Wikipedia

Donald Tusk

puolalainen poliitikko

Donald Franciszek Tusk (Pl-Donald_Franciszek_Tusk.ogg kuuntele ääntämys (ohje)) (s. 22. huhtikuuta 1957 Gdańsk) on puolalainen poliitikko, joka toimi joulukuusta 2014 joulukuuhun 2019 Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana.[1] Tusk on ollut Puolan pääministerinä vuosina 2007–2014 sekä uudelleen vuodesta 2023[2]. Lisäksi hän toimi perustamansa keskustaoikeistolaisen Kansalaisfoorumin (puol. Platforma Obywatelska, lyh. PO) puheenjohtajana vuosina 2003–2014 sekä uudelleen vuodesta 2021[3].

Donald Tusk
Tusk kesäkuussa 2023.
Tusk kesäkuussa 2023.
Euroopan kansanpuolueen puheenjohtaja
1.9.2019–31.5.2022
Edeltäjä Joseph Daul
Seuraaja Manfred Weber
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
1.12.2014–30.11.2019
Edeltäjä Herman Van Rompuy
Seuraaja Charles Michel
Puolan pääministeri
16.11.2007–22.9.2014
13.12.2023–
Varapääministeri Waldemar Pawlak
Grzegorz Schetyna
Janusz Piechociński
Jacek Rostowski
Elżbieta Bieńkowska
Edeltäjä Jarosław Kaczyński
Mateusz Morawiecki
Seuraaja Ewa Kopacz
–
Henkilötiedot
Syntynyt22. huhtikuuta 1957 (ikä 66)
Gdańsk
Puoliso Małgorzata Tusk
Tiedot
Puolue Kansalaisfoorumi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Varhaiset vuodet muokkaa

Saksan, Danzigin ja Puolan vaiheet näkyvät Tuskin sukuhistoriassa. Tuskin molemmat vanhemmat ovat syntyisin Danzigin vapaakaupungista (nyk. Gdańsk)[4]. Tuskin äidinäiti oli saksalainen[5], äiti puolalainen ja isä kašubi[6][7].

Perhepiirissä käytettiin useampaa kieltä. Hänen isänsä Donald Tusk vanhempi (1930–1972) oli puuseppä ja äitinsä Ewa Dawidowska (1934–2009) sairaanhoitaja. Isänisä Józef Tusk (1907–1987) oli rautatievirkamies, ja syntynyt Saksan keisarikuntaan kuuluneessa Danzigissa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli Danzigin vapaakaupungin kansalainen. Toisen maailmansodan aloittaneen Puolan offensiivin jälkeen Danzig liitettiin takaisin Saksaan lokakuussa 1939 ja Józef päätyi Neuengammen keskitysleirille Hampuriin. Sodan loppuvaiheessa Józef pakkovärvättiin entisenä Danzigin kansalaisena Saksan Wehrmachtiin.[1] Myöhemmin Józefin onnistui liittyä länsiliittouneiden puolalaisjoukkoihin.

Tusk päätti Gdańskin Kopernikus-lukion vuonna 1976[8] ja opiskeli historiaa Gdańskin yliopistossa. Hän valmistui vuonna 1980 tehtyään opinnäytetyönsä Józef Piłsudskista.[9] Opiskeluaikoinaan Tusk oli mukana luomassa opiskelijoiden Solidaarisuus-komiteaa, joka syntyi turvallisuuspalvelun murhattua opiskelija-aktivisti Stanisław Pyjasin. Valmistuttuaan yliopistosta Tusk liittyi Solidaarisuus-ammattiliittoon.[10]

Aktiivisuus Solidaarisuus-liikkeessä merkitsi, että Tusk sai elantonsa lähinnä työskentelemällä toimittajana ja vapaiden kansalaisjärjestöjen palveluksessa.[1] Puolan kommunistihallinnon julistettua sotatilan 1981 Tusk jatkoi hallinnon vastaista toimintaa maan alla kirjoittaen pamfletteja muun muassa Friedrich von Hayekin ajatuksista ja yksityisomistuksesta. Hän piti tuolloin sankareinaan Ronald Reagania ja Margaret Thatcheria.[10]

