimaa. 30.1.2024. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ 56 § Suomen perustuslaki (731/1999) finlex.fi. Arkistoitu 18.1.2024. Viitattu 12.6.2019.
- ↑ Virka-asunnot Presidentti. 2024. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ Kimmo Levä ja Leena Sälejoki-Hiekkanen (toim.): Mobilia-vuosikirja 1996, s. 75–81. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.
- ↑ Heidi Vaalisto: VR romuttaa presidentin viimeisen salonkivaunun Ilta-Sanomat. 4.10.2013. Viitattu 12.6.2019.
- ↑ Kaartin Jääkärirykmentti -lehti 2/2008
- ↑ Suomi sai uudet "kruununjalokivet" – Jenni Haukio kantaa kaulallaan korua, jolle ei voi laskea hintaa Yle Uutiset. Viitattu 12.6.2019.
- ↑ Ruusun ja Leijonan matkassa – suomalainen kunniamerkkiperinne on pitänyt pintansa YLE Uutiset. 2.12.2019. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ a b c Palkkio ja eläke – Presidentti presidentti.fi. 8.3.2024. Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ a b c d Valtion talousarvioesitys 2012, asiakirjayhdistelmä[vanhentunut linkki]
- ↑ eduskunta.fi&f=WORD Hallituksen esitys 35/2011
- ↑ a b Asiakirjayhdistelmä vuoden 2011 talousarviosta (Arkistoitu – Internet Archive) Valtion talousarvioesitykset, Valtiovarainministeriö
- ↑ Presidentintoimen hoito (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen tasavallan presidentti
- ↑ Tuloverolaki (30.12.1992/1535), 87 § Finlex. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita. Arkistoitu 2.1.2013. Viitattu 20.11.2012.
- ↑ Tällainen on Niinistön eläke Iltalehti. 1.3.2024. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ Laki tasavallan presidentin eläkeoikeudesta (14.1.1994/40)
- ↑ Suomen perustuslaki 113 § (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (K. J. Ståhlbergin virkaanastujaispuhe) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Jukka-Pekka Pietiäinen: Tasavallan Presidentit. (Tasavalta Perustetaan 1919-1931 osa 1) Jyväskylä: Weilin+Göös. ISBN 951-35-5425-2
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Lauri Kristian Relander astuu virkaan virkaanastujaispuhe) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (P. E. Svinhufvudin virkaanastujaispuhe) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Kyösti Kallion haastattelu Amerikkaan virkaanastujaispäivänä) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Risto Ryti astuu virkaansa) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidentin vaihtuessa. iGS Arkisto 15.11.2010. Viitattu 3.9.2018.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (C. G. E. Mannerheim presidentiksi) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Juho Kusti Paasikivi astuu virkaansa 1946) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ a b Kekkonen eroaa Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 5.12.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1956) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.12.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1962) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1968) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1974) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1978) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Mauno Koivisto astuu virkaansa 1982) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Mauno Koivisto astuu virkaansa 1988) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Saako presidentti hajottaa eduskunnan? Elävä arkisto. 18.8.2011. Yleisradio. Viitattu 21.11.2023.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Martti Ahitsaari astuu virkaansa 1994) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Tarja Halonen astuu virkaansa 2006) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Sauli Niinistö astuu virkaansa 2012) Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
Kirjallisuutta
muokkaa- Porvali, Seppo: Suomen historia: Presidentit ja pääministerit. Readme.fi, 2019. ISBN 978-952-321-864-2
- Suomi, Juhani: Suomen tasavallan presidentit 1919–2023. Helsinki: Tammi, 2023. ISBN 978-952-04-5381-7
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen tasavallan presidentti Wikimedia Commonsissa
- Suomen tasavallan presidentin kotisivut
- Tietoja Suomen valtionpäämiesten yksityisarkistoista
- Suomen presidentit. Yle Elävä arkisto.
- Republikens president hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)