Henryk Sienkiewicz

Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz (5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola – 15. marraskuuta 1916 Vevey, Sveitsi) oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).

Henryk Sienkiewicz
Henkilötiedot
Syntynyt	5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola
Kuollut	15. marraskuuta 1916 (70 vuotta) Vevey, Sveitsi
Kansalaisuus	puolalainen
Vanhemmat	Józef Paweł Ksawery Sienkiewicz (h. Oszyk) ja Stefania Sienkiewicz (s. Cieciszowska h. Kolumna)
Puoliso	I Maria Emilia Kazimiera Szetkiewicz (1881–1885) II Maria Dachowska Romanowska vel Wołodkowicz (1893–1895) III Maria Marcjanna Aleksandra Babska (h. Radwan) (1904–1916)
Lapset	Henryk Józef Kazimierz ja Jadwiga
Kirjailija
Äidinkieli	puola
Pääteokset	Trilogia Ogniem i Mieczem (1884) (Tulella ja miekalla), Potopia (1886) (Vedenpaisumus) ja Pan Wołodyjowski (1888) (Herra Wolodyjovski) Quo Vadis (1895)
Nimikirjoitus
Palkinnot
Nobelin kirjallisuuspalkinto 1905
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Henryk Sienkiewicz safarilla Afrikassa 1890

Henryk Sienkiewiczin muotokuva, 1890

Perheyhteydet

Henryk Sienkiewicz syntyi Józef Paweł Ksawery Sienkiewiczin (h. Oszyk) ja Stefania Sienkiewiczin (s. Cieciszowska h. Kolumna) köyhään kuusilapsiseen perheeseen. Isä Józef Sienkiewicz polveutui Liettuan suurherttuakuntaan asettuneista tataareista ja oli venäläisvaltaisen Puolan aatelistoa. Äiti Stefania Cieciszowska oli valkovenäläisestä säätyläisperheestä. Sienkiewiczin perhe muutti asuinpaikkaansa useita kertoja. Lapsuusvuosinaan Henryk eli kartanoelämää.

Sienkiewiczin ensimmäinen puoliso (1881–1885) oli Maria Emilia Kazimiera Sienkiewicz (Szetkiewicz), joka kuoli tuberkuloosiin 31-vuotiaana. Perheen lapset olivat Henryk Józef Kazimierz ja Jadwiga. Avioliitto oli onnellinen. Toinen Sienkiewiczin puoliso oli (1893–1895) Maria Dachowska (Romanowska vel Wołodkowicz). Vuonna 1892 varakkaan odessalaisen tytärpuoli Maria Romanowska-Wołodkowicz astui Sienkiewiczin elämään. Hän ja Romanowska menivät naimisiin Krakovassa 1893. Kaksi viikkoa häiden jälkeen nuorikko jätti miehensä. Sienkiewicz moitti ei-verisukulaista juonittelusta. Joulukuussa 1895 hän sai paavin hyväksynnän avioliiton mitätöimiseksi. 1904 Sienkiewicz avioitui serkkunsa Maria Marcjanna Aleksandra Babskan (h. Radwan) kanssa.

Opinnot

Sienkiewicz aloitti koulunkäynnin Varsovassa 1858. Lukio päättyi 1866. Alkuopinnot Keisarillisessa Varsovan yliopistossa tähtäsivät lääketieteen tutkintoon, mutta opintoala vaihtui lakitieteeseen. Hän siirtyi pian yliopiston filologian ja historian osastoon. Siellä hän perusteellisesti opiskeli kirjallisuutta ja vanhaa Puolan kieltä. Hän suoritti yliopisto-opinnot vuonna 1871 mutta ei saanut päättötodistusta, koska ei läpäissyt kreikan kielen koetta.

Työskentelyn alku

Lukioaikana Sienkiewicz pestautui Weyher-perheeseen kotiopettajaksi Płońskiin. Hänen tilanteensa parani hieman vuonna 1868 hänen siirryttyään ruhtinas Woronieckin perheen kotiopettajaksi.

