Georges Pompidou

ranskalainen poliitikko ja valtionpäämies

Georges Jean Raymond Pompidou (Fr-Georges-Pompidou.ogg kuuntele ääntämys (ohje); 5. heinäkuuta 1911 Montboudif, Cantal2. huhtikuuta 1974 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1962–1968 ja Ranskan presidenttinä vuodesta 1969 kuolemaansa asti vuoteen 1974.[1]

Georges Pompidou
Ranskan tasavallan 19. presidentti
Pääministeri Jacques Chaban-Delmas
Pierre Messmer
Edeltäjä Charles de Gaulle
Seuraaja Alain Poher (väliaikainen presidentti)
Valéry Giscard d'Estaing
Ranskan 150. pääministeri
Presidentti Charles de Gaulle
Edeltäjä Michel Debré
Seuraaja Maurice Couve de Murville
Andorran ruhtinaskumppani
Edeltäjä Charles de Gaulle
Seuraaja Alain Poher (väliaikainen presidentti)
Valéry Giscard d'Estaing
Henkilötiedot
Syntynyt5. heinäkuuta 1911
Montboudif, Ranska
Kuollut2. huhtikuuta 1974 (62 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatti opettaja
Puoliso Claude Pompidou
Tiedot
Puolue Union pour la défense de la République
Uskonto katolilainen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Museo Pompidou-keskus on nimetty hänen mukaansa.

Aikaisemmat vaiheet muokkaa

Pompidou opiskeli pariisilaisessa École Normale Supérieure -yliopistossa.[1] Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli opettajana. Toisessa maailmansodassa hän palveli luutnanttina, osallistui vastarintaliikkeeseen ja oli läheisessä yhteistyössä de Gaullen vapautushallituksen kanssa. Vuosina 1946–1949 hän toimi Ranskan matkailuhallinnon apulaispäällikkönä ja nimitettiin 1954 Rothschildien suurpankin toimitusjohtajaksi. Hän toimi pankin johdossa siihen asti, kun tuli valituksi pääministeriksi.[2][3] Pompidou toimi Charles de Gaullen neuvonantajana ja osallistui viidennen tasavallan perustuslain luonnostelemiseen.[1]

Presidenttinä muokkaa

Pompidou palveli presidentti Charles de Gaullen alaisena pääministerinä 16. huhtikuuta 196213. heinäkuuta 1968. Hän oli viiden hallituksen pääministeri. Hän oli pääministerinä Pariisin opiskelijalevottomuuksien aikana toukokuussa 1968.[1] Pompidoun sovitteleva toiminta ei ollut de Gaullen mieleen ja hän joutui eroamaan.

Pompidou valittiin presidentiksi kesäkuun 1969 vaaleissa, de Gaullen erottua. Hän jatkoi edeltäjänsä poliittisilla linjoilla, piti hyvät suhteet arabimaihin mutta ei onnistunut yhtä hyvin Länsi-Saksan kanssa.[1] Pompidou toteutti enemmän uudistuksia kuin edeltäjänsä. Hän toteutti frangin devalvoinnin vuonna 1970, toteutti tiukkaa talouspolitiikkaa valtiovarainministeri Valéry Giscard d’Estaingin avulla ja uudisti Ranskan opetus- ja koulutusjärjestelmää opetusministeri Olivier Guichardin kanssa.

Presidentti Pompidou kannatti Ison-Britannian liittymistä Euroopan yhteisöön (EY) vuonna 1973[1], minkä de Gaulle oli aiemmin estänyt.[4]

Pompidoun presidenttikausi jäi lyhyeksi. Hän kuoli syöpään 2. huhtikuuta 1974. Perustuslain mukaan senaatin puheenjohtaja Alain Poher seurasi häntä virkaa tekevänä presidenttinä.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Georges Pompidou Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.10.2013.
  2. Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 157. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  3. Guy de Rothschild, 98, Led French Banking Family NY Sun. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 27.10.2013.
  4. 1967: De Gaulle says 'non' to Britain - again BBC. Viitattu 27.10.2013.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georges Pompidou.