Wikipedia

Danzigin vapaakaupunki

osittain itsenäinen kaupunkivaltio 1920–1939
Hakusana ”Danzig” ohjaa tänne. Danzig on Gdańskin saksankielinen nimi. Napoleonin valtapiiriin vuosina 1807–1814 kuulunutta valtiota käsittelee artikkeli Danzigin tasavalta. Yhtyettä käsittelee artikkeli Danzig (yhtye).

Danzigin vapaakaupunki (saks. Freie Stadt Danzig; puol. Wolne Miasto Gdańsk) oli autonominen Itämeren satamakaupunki ja kaupunkivaltio, joka perustettiin 10. tammikuuta 1920 Versailles’n rauhansopimuksen perusteella. Se oli Kansainliiton suojeluksessa, ja Puolalla oli sen suhteen eräitä taloudellisia oikeuksia.[1] Vapaakaupunki lakkasi olemasta vuonna 1939, kun Saksa valloitti sen ja liitti itseensä osaksi Danzigin–Länsi-Preussin valtakunnanpiiriä.

Danzigin vapaakaupunki
Freie Stadt Danzig
Wolne Miasto Gdańsk
1920–1939
Danzigin vapaakaupungin lippu Danzigin vapaakaupungin vaakuna
lippu vaakuna

Danzigin vapaakaupunki Euroopan kartalla 1930.
Danzigin vapaakaupunki Euroopan kartalla 1930.

Valtiomuoto tasavalta
osa  Kansainliiton mandaattialueita
Komissaari Ensimmäinen:
Reginald Thomas Tower (1919–1920)
Viimeinen:
Carl Jakob Burckhardt (1937–1939)
Pääkaupunki Danzig
Pinta-ala
– yhteensä 1 966 km² 
Väkiluku (1923) 366 730
– väestötiheys 186,5 / km²
Historia
– perustettiin 15. marraskuuta 1920
– Puolan offensiivi 1. syyskuuta 1939
– Saksan miehitys 2. syyskuuta 1939
Viralliset kielet saksa, puola
Valuutta paperimarkka
Danzigin guldeni
Tunnuslause Nec temere, nec timide
Kansallislaulu ”Für Danzig” / ”Gdańsku”
Edeltäjä  Weimarin tasavalta
Seuraaja  Saksa

Saksan otettua kaupungin haltuunsa sen armeija aloitti antisemiittiset ja puolalaisvastaiset vainot tappamalla tai karkottamalla pääasiassa juutalaisia ja puolalaisia. Tätä ennen Kansainliiton laatima perustuslaki oli turvannut juutalaisten ja puolalaisten vähemmistöjen edut kaupungissa.

Saksan häviön jälkeen vuonna 1945 puna-armeija miehitti kaupungin, ja se liitettiin Puolaan puolankielisellä nimellä Gdańsk.

Puolan oikeudet

muokkaa

Versailles’n rauhansopimuksen mukaan Danzigin ulkopolitiikasta vastasi Puola, jonka kanssa kaupungilla oli tulliliitto. Saksan rautatielinja, joka kulki vapaakaupungin läpi, siirtyi Puolan hallintaan, samoin kaupungin sisäinen rautatie. Westerplatten niemimaa siirtyi Puolalle, ja sinne tuli varuskunta, noin 90 miestä,[2] ja satama. Puolan posti huolehti kaupungin posti- ja lennätintoiminnasta paikallisen postin ohella.

Versailles’n rauhan III. ja XI. artiklan mukaan kaupunki oli Saksan ja Itä-Preussin välissä oleva Kansainliiton valvoma alue. Sopimuksen mukaan Puolalla oli kaupungissa eräitä taloudellisia oikeuksia.

Hallinto

muokkaa

Kansainliitto vastasi alueen hallinnosta, ja sitä edusti vuorotellen eri maista valittu komissaari.[2]

Järjestys Nimi Virka-aika Valtio
1. Reginald Thomas Tower 1919–1920   Britannia
2. Edward Lisle Strutt 1920   Britannia
3. Bernardo Attolico 1920   Italian kuningaskunta
4. Richard Cyril Byrne Haking 1921–1923   Britannia
5. Mervyn Sorley McDonnell 1923–1925   Britannia
6. Joost Adriaan van Hamel 1925–1929   Alankomaat
7. Manfredi di Gravina 1929–1932   Italian kuningaskunta
8. Helmer Rosting 1932–1934   Tanska
9. Seán Lester 1934–1936   Irlannin vapaavaltio
10. Carl Jakob Burckhardt 1937–1939   Sveitsi

Väestö

muokkaa

Vapaakaupungissa oli vuonna 1923 noin 366 730 asukasta,[3] joista 95,47 % oli saksalaisia ja 3,28 % oli kašubeja tai puolalaisia, ja yhteensä runsas prosentti venäläisiä, ukrainalaisia ja muita.[2]

Versailles’n rauhansopimuksen perusteella Danzigin asukkaat saivat oman kansalaisuuden, joka perustui asuinpaikkaan. Saksalainen väestö menetti Saksan kansalaisuuden ja sai uuden vapaakaupunkikansalaisuuden. Vapaakaupungin asukkaat saivat kahden vuoden kuluessa päättää, haluavatko he kuulua vapaakaupunkiin vai Saksaan. Jos he muuttivat Saksaan, he menettivät kiinteistönsä, omaisuutensa ja oikeudet.