Yliopiston jälkeen Sienkiewiczin ura alkoi ja jatkui toimittajana ja kirjailijana.

Vuonna 1867 Sienkiewicz kirjoitti riimitetyn idyllin "Sielanka Młodościn", jonka kulttuuriaikakauslehti Tygodnik Ilustrowany hylkäsi. Vuonna 1869 hän aloitti toimittajana Przegląd Tygodniowy -aikakauslehdessä ja kirjoitti lehteen näytelmän. Sen jälkeen lehti julkaisi viikoittain Sienkiewiczin esseitä. Sienkiewicz kirjoitti myös Gazeta Polskaan ja aikakauslehti Niwaan salanimellä Litwos. Vuonna 1873 hän alkoi kirjoittaa kolumnia "Bez tytułu" (Otsikotta) Gazeta Polskaan, 1874 kolumnia "Sprawy bieżące" (Ajankohtaista) Niwaan ja vuonna 1875 kolumnia "Chwila obecna" (Nykyhetki). Sienkiewicz osallistui Victor Hugon viimeisimmän romaanin Ninety-Three (Yhdeksänkymmentäkolme) puolan kielelle kääntämiseen vuonna 1874. Saman vuoden kesäkuussa hänestä tuli Niwan yhteisomistaja neljäksi vuodeksi.

Vuonna 1872 Sienkiewicz julkaisi esikoisromaaninsa, pienoisromaanin Na marne (Turhuudessa). Pieni trilogia Stary Sluga (1875), Hania (1876) ja Selim Mirza (1877) teki Sienkiewiczistä merkittävän henkilön Varsovan journalistis-kirjallisissa piireissä.

Matkat ulkomaille

Vuonna 1874 Sienkiewicz kihlautui Maria Kellerin kanssa ja matkusti hänen kanssaan ulkomaille Brysseliin ja Pariisiin. Pian paluun jälkeen morsiamen vanhempien tahdosta kihlaus purettiin. Vuonna 1876 Sienkiewiczin suuntana oli Yhdysvallat. Hän matkusti Lontoon kautta New Yorkiin ja sieltä San Franciscoon ja asui jonkin aikaa Kaliforniassa. Matkan rahoitti puolalainen sanomalehti Gazeta Polska. Sienkiewicz kirjoitti matkaesseitä Listy z podróżyn (Matkakirjeitä) ja Listy Litwosa z Podróżyn (Litwosin matkakertomukset), jotka julkaistiin Gazeta Polskassa vuosina 1876–1878 ja koostettuna kirjana vuonna 1880. Amerikanpuolalaisista hän kirjoitti kuvauksia viikkolehti Przegląd Tygodniowyyn ja tiede- ja kirjallisuusjulkaisu Przewodnik Naukowy I Literackiin. Sienkiewiczin suosio oli huomattava. Hän asui lyhyen aikaa Anaheimissa, myöhemmin Anaheim Landingissa. Hän metsästeli, vieraili Amerikan alkuperäväestön leireillä, kävi Kalifornian lähistöllä Santa Anan, Sierra Madren, San Jacinton ja San Bernardinon vuorilla. Käyntikohteina olivat myös Mojaven autiomaa, Yosemitenlaakso ja Virginia Cityn hopeakaivokset Nevadassa.

Amerikassa Sienkiewicz jatkoi kirjoitustyötään. Vuonna 1877 hän julkaisi Szkice węglemin (Hiilipiirroksia) Gazeta Polskassa. Hän kirjoitti näytelmän Na jedną kartę (Yhden kortin varassa), joka esitettiin Lvivissä (1879). Näytelmä sai myöhemmin paremman vastaanoton Varsovassa (1881).

