Emmanuel Macron

Ranskan 25. presidentti

Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron (ranskaksi: [ɛmanɥɛl makʁɔ̃]; s. 21. joulukuuta 1977 Amiens, Ranska) on ranskalainen poliitikko ja Ranskan 25. presidentti.

Emmanuel Macron
Emmanuel Macron July 2017.jpg
Ranskan tasavallan 25. presidentti
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Édouard Philippe
Edeltäjä François Hollande
Andorran ruhtinaskumppani
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Antoni Martí
Edeltäjä François Hollande
Ranskan talous- ja elinkeinoministeri
24. elokuuta 2014 – 30. elokuuta 2016
Pääministeri Manuel Valls
Edeltäjä Arnaud Montebourg
Seuraaja Michel Sapin
Tiedot
Syntynyt 21. joulukuuta 1977 (ikä 39)
Amiens, Ranska
Kansalaisuus Ranskan lippu Ranska
Puolue Tasavalta liikkeellä! (2016–)
Muut puolueet Sosialistinen puolue (2006–2009)
sitoutumaton (2009–2016)
Puoliso Brigitte Macron (o.s. Trogneux) (2007–)
Vanhemmat Jean-Michel Macron
Françoise Nogués
Tutkinnot Université Paris-Nanterre
Institut d’études politiques de Paris
Kansallinen hallintokoulu
Uskonto katolinen
Allekirjoitus Emmanuel Macron signature.svg

Sisällysluettelo

Tausta ja opinnotMuokkaa

Amiensissa Pohjois-Ranskassa syntyneen Macronin isä on neurologian professori ja äiti lääketieteen tohtori. Perhe oli vasemmistolainen. Macron kävi aluksi yksityistä jesuiittakoulua, kunnes suoritti lukio-opinnot (Lycée Henri-IV) loppuun Pariisissa.[1][2]

Emmanuel Macron opiskeli kieliä, yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa Université Paris-Nanterre -korkeakoulussa. Hän työskenteli filosofi Paul Ricœurin assistenttina 1999–2001. Macron suoritti maisterin tutkinnon vuonna 2001 Institut d’études politiques de Paris’ssa (Sciences Po). Vuosina 2002–2004 hän opiskeli Kansallisessa hallintokoulussa (École nationale d'administration, ENA). Hän teki yliopistollisen lopputyönsä Niccolò Machiavellistä.[3][1][2]

UraMuokkaa

Valmistumisensa jälkeen Emmanuel Macron liittyi ministeriöiden väliseen tarkastus- ja valvontaelimeen IGF:een (Inspection générale des finances), jota johti tunnettu ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali, joka oli toiminut presidentti François Mitterrandin neuvonantajana. Attali nimitti Macronin kahdenvälisen komission apulaisesittelijäksi edistämään Ranskan talouden kasvua. Attalin suosituksella varustettuna Macron siirtyi Rothschild & Cie -investointipankkiin, jonka omistaa Rothschild & Co. Macron työskenteli investointipankissa 2008–2012. Hän eteni pankissa nopeasti. Macron oli osapuolena, kun Nestlé vuonna 2012 osti Pfizerin tytäryhtiön. Yrityskauppa teki hänestä miljonäärin.[3][1][2][4]

Toukokuussa 2012 Emmanuel Macron nimitettiin presidentti François Hollanden henkilökuntaan Élysée-palatsin apulaispääsihteeriksi. Ranskan lehdistö alkoi pian kutsua häntä "Élyséen Mozartiksi"; Macron on palkittu pianisti. Kaksi vuotta myöhemmin, 37-vuotiaana, hänet nimitettiin Arnaud Montebourgin tilalle Ranskan talousministeriksi. Talousministerinä Macron oli vastuussa liike-elämää tukevan työmarkkinoiden uudistuksen läpiviennissä. Uudistuksella hän hankki itselleen Ranskan ammattiliittojen ja niitä tukevien äärivasemmiston kannattajien vihan.[4] Macron oli Ranskan talousministeri elokuusta 2014 elokuuhun 2016.

Huhtikuussa 2016 Macron perusti edistyksellisen ja sosiaaliliberaalisen poliittisen ryhmittymän Tasavalta liikkeellä! Marraskuussa 2016 Macron ilmoitti asettuvansa pääpuolueiden ulkopuoliseksi ehdokkaaksi vuoden 2017 presidentinvaaleissa.[5][6][7] Hän sai toisella kierroksella 66 prosenttia äänistä ja tuli valituksi Ranskan presidentiksi.[8]

Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017.[9]

YksityiselämäMuokkaa

Emmanuel Macron avioitui vuonna 2007 lukioaikaisen ranskanopettajansa Brigitte Trogneux’n kanssa. Macronilla on vaimonsa kautta kolme lapsipuolta, joista yksi oli Macronin kanssa samalla lukioluokalla.[10]

LähteetMuokkaa

  1. a b c [1] The Guardian. Ajankohta 10.4.2016. Viitattu 4.2.2017
  2. a b c [2] Politicoscope. Ajankohta 25.3.2017. Viitattu 22.4.2017
  3. a b Inka Kovanen: Ranskan uuden sosialismin airut 20.10.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.11.2014. (arkistoversio)
  4. a b [3] France24.com. Ajankohta 7.5.2017. Viitattu 7.6.2017
  5. Richard Werly: Emmanuel Macron: portrait d'un social-libéral L´Hebdo. 24.12.2015. Viitattu 4.2.2017. (ranskaksi)
  6. Elizabeth Bryant: In France, maverick Macron sets his movement En Marche Deutsche Welle. 1.5.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  7. Former Economics Minister Macron to seek French presidency as non-party member Deutsche Welle. 15.11.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  8. IL seuraa: Le Pen tunnusti tappion - Macron jyräämässä ylivoimaiseen voittoon Viitattu 7.5.2017.
  9. Kippo, Johanna: Valta vaihtui Ranskassa – Emmanuel Macron on nyt Ranskan presidentti 14.5.2017. Yleisradio. Viitattu 14.5.2017.
  10. Druckerman, Pamela: Sex and the French Elections 2.2.2017. The New York Times. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emmanuel Macron.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Emmanuel Macron.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Emmanuel_Macron