Puitelaki
Puitelaki on laki, joka ei sisällä yksityiskohtaisia säännöksiä, vaan ainoastaan yleisluonteiset piirteet vaikutusalueestaan. Tarkempaa sääntelyä tai viranomaisten toimintaohjeita varten annetaan lakia alemmanasteisia säädöksiä.[1]
Puitelaki Suomessa muokkaa
Usein puitelakiin sisältyy valtuutus, jonka nojalla valtioneuvosto antaa lakiin liittyvät yleiset ja yksityiskohtaiset ohjeet.[2]
Laaja-alaisten puitelakien perusteella on esimerkiksi sidottu Suomen kunnat valtioon monella tavoin muun muassa sosiaalialalla, terveydenhuollossa ja opetustoimessa.[3] Suomessa on perinteisen sääntelyn lisäksi säädetty 1960-luvulta lähtien uudentyyppisiä lakeja, joille on annettu nimeksi puitelaki, kehittämislaki, suunnittelulaki tai tavoitelaki. Käyttöön on otettu myös julkisoikeudelliset sopimukset, vapaamuotoiset järjestelyt valtion ja etujärjestöjen välillä sekä laajat lakisääteiset suunnittelujärjestelmät. Tällaista uudentyyppistä lainsäädäntöä on arvosteltu sen epämääräisyydestä ja sääntelyn siirtymisestä pois eduskunnan vaikutuspiiristä. Puitelakeihin liittyy läheisesti hallintoviranomaisten norminanto, jolla tarkoitetaan ministeriöiden ja hallintoviranomaisten antamia määräyksiä.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Factum, Weilin+Göös 2003–2005, ISBN 951-35-6646-3, hakusana puitelaki.
- ↑ Kodin tietokeskus, Gummerus 1988, ISBN 951-20-3269-4, hakusana puitelaki.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V, palsta 290.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa V, palsta 887.