1878 Sienkiewicz palasi Eurooppaan. Hän asusti ensin Lontoossa, sitten vuoden Pariisissa. Paluuta Puolaan hän viivästytti. Oli nimittäin liikkeellä huhuja, että Venäjän keisarillinen armeija alkaisi sotia Turkin kanssa. 1879 hän kävi tutustumassa Venetsiaan ja Roomaan.

Sienkiewicz seurasi 1884 vaimoaan Mariaa ulkomaisiin parantoloihin. Tämän kuoleman jälkeen Sienkiewicz matkusteli Euroopassa. Lapset jäivät vaimon vanhempien hoitoon. 1886 Sienkiewicz vieraili Istanbulissa, 1888 Espanjassa. 1890 hän lähti Afrikkaan. Siellä hän kirjoitti Listy z Afryki (Kirjeitä Afrikasta). The Word julkaisi Kirjeet vuosina 1891–1892. Kooste kirjana julkaistiin 1893.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Sienkiewicz muutti Sveitsiin. Ignacy Paderewskin ja Erazm Piltzin kanssa Sienkiewicz järjesti toimikunnan Puolan sodan muistomerkin tekemiseksi. Hän edisti myös Punaisen Ristin työtä. Hän vältti politiikkaa, paitsi vähän ennen kuolemaansa, jolloin ilmaisi tukensa 5. marraskuuta 1916 annetulle julkilausumalle. Siinä Saksan keisari Wilhelm II, Itävallan keisari Franz Joseph sekä Unkarin kuningas estelivät Puolan kuningaskunnan perustamista arvellen siitä tulevan Keskusvaltojen kontrolloima nukkevaltio.

Sienkiewicz vietti suuren osan elämästään ulkomailla, ja ulkomailla hän myös kuoli 15. marraskuuta 1916 Veveyn Grand Hotel du Lacissa Sveitsissä. Sveitsiin hänet haudattiinkin. Kuolinsyy oli iskeeminen sydänsairaus. Sekä keskusvallat että ympärysvallat järjestivät hänen hautajaisensa, ja adressit luki paavi Benedictus XV.

Puolan itsenäistyttyä Sienkiewiczin jäännökset siirrettiin vuonna 1924 Varsovaan Johanneksen katedraalin kryptaan. Arkun siirron aikana pidettiin monissa kaupungeissa muistojuhlia. Tuhannet seurasivat arkun tuloa Varsovaan, ja Puolan presidentti Stanisław Wojciechowski piti muistopuheen.

Kotimaan työssä

Sienkiewicz piti Lvivissä onnistuneen luennon "Z Nowego Jorku do Kalifornii" ("New Yorkista Kaliforniaan"). Seuraavat menestyksekkäät luennot hän piti Szczawnicassa, Krynicassa, Varsovassa ja Poznańissa.

Vuonna 1879 Sienkiewiczin koottujen teosten painos julkaistiin neljänä niteenä. Sarja jatkui vuoteen 1917, silloin niteitä oli 17. Sanomalehtityötään hän jatkoi pääosin Gazeta Polska ja Niwassa 1881.

1880 Sienkiewicz kirjoitti historiallisen romaanin Niewola tatarska (Tataarien vankeus). 1881 hänestä tuli uuden varsovalaisen lehden Słowo (Sana) päätoimittaja ja samalla hänen toimeentulonsa merkittävästi parani.  Sanomalehden toimittaminen vei kutakuinkin Sienkiewiczin ajan. Siksi hänen omat kirjoitelmansa olivat kolumneja ja lyhyitä tarinoita. Pian kiinnostus sanomalehtityöhön hupeni ja painopiste siirtyi kirjalliseen työhön. Hän erosi päätoimittajan virasta 1887, mutta jatkoi kirjallisuusosaston toimittajana vuoteen 1892.

