Bloc démocratique sénégalais
Bloc démocratique sénégalais (BDS) oli Léopold Sédar Senghorin johtama poliittinen puolue Ranskan siirtomaassa Senegalissa vuosina 1948–1957. Sen pohjalta perustettiin vuonna 1957 Bloc populaire sénégalais, josta tuli sittemmin itsenäisen Senegalin valtapuolue Union progressiste sénégalaise (vuodesta 1976 Parti socialiste sénégalais).
Toisen maailmansodan päätyttyä Senegalin politiikkaa hallitsivat Lamine Guèyen johtamat SFIO:n sosialistit[1]. Ranskan kansalliskokoukseen Senegalin toiseksi edustajaksi vuonna 1946 valittu Léopold Sédar Senghor syytti SFIO:a ja Lamine Guèyea yksinvaltaisuudesta ja Ranska-keskeisyydestä ja perusti lokakuussa 1948 uuden puolueen Senegalin demokraattisen ryhmittymän BDS:n. Hänen tukijoihinsa kuului muun muassa maan myöhempi pääministeri Mamadou Dia. Senghor liittyi kansalliskokouksessa uuteen Indépendants d’outre-mer -ryhmään.[2]
Maaseudulta sekä työväestön ja alempien toimihenkilöiden parista kannatuksensa saaneen BDS:n ohjelmaan kuuluivat Senegaliin oloihin sovitettu sosialismi sekä maatalousosuuskuntien ja maallisen koululaitoksen kehittäminen. Puolueen nousu osui aikaan, jolloin äänioikeutettujen määrä kasvoi Senegalissa voimakkaasti. Vuoden 1951 vaaleissa BDS sai murskavoiton, ja sen molemmat ehdokkaat, Senghor ja Abbas Guèye valittiin kansalliskokoukseen. Vuoden 1952 alueneuvostovaaleissa BDS sai 41 paikkaa 50:stä. SFIO:n tappion vahvistivat vuoden 1954 kunnallisvaalit, eikä panafrikkalaiseen Rassemblement démocratique africain (RDA) -liikkeeseen kuulunut Union démocratique sénégalaise (UDS) koskaan onnistunut saavuttamaan merkittävää kannatusta. Voittonsa jälkeen Senghor ryhtyi vaatimaan siirtomaille itsehallintoa osana Ranskan liittovaltiota.[3]
Vuoden 1956 kansalliskokousvaaleissa BDS sai 76 prosenttia äänistä ja molemmat edustajanpaikat siitä huolimatta, että osa siihen kuuluneesta Casamancen autonomialiikkeestä oli tehnyt vaaliliiton SFIO:n kanssa. Kansalliskokoukseen valittiin Senghorin ohella Mamadou Dia.[4]
Senghor suhtautui kriittisesti Ranskan kansalliskokouksen vuonna 1956 hyväksymään puitelakiin, jonka hän pelkäsi johtavan ranskankielisen Afrikan hajoamiseen keskenään riiteleviksi pikkuvaltioksi. Puitelain käynnistämä autonomiakehitys synnytti siirtomaissa yhtenäisyyspyrkimyksiä, joihin liittyen myös Senegalissa ryhdyttiin luomaan kaikkia poliittisia voimia yhdistävää puoluetta. BDS:n esittämän yhdistymistarjouksen hyväksyivät UDS, Casamancen autonomialiike sekä osa sosialisteista ja RDA:n uudesta jäsenjärjestöstä Mouvement populaire sénégalais. Uusi puolue Bloc populaire sénégalais (BPS) perustettiin Dakarissa helmikuussa 1957.[5]
Lamine Guèye perusti samaan aikaan uuden sosialistipuolueen Parti sénégalais d’action sosialiste (PSAS), joka liittyi panafrikkalaiseen Mouvement socialiste africain -liikkeeseen[6]. Kevään 1957 alueneuvostovaaleissa BPS sai 47 paikkaa 60:stä ja PSAS 12 paikkaa. BPS muodosti Senegalin ensimmäisen hallituksen, jonka varapuheenjohtajaksi valittiin Mamadou Dia (puheenjohtajana toimi siirtomaan kuvernööri).[7]
BPS, PSAS ja siitä eronnut Ousmane Socé Diopin ryhmä yhtyivät vuonna 1958 Senghorin johtamaksi puolueeksi Union progressiste sénégalaise,[8] josta tuli sittemmin itsenäisen Senegalin valtapuolue (vuodesta 1976 Parti socialiste sénégalais)[9].
Lähteet
muokkaa- Roche, Christian: Le Sénégal a la conquête de son indépendance 1939–1960. Paris: Karthala, 2001. ISBN 2-84586-113-3
Viitteet
muokkaa- ↑ Roche, s. 65–93
- ↑ Roche, s. 105–111.
- ↑ Roche, s. 129–141.
- ↑ Roche, s. 163–165.
- ↑ Roche, s. 169–180.
- ↑ Roche, s. 178–179.
- ↑ Roche, s. 180–182.
- ↑ Roche, s. 186–188.
- ↑ Clark, A. Francis & Phillips, Lucie Colvin: Historical Dictionary of Senegal, s. 218–219, 271–273. Metuchen & London: Scarecrow Press, 1994. ISBN 0-8108-2747-6