Danzigissa viralliset kielet olivat saksa ja puola. Kaupungissa oli vuonna 1923 yhteensä 366 730 asukasta, joista saksankielisiä 348 493 ja puolankielisiä (tai lähisukuisia kieliä kašubia ja masuuria puhuvia) 12 027, kaksikielisiä (puola, saksa) 1 629, sekä venäjän- ja ukrainankielisiä oli 2 628, heprean- ja jiddišinkielisiä oli yhteensä 602.[3]

Historia ja politiikka

muokkaa
 
Danzigin vapaakaupungilla oli oma valuutta, Danzigin guldeni. Kuvassa 1 000 guldenin seteli.

Danzigissa oli kaupungin senaatti, jossa olivat edustettuina lähinnä kaupungin saksan- ja puolankieliset kansalaiset. Kansainliiton komissaari Carl Jacob Buckhardt valittiin vuonna 1939 sovittelemaan kaupungin eri kansallisuuksien välisiä jatkuvia kiistoja.

Toukokuussa vuonna 1933 Saksassa järjestettiin vaalit, joissa Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue sai enemmistön valtiopäiville, ja samaan aikaan Danzigin kansallissosialistinen puolue voitti vapaakaupungissa järjestetyt vaalit. Puolue sai 57 prosenttia äänistä eli vähemmän kuin kaksi kolmasosaa, minkä Kansainliitto oli asettanut rajaksi, jotta Danzigin oma perustuslaki voitaisiin kumota kansallissosialistisen enemmistön päätöksellä. Uusi senaatti kuitenkin sääti antisemiittiset ja antikatolilaiset lait. Myöhemmin se hyökkäsi avoimesti kaupungin puolalaisia ja kašubiväestöä vastaan.

Saksan armeija miehitti vapaakaupungin syyskuussa 1939 samalla, kun se miehitti Puolan. Vapaakaupungin juutalainen väestö joutui vainon kohteeksi. Osa juutalaisista karkotettiin tai tapettiin. Danzigin suuri synagoga tuhottiin.

Saksan hallitus oli vaatinut alueen luovutusta jo ennen miehitystä vuodesta 1933, mutta Puola oli kieltäytynyt neuvotteluista. Puolan komissaari ilmoitti Kansainliiton komisaari Burckhardtille huhtikuussa 1939, että Puola vastaisi aseellisin toimin, jos Saksa hyökkäisi Puolaan ja vapaakaupunkiin.

Toinen maailmansota ja sen jälkeen

muokkaa

Saksan hallitus äänesti Danzigin yhdistämisestä Saksaan 2. syyskuuta vuonna 1939, päivä sen jälkeen kun Saksan armeija hyökkäsi Puolaan.

Vaikka äänestys oli Kansainliiton päätöksen ja Danzigin perustuslain vastainen, Danzigista tuli osa Saksaa, ja siitä muodostettiin Danzig-Länsi-Preussi -niminen Reichsgau. Puolan postilaitoksen työntekijät kuitenkin tekivät vastarintaa 15 tuntia aseinaan lähinnä pistoolit, konekiväärit ja käsikranaatit. Lopulta postin työntekijät antautuivat ja heidät teloitettiin.

Sodan jälkeen noin 90 % kaupungista oli tuhottu. Puna-armeija miehitti kaupungin 30. maaliskuuta 1945. Kaupungin väestöstä 90 % oli joko teloitettu tai paennut. Kaupungista lähti 30. tammikuuta 1945 pakolaisia MV Wilhelm Gustloff -nimisellä laivalla Itämeren yli, mutta neuvostoliittolainen S-13-sukellusvene torpedoi sen, ja aluksessa olleet 10 000 pakolaista ja 1 000 sotilasta saivat surmansa.

Liittoutuneet esittivät Potsdamin konferenssissa, että entinen vapaavaltio liitettäisiin Puolaan. Vuonna 1950 noin 285 000 Danzigin kansalaista asui Saksassa ja 13 324 kansalaista oli muuttanut Puolaan ja saanut kansalaisuuden. Vuoteen 1947 mennessä noin 12 472 Danzigin saksalaista karkotettiin Saksaan ja 101 873 puolalaista Keski-Puolasta ja 26 629 Itä-Puolasta siirrettiin Danzigiin, jonka nimi oli jo muutettu puolankieliseen muotoon Gdańsk.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Buckhardt, Carl Jakob: Meine Danziger Mission.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Versailles’n rauhansopimus 28.6.1919: Osa III (Section VIII) avalon.law.yale.edu. Viitattu 23.10.2007. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Worldstatesmen.org
  3. ↑ a b John Brown Mason: The Danzig Dilemma, A Study in Peacemaking by Compromise books.google.de. Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa

Väinö Länsiluodon neliosainen artikkelisarja Danzigin tapahtumista toisen maailmansodan alkupäiviltä syyskuussa 1939:

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Danzigin_vapaakaupunki&oldid=22650469”