Puolassa Sienkiewicz tunnetaan parhaiten 1600-luvun puolalais-liettualaiseen yhteisöön sijoittuvien historiallisten romaaniensa trilogiasta: Ogniem i Mieczem (Tulella ja miekalla). Sitten seurasi Potopia (Vedenpaisumus). Viimeisenä ilmestyi Pan Wołodyjowski (Herra Wolodyjovski). Trilogia vakiinnutti Sienkiewiczin aseman suosituimpien senaikaisten puolalaisten kirjailijoiden joukossa.  Ajan tyylin mukaisesti teokset julkaistiin aluksi jatkokertomuksina sanomalehdissä. Trilogiaa julkaisi The Time.

Sienkiewicz sai 15 000 ruplan tunnustuksen saavutuksistaan. Tuntematon lahjoittaja, nimimerkki Michał Wołodyjowski trilogian kolmannen osan henkilön mukaisesti, lahjoitti Sienkiewiczille 15 000 ruplaa tunnustuksena tämän saavutuksista. Sienkiewicz antoi lahjoitusvarat vaimonsa mukaan nimetylle rahastolle, jota valvoi Akademia Umiejętności, tuberkuloosille altistuneille taiteiden opiskelua varten.

1890-luku oli Sienkiewiczille intensiivisen työn aikaa. Useita romaaneja syntyi. Vuosina 1889–1890 The Word julkaisi sarjana romaanin Without dogma (Ilman dogmia). Romaani julkaistiin kirjana 1892. Sienkiewicz kirjoitti romaanin Rodzina Połanieckich (Pilatut lapset). Tämä julkaistiin jaksoina Gazeta Polskassa 1893–1894 ja kirjana 1894.

Sienkiewiczistä tuli pian yksi merkittävimmistä 1800- ja 1900-luvun kirjailijoista, jonka teosten lukuisat käännökset tekivät hänet kansainvälisesti tunnetuksi.

Vaikutusvaltaa ja lahjoituksia

Sienkiewicz hyödynsi kasvanutta kansainvälistä kuuluisuuttaan Puolan asioissa läpi elämänsä ja eritoten 1850-luvulta lähtien, kun Puola oli jäänyt Venäjän, Itävallan, Preussin, myöhemmin Saksan jakamaksi. Hän kritisoi usein Saksan linjaa: puolalaisvähemmistön saksalaistamista. 1901 Sienkiewicz ilmoitti tukevansa Wrześnian koululaisten protestia, mikä kohdistui Puolan kielen käyttökieltoon. Varovaisemmin hän pyysi Venäjän hallintoa tuomaan uudistuksia Venäjän kontrolloimaan Puolan kongressiin. Puolan kuningaskunnan vallankumouksen aikana Sienkiewicz ajoi julkisesti eroa Venäjän keisarikunnasta ja Puolan itsenäisyyttä.

Sienkiewiczillä oli yhteyksiä joihinkin oikeistopoliitikkoihin Puolan Kansallisessa Demokratiassa. Hänen asenteensa sosialisteihin oli kriittinen, mutta maltillinen Venäjän duumaan nähden. Kulttuurin saralla hän oli mukana monumenttihankinnoissa Adam Mickiewiczille Krakovaan ja Varsovaan. Hän tuki Polska Macierz Szkolnan opetushankkeita ja organisaatiota. Vuonna 1908 nimimerkki "Kohtuullisen varakas" kiittelee Sienkiewiczin kirjojen myyntituottoa, josta aloittelevat kirjailijat saivat tukea elämiseensä. Hän auttoi sosiaaliseen hyvinvointiin tähtääviä projekteja, kuten tuberkuloosiparantolan rakentamista Zakopaneen. Hän oli merkittävä hyväntekijä kirjallisuuden alueella.

Helmikuussa 1895 Sienkiewicz kirjoitti Quo Vadiksen ensimmäiset kappaleet. Romaani julkaistiin kirjoitussarjana Varsovan  Gazeta Polskassa, Krakovan Czasissa ja Poznanin Dziennik Poznańskissa. Sarja päättyi vuoden päästä. Kirja ilmestyi 1896 ja pian se saavutti myös kansainvälisen menestyksen. Helmikuussa 1897 hän aloitti uuden romaanin Krzyżacy (engl. The Knights of the Cross/The Teutonic Knights) kirjoitussarjan. Sarja päättyi 1900 ja se painettiin myös kirjaksi.

