Léopold Sédar Senghor
Léopold Sédar Senghor (9. lokakuuta 1906 Joal – 20. joulukuuta 2001 Verson) oli senegalilainen poliitikko ja runoilija[1], syntyjään Joalin kaupungin kristittyjä sereerejä. Hän oli muun muassa frankofonia- ja négritude-aatteiden ajattelija ja kehittäjä.
| Léopold Sédar Senghor | |
|---|---|
 |
|
| Senegalin presidentti | |
| Seuraaja | Abdou Diouf |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1906 Joal, Senegal |
| Kuollut | 20. joulukuuta 2001 (95 vuotta) Verson, Basse-Normandie, Ranska |
| Ammatti | runoilija |
| Puoliso | Colette Hubert Senghor (1957-2001) |
| Tiedot | |
| Puolue | Bloc Démocratique Sénégalais |
| Uskonto | katolinen |
 Nimikirjoitus |
|
NuoruusMuokkaa
Senghor oli pikkukaupungin varakkaan kauppiaan poika, jonka haaveena oli tulla papiksi tai opettajaksi. Hän kävikin katolista pappisseminaaria, kunnes katsoi, ettei pappisura soveltunut hänelle. Hän siirtyi opiskelemaan oppikouluun Dakariin, jossa hän tottui tuleman toimeen eri heimoja ja uskontoja edustavien ihmisten kanssa. Hän myös vakuuttui afrikkalaisen kulttuurin voimasta ja mustan rodun sivistysliikkeen tarpeellisuudesta. Saamansa stipendin ansiosta Senghor saattoi jatkaa opintojaan Pariisissa muun muassa Sorbonnen yliopistossa, jossa hän ystävystyi Ranskan tulevan presidentin Georges Pompidoun kanssa. Vuonna 1935 Senghorista tuli ensimmäinen afrikkalainen, joka sai lehtoraatin Ranskan koululaitoksessa. Ranskan kansalaisena hän osallistui toiseen maailmansotaan, jossa hän joutui saksalaisten vangiksi ja kahdeksi vuodeksi keskitysleirille.[2]
KirjailijanaMuokkaa
Senghor aloitti kirjallisen tuotannon vuonna 1945 runokokoelmalla Chants d'Ombre, jonka runoja hän oli kirjoittanut vankeudessa. Sen jälkeen hän julkaisi useita runokokoelmia ja négritudeaatetta käsitelleitä esseitä.[2] Vuonna 1983 hänestä tuli Ranskan akatemian ensimmäinen afrikkalainen jäsen tuolille numero 16.
Poliitikkona ja presidenttinäMuokkaa
Senghor valittiin toisen maailmansodan jälkeen Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi afrikkalaisten sosialistien RDA -puolueen riveissä. Hän kuitenkin hylkäsi tämän puolueen sen liiallisen vasemmistolaisuuden vuoksi ja perusti senegalilaispuolueen Bloc Démocratique Sénégalais (BDS). Hän esitti joulukuussa 1959 Ranskan presidentille Charles de Gaullelle kaunopuheisen anomuksen Senegalin itsenäistämiseksi. [2]
Hän toimi Senegalin ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1960–1980. Vaikka Senghor oli Bloc Démocratique Sénégalais’n puoluejohtaja, hän kehitti monipuoluejärjestelmän itsenäistyneeseen Senegaliin. Senghor sanoitti Senegalin kansallislaulun Pincez Tous vos Koras, Frappez les Balafons’n. Vuoden 1962 lopulla Senegalin pääministeri ja Senghorin pitkäaikainen ystävä Mamadou Dia yritti kaapata vallan mutta epäonnistui siinä.[2] Vuonna 1980 Senghoria seurasi Senegalin presidenttinä Abdou Diouf. Senghor kuoli vuonna 2001 Ranskassa. Hänet haudattiin synnyinkaupunkiinsa Joaliin, Senegaliin.
Senghor voitti vuonna 1975 Makedoniassa Strugan runoiltojen kultaseppeleen.
Senghor vieraili myös kaksi kertaa Suomessa, presidentti Urho Kekkosen vieraana.
MerkitysMuokkaa
Senghor oli elämänvaiheiltaan paradoksaalinen: Hän oli heimoltaan sereri ja uskonnoltaan katolilainen, hän johti maata, jonka väestön enemmistö on islamilaisia wolofeja. Hän oli huomattava intellektuelli, mutta sai voimakasta kannatusta maanviljelijöiltä. Hänessä yhtyivät runoilijan ja valtionjohtajan kyvyt. Vaikka hän oli voimakkaasti oman négritudeaatteensa edistäjä, hän luotti silti yhteistyöhön eurooppalaisten kanssa.[2]
LähteetMuokkaa
- ↑ Leopold-Senghor Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.3.2016.
- ↑ a b c d e ”Senghor, Léopold”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6161. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
Aiheesta muuallaMuokkaa
|
Edeltäjä: Antoine de Lévis-Mirepoix |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 16 1983-2003 |
Seuraaja: Valéry Giscard d'Estaing |