Poliittinen ura muokkaa

Solidaarisuus-liike hajosi kommunistihallinnon päätyttyä vuonna 1989, jolloin Tusk päätyi perustamaan Liberaalidemokraattista kongressipuoluetta (KLD). Puolueen tavoitteissa korostuivat vapaa markkinatalous, yksityistäminen, kansalaisvapaudet sekä Puolan EU-jäsenyyden tavoittelu. Tusk johti puoluetta vuodesta 1991 ja saman vuoden parlamenttivaaleissa se sai 37 paikkaa Sejmiin. Seuraavissa vuoden 1993 vaaleissa KLD ei kyennyt samanlaiseen menestykseen ja päätyi yhdistymään suuremman Demokraattinen liitto -puolueen (UD) kanssa Vapausliitoksi (UW). Tusk valittiin Vapausliiton varapuheenjohtajaksi ja vuoden 1997 vaaleissa hän tuli valituksi senaattiin.[10][11]

Tusk erosi Vapausliitosta vuonna 2000 hävittyään kamppailun puolueen puheenjohtajuudesta Bronisław Geremekille,[11] minkä jälkeen hän oli mukana perustamassa Kansalaisfoorumia (Platforma Obywatelska, lyh. PO) vuonna 2001. Kansalaisfoorumi nousi parlamenttiin jo samana vuonna pidetyissä vaaleissa, ja Tusk toimi Sejmin varapuhemiehenä 2001–2005.[10][12] Tuskista tuli Kansalaisfoorumin puheenjohtaja vuonna 2003.[11]

Vuonna 2005 Tusk kärsi kaksi tappiota. Hän hävisi ensin presidentinvaalissa Lech Kaczyńskille ja myöhemmin pidetyissä parlamenttivaaleissa Kansalaisfoorumi kärsi tappion Jarosław Kaczyńskin, Lech Kaczyńskin kaksoisveljen, johtamalle Laki ja oikeus -puolueelle. Jarosław Kaczyński nousi voiton myötä Puolan pääministeriksi.[13]

Pääministerinä muokkaa

 
Presidentti Lech Kaczyński ja pääministeri Tusk kuvattuna helmikuussa 2008

Vuoden 2007 parlamenttivaaleissa Tusk kampanjoi aggressiivisemmin. Jarosław Kaczyńskin ja Tuskin ainoassa yhteisessä väittelyssä hän hyökkäsi hallituksen ulkopolitiikkaa vastaan syyttäen Kaczyńskia Saksan-suhteiden kiristymisestä. Tusk puhui veronkevennysten ja byrokratian vähentämisen puolesta, ja syytti Kaczyńskia puolalaisten ajamisesta etsimään töitä Britanniasta.[13] Kansalaisfoorumin muihin vaaliteemoihin lukeutuivat muun muassa suhteiden lähentäminen Euroopan unionin kanssa sekä puolalaisjoukkojen vetäytyminen Irakin sodasta.[14]

Donald Tuskista tuli parlamenttivaalien voittaja 21. lokakuuta 2007 Kansalaisfoorumin ja maanviljelijöiden tukeman keskustalaisen Puolan kansanpuolueen saatua yhdessä vaaleissa enemmistön parlamenttiin. Presidentti Lech Kaczyński nimitti Tuskin uudeksi pääministeriksi 9. marraskuuta 2007.[14] Jarosław Kaczyńskin pääministerikaudella vahingoittuneet suhteet Saksan kanssa paranivat Tuskin ollessa pääministerinä ja hänellä itsellään oli hyvät henkilökohtaiset välit Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kanssa.[15] Hallitus vahvisti kesäkuussa 2008 puolalaisjoukkojen vetäytymisen Irakista lokakuun loppuun mennessä.[16]