Vuonna 1902 Sienkiewicz vietti neljännesvuosisataista kirjailijajuhlaansa.  Erityisenä juhlimisen kohteena hän oli Puolan kaupungeissa, kuten Krakovassa, Lvivissä ja Poznanissa. Juhlakomitean toimesta hänelle luovutettiin puolalaisten lahjoittama kartano, joka sijaitsee Oblęgorekissa Kielcen lähellä. Sienkiewicz avasi myöhemmin kartanossa koulun lapsille.

Sienkiewiczin sosiaalinen ja poliittinen aktiivisuus ilmeni myös kirjoina. Hän kirjoitti uuden historiallisen romaanin Na polu chwały (Kunnian kentällä). Tämä oli tarkoitettu uuden trilogian alkuteoksesi, mutta hän ei enää jatkanut sitä saamansa kritiikin takia. Samoin romaania Wiry (Pyörre 1910) Sienkiewiczin poliittiset vastustajat kritisoivat kiistakirjoituksilla herättäen vahvoja poliittisia reaktioita. Hänen nuorisoromaaninsa W pustyni i w puszczy (Aavikolla ja erämaassa), ilmestyi 1910 kirjoitussarjana Kurier Warszawskissa (Varsovan kuriiri) päättyen 1911 ja se sai hyvän vastaanoton.

Tunnustuksia ja kritiikkiä

20. vuosisadan taitteessa Sienkiewicz oli Puolan suosituin kirjailija sekä yksi suosituimmista Saksassa, Ranskassa, Venäjällä sekä englanninkielisissä maissa. Trilogiaa käännettiin monille kielille. With Fire and Swordia myytiin ainakin 26:lla ja Quo Vadista 40:llä kielellä hänen elinaikanaan. Englanninkielisissä maissa Quo Vadista julkaistiin miljoona kappaletta. Amerikkalainen kääntäjä Jeremiah Curtin on palkittu Sienkiewiczín teosten kansantajuistamisesta. Venäjä, jonka kansalainen Sienkiewicz oli, ei kuitenkaan maksanut käännöksistä tekijänoikeusmaksuja.

Henryk Sienkiewiczin talo, nykyään museo Oblęgorekissa

Sienkiewiczin monumentti Okrzejassa. Vasemmalla puolella on kirjailijan syntymäpaikan kylä Wola Okrzejska

Quo Vadiksen kirjoittajan Henryk Sienkiewiczin patsas lähellä Villa Borghesea Roomassa

Henryk Sienkiewiczin hauta Pyhän Johanneksen katedraalissa Varsovassa

Jo Sienkiewiczin elinaikana hänen teoksiaan esitettiin teatterisovituksina, oopperoina ja musikaaleina sekä orastavassa filmiteollisuudessa. Moni kirjailija ja runoilija omisti teoksensa hänelle tai käytti häntä tai hänen teoksiaan inspiraation lähteenään. Maalarit tekivät luomuksiaan Sienkiewiczin teosten pohjalta teemakansioihinsa ja näyttelyihinsä. Hänen nimeään käytettiin monissa tuotteissa.

Quo Vadis oli Ranskassa parhaiten myyvä kirja 1900. Se sai näkyvyyttä myös siinä, että Grand Prix de Paris'n hevoskilpailussa käytettiin kirjan nimeä. Yhdysvalloissa Quo Vadista myytiin 800 000 teosta 18 kuukaudessa. Tunkeilevia sanomalehtimiehiä ja ihailijoita vältelläkseen Sienkiewicz matkusti joskus tuntemattomana.

