Mamadou Dia

Mamadou Moustapha Dia (18. heinäkuuta 1910[1] tai 1911 Khombole25. tammikuuta 2009 Dakar[2]) oli senegalilainen poliitikko. Hän toimi maan ensimmäisenä pääministerinä vuosina 1958–1962.

Léopold Sédar Senghor oikealla ja Mamadou Dia hänen vieressään vieraita vastaanottamassa vuonna 1960.

Mamadou Dian isä oli Kanelista kotoisin ollut tukulori, joka työskenteli rautatieläisenä Thièsissä ja poliisina Khombolessa. Hänen äitinsä kuului serereihin. Mamadou kävi koraanikoulun, Diourbelin piirikoulun ja Blanchotin yläkoulun Saint-Louisissa. Opettaja merkitsi hänet vuotta vanhemmaksi, jotta hän voisi pyrkiä William Pontyn normaalikouluun.[2]

Valmistuttuaan normaalikoulusta Dia työskenteli opettajana Saint-Louisissa ja Fisselissä sekä Fatickin piirikoulun rehtorina vuodesta 1943. Hän ei ollut vielä kiinnostunut politiikasta, mutta vastusti siirtomaavaltaa ja kirjoitteli lehtiin Senegalin taloudellisista ongelmista. Fatickin asukkaat pyysivät Diaa ehdokkaakseen Senegalin yleisneuvostoon, johon hänet valittiin Léopold Sédar Senghorin ja Ibrahima Seydou Ndawin tuella vuonna 1946.[2] Seuraavana vuonna hänet valittiin myös Ranskan Länsi-Afrikan suureen neuvostoon[1].

Lamine Guèyen johtamiin sosialisteihin kuulunut[2] Dia osallistui Léopold Sédar Senghorin Bloc démocratique sénégalais -puolueen perustamiseen ja toimi sen pääsihteerinä vuodesta 1948[3]. Hänet valittiin Senegalin edustajaksi Ranskan tasavallan neuvostoon vuonna 1948 ja uudelleen vuonna 1952. Vuonna 1956 Dia valittiin Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi.[1] Edustajavuosinaan hän opiskeli maantiedettä, lakia ja taloustiedettä François Perrouxin johdolla[2].

Vuoden 1956 ”puitelain” hyväksymisen jälkeen Diasta tuli Senegalin hallituksen varapuheenjohtaja vuonna 1957 ja myöhemmin puheenjohtaja[3]. Hän toimi myös lyhytikäisen Malin liittovaltion varapääministerinä[4] Liittovaltion hajottua vuonna 1960 Diasta tuli itsenäisen Senegalin pääministeri ja Senghorista presidentti[3].

Maan talouden kehittämisestä vastannut Dia esitti radikaaleja uudistuksia, joihin kuuluivat maanomistusolojen uudistaminen, maanviljelijöiden osuuskunnat ja kansallistaminen[3]. Hän kannatti myös Ranskan vaikutusvallasta irtautumista[2]. Vuoden 1961 kuluessa muodostui pääministerin vastainen liittokunta, johon kuului uskonnollisia johtajia, senegalilaisia ja ranskalaisia liikemiehiä ja varakkaita poliitikkoja. Joulukuussa 1962 maahan syntyi perustuslaillinen kriisi, jonka yhteydessä Diaa syytettiin vallankaappauksen valmistelusta.[3] Hänet pidätettiin ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen vuonna 1963[2].

Kédougoun vankilassa sokeutuneen[5] Dian vapauttamista vaativat muun muassa Jean-Paul Sartre ja paavi Johannes XXIII. Presidentti Senghor vapautti hänet kuitenkin vasta vuonna 1974. Dia armahdettiin Senegalin siirtyessä monipuoluejärjestelmään vuonna 1976.[2]

Vapauttamisensa jälkeen Dia toimi kirjailijana ja lehtimiehenä. Myöhemmin hän perusti oman puolueen ja osallistui vuoden 1983 presidentinvaaleihin, mutta ei saanut mainittavaa kannatusta. Sen jälkeen hän vetäytyi julkisuudesta.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Mamadou Dia Assemblée nationale. Viitattu 24.2.2021.
  2. a b c d e f g h Mamadou Dia Ministère de l’Intérieur. Viitattu 24.2.2021.
  3. a b c d e f Clark, A. Francis & Phillips, Lucie Colvin: Historical Dictionary of Senegal, s. 108–109. Metuchen & London: Scarecrow Press, 1994. ISBN 0-8108-2747-6.
  4. Foltz, William J.: From French West Africa to the Mali Federation, s. 162. New Haven & London: Yale University Press, 1965.
  5. Mamadou Dia Jeune Afrique. Viitattu 24.2.2021.