Puolalaiset
Puolalaiset ovat länsislaavilainen kansa. Suurin osa puolalaisista asuu kansallisvaltiossaan Puolassa, mutta he ovat myös erittäin laajasti levittäytyneet eri puolille maapalloa. Kaikkiaan puolalaisia on noin 55–60 miljoonaa. Puolalaiset puhuvat yleisimmin puolaa. Puolalaisten pääuskonto on katolilaisuus.
-
Puolan kielen levinneisyys Euroopassa.
-
Valko-Venäjän puolalaiset 2009.
-
Liettuan puolalaiset.
-
Latvian puolalaiset 2010.
Puolalaiset | |
---|---|
Polacy | |
Väkiluku | 55–60 miljoonaa |
Asuinalueet |
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Kielet | puola |
Uskonnot |
katolilaisuus, protestanttisuus juutalaisuus,ortodoksi |
Historia
muokkaaEnsimmäiset kirjalliset lähteet, joissa mainitaan Puolaa ja puolalaisia merkitsevät sanat, ovat keskiaikaisia kronikoita 900-luvun lopulta.[1] Polaanit oli merkittävin keskiajalla nykyisen Puolan alueella asunut heimo. Vuonna 966 puolalaiset kääntyivät polaaneihin kuuluneen ruhtinas Mieszko I:n johdolla kristinuskoon ja perustivat ensimmäisen valtionsa. Seuraavien 700 vuoden aikana Puolan valtio laajeni yhdeksi Euroopan suurimmista, mutta hajosi 1700-luvun lopussa. Puolalaiset säilyttivät kuitenkin kansallisen identiteettinsä myös ilman omaa valtiota.[2]
Ennen ensimmäistä maailmansotaa puolalaisia asui kolmen valtion alueella: Kongressi-Puolassa, Itävalta-Unkariin kuuluneessa Galitsiassa ja Preussissa. Sodan jälkeen perustettiin Puolan toinen tasavalta, missä puolalaiset muodostivat suurimman etnisen ryhmän.[3]