Sienkiewicz nimitettiin moniin kansainvälisiin organisaatioihin ja yhdistyksiin, kuten Puolan oppimisakatemiaan, Venäjän tiedeakatemiaan, Serbian tiede- ja taideakatemiaan, Kuninkaalliseen Tšekin tiedeyhdistykseen sekä Italian Arkadian akatemiaan. Hän sai Ranskan Kunnialegionan kunniamerkin 1904, Jagellon yliopiston kunniatohtorin (1900) ja Lvivin yliopiston kunniatohtorin arvot sekä Lvivin kunniakansalaisen arvon 1902. Ruotsin akatemian jäsenen Hans Hildebrandin ehdotuksesta hän sai 1905 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Sienkiewiczin nimellä varustettuja katuja ja aukiota on Puolassa runsaasti, ensimmäisenä katu Lvivissä 1907. Sienkiewiczille on nimetty Białystokin Osiedle Sienkiewicza,  Wrocławin ja Łódźin keskuspuistot sekä yli 70 Puolan koulua.  Hänen patsaitaan on paljon Puolan kaupungeissa, muun muassa Varsovan Łazienki Parkissa. Ensimmäiset patsaat pystytettiin nyky-Ukrainan Zbarażiin ja Roomaan. Sienkiewczin patsas Mound Okrzejalla on lähellä hänen syntymäpaikkaansa Wola Okrzejskaa. Hänet on ikuistettu lukuisiin postimerkkeihin.

Sienkiewiczille on omistettu kolme museota Puolassa. Ensimmäisenä Henryk Sienkiewicz -museo, hänen kotinsa, avattiin Oblęgorekissa 1958. Toisena hänen synnyinkotinsa vuonna 1966 ja kolmantena vuonna 1978 Poznańin Wola Okrzejskassa avattu Henryk Sienkiewicz -museo.

Roomassa on Domine Quo Vadisin pienessä kirkossa Henryk Sienkiewiczin pronssinen rintakuva. Sanotaan, että istuessaan tässä kirkossa Sienkiewicz sai inspiraation kirjoittaa teoksen Quo Vadis.

Puolan ulkopuolella hänen teostensa suosio vähitellen laski maailmansotien välisenä aikana lukuun ottamatta Quo Vadista, joka toi jälleen lisää tunnettuutta useiden filmisovituksien myötä. Huomattavin on Yhdysvaltojen ykköseksi noussut versio 1951. Puolassa Sienkiewiczin teoksia sen sijaan luettiin edelleen laajasti ja hänestä tuli klassinen kirjailija, jonka kirjoja luettiin yleisesti myös kouluissa. Teoksia esitettiin puolalaisina filmisovituksina ja televisiosarjoina.

Ensimmäiset kriittiset analyysit Sienkiewiczin teoksista ilmestyivät jo hänen elinaikanaan. Hänestä kirjoitettiin useita elämäkertoja. Hänen teoksiaan myös moitittiin liian pelkistetyiksi. 20. vuosisadan puolalainen kirjailija ja dramaturgi Witold Gombrowicz kuvasi Sienkiewiczia ensiluokkaiseksi toisen luokan kirjailijaksi.  Vasily Rozanov kuvaili Quo Vadista, ettei se ole taideteos, vaan kuin karkea tehdastekoinen maalaus. Anton Tšehov kutsui Sienkiewiczin kirjoitelmia oksettavan äiteliksi ja tökeröiksi. Kuitenkin Puolan kirjallisuushistorioitsija Henryk Markiewicz kirjoitti Polski słownik biograficznyssä (Puolalaisten elämäkertojen sanakirjassa) artikkelin Sienkiewiczista (1997). Markiewicz kuvaa Sienkiewiczia puolalaisen proosan mestariksi ja puolalaisen historiallisen fiktion eturivin kirjailijaksi ja samalla kansainvälisesti parhaiten tunnetuksi puolalaiseksi kirjailijajaksi.