Tuskin hallitus allekirjoitti esisopimuksen Yhdysvaltain kanssa Puolaan sijoitettavasta ohjuspuolustuksen ohjustukikohdasta elokuussa 2008, mitä Venäjä vastusti voimakkaasti.[17] Yhdysvaltain presidentti Barack Obama veti suunnitelman takaisin syyskuussa 2009, minkä jälkeen lokakuussa julkistettiin uusi suunnitelma SM3-ohjustentorjuntajärjestelmän sijoittamisesta Puolaan. Tusk kertoi Puolan hyväksyvän uuden SM3-konseptin ja sanoi maan olevan valmis ottamaan järjestelmän osia tarpeellisessa määrin alueelleen.[18]

Puolan talous pysyi kasvussa Tuskin pääministerikauden aikana ainoana EU-maana maailmanlaajuisen finanssikriisin aikana. Pääministerinä hän myös oli avainasemassa Puolan vakauden säilyttämisessä, kun presidentti Lech Kaczyński ja useat Puolan korkea-arvoiset viranomaiset menehtyivät lento-onnettomuudessa Venäjällä huhtikuussa 2010.[19]

Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa Tuskin johtama Kansalaisfoorumi säilytti asemansa ja Tuskista tuli kommunismin jälkeisen Puolan ensimmäinen pääministeri, joka valittiin toiselle kaudelle. Vaalivoittoa varjosti kuitenkin alhaiseksi jäänyt äänestysaktiivisuus. Tuskin pääministerikautta arvosteltiin uudistusten puutteesta. Puolan talouskasvusta huolimatta esimerkiksi maan julkisen sektorin arvioitiin olevan yhä liian suuri ja kallis, teiden kunto huono ja rautatieliikenteen toimivan huonosti.[20]

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana muokkaa

Tuskia pidettiin yhtenä ennakkosuosikeista Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan virkaan Herman Van Rompuyn seuraajaksi. Tusk valittiin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi 30. elokuuta 2014 ja hän aloitti tehtävässä 1. joulukuuta.[21] Maaliskuussa 2017 hänet valittiin jatkokaudelle EU-maiden päämiehistä ainoastaan Puolan pääministerin Beata Szydłon äänestäessä valintaa vastaan. Erikoisen tilanteen arvioitiin johtuvan Puolan sisäpoliittisista kiistoista Szydłon edustaessa Kansalaisfoorumia kilpailevaa Laki ja oikeus -puoluetta.[22]

Paluu Puolan politiikkaan muokkaa

Heinäkuussa 2021 Tuskista tuli uudelleen Kansalaisfoorumin puheenjohtaja.[3]