Teoksista

Sienkiewiczin varhaiset työt (esim. 1872 Humoreski z teki Woroszyłły) kuvastavat vahvaa Puolan positivismin ilmenemää: hän kannatti käytännöllistä insinöörityötä. Puolalainen positivismi kannatti taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia sekä paheksui aseellista vallankäyttöä. Sienkiewicz oli konservatiivi useiden puolalaisten positivistien^selvennä tapaan. Hänen pieni trilogiansa (Stary Sługa, 1875; Hania, 1876; Selim Mirza, 1877) kuvaa Sienkiewiczin kiinnostusta Puolan historiaan ja osoittaa hänen kirjallisen kypsyytensä humoristina ja draamaa hallitsevana. Varhaisten teosten tähtäyspisteenä oli kolme teemaa: talonpoikaisväestön sorto ja toimeentulon puute. (Charcoal Sketches, 1877); kritiikki suurvallan vallankäyttöön (Z pamiętnika korepetytora, Janko Muzykant, Janko musikantti, 1879); hänen matkansa Yhdysvaltoihin (Za chlebem, Leivän tähden, 1880). Sienkiewiczillä on kansanomainen näkemys voimattomuudesta ahdinkotilanteessa, mikä kurjisti maalaisten, koululaisten ja siirtolaisten elämää.

Sienkiewiczin "Latarnik" (1881, "Majakanvartia"), on yksi parhaista Puolan lyhyistä kertomuksista. Kertomukset Bartek Zwycięzca (1882, Bartek Valloittaja) ja Sachem nivovat suoraviivaisesti yhteen heidän sankareittensa traagisen kohtalon ja Puolan valtion miehityksen.

Sienkiewiczin romaanin Ogniem i Mieczem (1883–1884, Tulella ja miekalla) lukijakunta otti vastaan innostuneesti, kuten kaksi seuraavaakin trilogian osaa. Teoksen luonnehdittiin tulevan heti klassikoksi, vaikka kirjan kritiikki oli laimeaa. Trilogia ajoittuu 1600-luvun Puolaan. Kritiikki kiittelee trilogian tyyliä mutta arvostelee historiallisia puutteita tai vääristelyjä. Trilogia yhdisti Sienkiewiczin tyylin tunnusmerkkeinä eeppisiä ja historiallisia piirteitä romaaneihin. Trilogian isänmaallisuus huolestutti sensoreita. Varsovan venäläinen sensori I. Jankul varoitti Sienkiewicziä, ettei hän sallisi julkaista lisää Puolan historiaa koskevia teoksia.

Sienkiewiczin Bez dogmatu (1889–1890, Ilman dogmia), analyyttinen fiktiivinen päiväkirja oli huomionarvoinen taiteellinen kokeilu. Hänen työjaksonsa sisälsi turmeltuneen ja naturalistisen filosofian kritiikkiä. Hän ilmaisi mielipiteensä naturalismista varhain teoksessa O naturaliźmie w powieści ("Naturalismi romaanissa” 1881). Vuodesta 1893 hän kirjoitti innostavia ja ylevöittäviä romaaneja hälventäen naturalismia. Varhain 1900-luvulla hän inhosi Nuori Puola -liikettä Puolan kirjallisuudessa. Tätä katsantokantaa edusti romaani  Quo Vadis (1896). Kertomus varhaiskiristilliseltä ajalta Roomasta, jossa päähenkilöt pyristelevät keisari Neron hallintoa vastaan. Tästä on myöhemmin löydetty suoraa yhtäläisyyttä ahtaalle saatettujen varhaiskristittyjen ja modernin ajan puolalaisten aseman välillä. Teos tuli laajasti länsimaiden kristittyjen suosimaksi. Hengellisen kristillisyyden voitto materialistisesta Roomasta oli materialismin ja moraalisen rappion kritiikkiä, mikä kuvasi vertauskuvallisesti Puolan ajatusmaailman voimaa.