Kunnianosoituksia muokkaa

Yksityiselämä muokkaa

Donald Tusk on naimisissa historioitsija Małgorzata Tuskin kanssa. Pariskunta meni naimisiin Tuskin vielä opiskellessa historiaa Gdańskin yliopistossa.[13] Heillä on kaksi aikuista lasta, joista toinen on tunnettu muotibloggari.[19][27]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Palmen, Jukka: Tällainen on EU:n nokkamiesten uusi puheenjohtaja Tusk yle.fi. 1.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 1.12.2014.
  2. ↑ Kallionpää, Katri: Puolan uusi pää­ministeri Donald Tusk vannoi virka­valansa Helsingin Sanomat. 13.12.2023. Viitattu 31.12.2023.
  3. ↑ a b Ex-EU head Donald Tusk elected leader of Polish opposition party The Guardian. 3.7.2021. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Donald Tusk The Guardian. 22 .10.2007. Viitattu 10 .3.2017.
  5. ↑ "Zmarła matka Donalda Tuska", Newsweek Polska, 7 .4.2009. ((puolaksi)) 
  6. ↑ "Tusk: Kaszuba to jest Polak, pewien rodzaj Polaka, tak jak i Ślązak", TVN24.pl, 9 .12.2013.  (puolaksi)
  7. ↑ "Donald Tusk", BBC News, 22 .10.2007. Luettu 14 .3.2010. Archived from the original on 25.6.2020. 
  8. ↑ Znani kibice – Donald Tusk Lechia Gdańsk. Arkistoitu 16.2.2016. Viitattu 8.12.2014. (puolaksi)
  9. ↑ Paweł Kusiak: Legenda i kult Józefa Piłsudskiego. Jak w Polsce doby integracji europejskiej interpretować postać marszałka?. Colloquium Wydziału Nauk Humanistycznych i Społecznych, 2010, s. 249. Gdynia: Akademia Marynarki Wojennej. ISSN 2081-3813. Artikkelin verkkoversio. (puolaksi)
  10. ↑ a b c d Introducing Poland's prime minister: Donald Tusk edition.cnn.com. 6.10.2008. CNN. Viitattu 25.11.2018. (englanniksi)
  11. ↑ a b c Bobinski, Krzysztof: Donald Tusk – Low-key liberal politico.eu. 20.8.2014. Politico Europe. Viitattu 26.11.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Wybory prezydenckie 2005 – Wyniki ponownego głosowania pkw.gov.pl. 2005. Viitattu 7.12.2014. (puolaksi)
  13. ↑ a b c Tran, Mark: Profile: Donald Tusk 22.10.2007. The Guardian. Viitattu 25.11.2018. (englanniksi)
  14. ↑ a b Puola sai uuden pääministerin ts.fi. 9.11.2007. Turun Sanomat. Viitattu 1.12.2014. [vanhentunut linkki]
  15. ↑ Szułdrński, Michał: The big Polish-German chill politico.eu. 31.7.2015. Politico. Viitattu 7.1.2016. (englanniksi)
  16. ↑ Puola vahvisti vetäytymisensä Irakista yle.fi. 7.6.2008. Yle Uutiset. Viitattu 24.11.2018.
  17. ↑ US and Poland sign defence deal 15.8.2008. BBC. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)
  18. ↑ Puola hyväksyy USA:n uudet torjuntaohjukset yle.fi. 21.10.2009. Yle Uutiset. Viitattu 24.11.2018.
  19. ↑ a b Tusk on kannatellut kriisistä toiseen ajautunutta Puolaa yle.fi. 30.8.2014. Yle Uutiset. Viitattu 19.4.2015.
  20. ↑ Puhl, Jan: Elections in Poland: Tusk Wins Historic Second Term as Prime Minister Spiegel Online. 10.10.2011. Spiegel. Viitattu 11.1.2016. (englanniksi)
  21. ↑ Länkinen, Tiina: Donald Tusk valittu Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi yle.fi. 30.8.2014. Yle Uutiset. Viitattu 30.8.2014.
  22. ↑ Tusk valittu Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi – Puolan vastustuksesta huolimatta Iltalehti. 9.3.2017. Viitattu 1.3.2018.
  23. ↑ Perú y Polonia inician una nueva etapa en sus relaciones, afirma presidente García (ampliación) andina.com.pe. 14.5.2008. Arkistoitu 2014. Viitattu 17.10.2023. (espanjaksi)
  24. ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2023. Viitattu 16.10.2023. (viroksi)
  25. ↑ Poroshenko presents awards to Tusk and Juncker Ukrinform. 14.5.2019. Viitattu 16.10.2023. (englanniksi)
  26. ↑ 令和3年春の外国人叙勲 受章者名簿 Ministry of Foreign Affairs of Japan. 2021. Viitattu 17.10.2023. (japaniksi)
  27. ↑ Małgorzata Tusk – żona, matka, babcia wp.pl. 25.2.2011. Arkistoitu 10.12.2014. Viitattu 7.12.2014. (puolaksi)

Aiheesta muualla muokkaa

  Edeltäjä:
Jarosław Kaczyński 		Puolan pääministeri
16. marraskuuta 2007 – 22. syyskuuta 2014 		Seuraaja:
Ewa Kopacz
  Edeltäjä:
Herman Van Rompuy 		Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
1. joulukuuta 2014 – 30. marraskuuta 2019 		Seuraaja:
Charles Michel
Kaarle Suuren palkinnon saajat
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala

 
Puolan kolmannen tasavallan pääministerit (1989–)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Donald_Tusk&oldid=22080856”