Sienkiewiczin Teutonic Knights^selvennä palaa Puolan historiaan. Kuvaus Tannenbergin taistelusta Battle of Grunwald (1410), puolalais-liettualaisten voitosta saksalaisia vastaan kertova kirja saa poliittista sisältöä saksalaistamisen pyrkimyksistä, kulttuurikamppailusta, Puolan saksalaisosassa. Kirjasta tulee nopeasti myyntimenestys Puolassa ja kritiikki on myönteisempää kuin trilogialle. Puolan oikeistosiipi, saksalaisvastainen Isänmaallinen demokratia -liike iloitsi kirjasta. Teos tuli Puolan itsenäistyttyä 1918 Puolan koululaitoksen opetusohjelmaan.

Sienkiewicz toi usein esille kirjoissaan historiallisia ja olemassa olevia saavutuksia, mutta punnitsi tarkoin, miten niitä romaaneissaan toisi julki. Hän asetti etusijalle Puolan sotilaalliset voitot.

Vuonna 1905 Nobel-komitea harkitsi, olisiko palkinto pitänyt jakaa Sienkiewiczin ja Eliza Orzeszkowan kesken. Sienkiewicz sai kuitenkin palkinnon yksin.

Suomennetut teokset

• Bartek sankari, suom. Eemil Forsgren. Bergbom, 1889.
• Hiilipiirroksia, suom. Maila Talvio. Otava, 1901.
• Leivän haussa, suom. Maila Talvio. Otava, 1901.
• Quo vadis? : kertomus Neron ajoilta, osat 1–3, suom. Maila Talvio. WSOY, 1901.
• Seuratkaamme häntä! : kertomus, suom. Mikko Latva. Gust. Ronelius, 1902.
• Majakanvartia y. m. kertomuksia, suom. Maila Talvio. Otava,1903.
  • Seuratkaamme häntä!
  • Majankanvartia
  • Pelimanni-Jussi
  • Enkeli
  • Vanha palvelija
  • Posenilaisen opettajan muistikirjasta.
• Kunnian kentällä : historiallinen kertomus Juhana Sobieskin ajoilta, suom. Maila Talvio. Otava, 1907.
• Se kolmas: Humoristinen kertomus taiteilijaelämästä, suom. Reino Silvanto. Otava, 1911.
• Seuratkaamme häntä; vaeltakaa valossa niin kauan kuin teillä valo on: kertomus muinaisten kristittyjen ensimmäisiltä ajoilta. WSOY, 1912.
• Sissipäällikkö : kohtauksia ranskalais-saksalaisesta sodasta, suom. Felix Borg. Karisto, 1912.
• Anielka, edellinen nide, suom. Maila Talvio. Otava, 1913.
• Anielka, jälkimmäinen nide, suom. Maila Talvio. Otava, 1913.
• Erämaan halki, suom. Reino Silvanto. Otava, 1914.
• Lilian Moris. Rakkaustarina ruohoaavikolla, suom. Rafael Borg. Otto Andersinin kustannusliike, 1917.
• Tulella ja miekalla: kuvaus menneiltä ajoilta, osat 1–4, suom. Maila Talvio. Otava, 1918–1920.
• Kunniansa vankina: Romaani ylioppilaselämästä, suom. Annie ja Felix Borg. Minerva 1923.
• Vedenpaisumus: historiallinen romaani. 1, suom. Reino Silvanto. Otava, 1926.
• Vedenpaisumus: historiallinen romaani. 2–3, suom. V. K. Trast. Otava, 1926.
• Herra Wolodyjowski: I–II; historiallinen romaani, suom. V. K. Trast. Otava, 1930.
• Ristiritarit : yhdeksänosainen historiallinen romaani, suom. Reino Silvanto. WSOY, 1936.
• Kaksintaistelu: pienoisromaani, suom. Reino Silvanto. WSOY, 1940.
• Janko soittelija, Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1951.

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Henryk Sienkiewiczin e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta.
• Henryk Sienkiewicz Europeanassa