Kaphoornari
Kaphoornari tarkoittaa merenkulkijaa, joka on kiertänyt Kap Hornin purjealuksella. Tiukasti määritellen kaphoornareiksi hyväksytään vain Kap Hornin purjekauppalaivalla kiertäneet merikapteenit. Kaphoornareilla on ollut kansainvälinen järjestö, alkujaan Ranskassa vuonna 1937 perustettu yhdistys A.I.C.H. (Amicale Internationale des Capitaines au Long Cours Cap Hornies). A.I.C.H. lopetettiin vuonna 2003. Suomessa on toiminut kaksi kansallista alaosastoa: Manner-Suomessa Amicale des Capitaines au Long Cours Cap Hornies Finlandais, joka lopetettiin vuonna 2006, ja Ahvenanmaalla vuoteen 2003 asti.[1][2]
Suomella on kaphoornareihin liittyen erikoisasema sikäli, että Kap Hornin kiertämiseen kykeneviä purjekauppalaivoja kuului viimeksi ahvenanmaalaisen Gustaf Eriksonin laivastoon. Merikapteenien koulutukseen puolestaan kuului pakollinen harjoittelu purjealuksilla, joten kapteeneiksi aikovat pestautuivat usein Eriksonin aluksiin. Näistä aluksista viimeisinä Kap Hornin kiersivät Pamir ja Passat vuonna 1949.
Suomessa oli toukokuussa 2009 elossa 13 kaphoornaria.[3]
A.I.C.H. muokkaa
A.I.C.H. eli Association Amicale Internationale des Capitaines au Long-Cours-Cap Horniers (suom. rahtipurjelaivalla ilman konetta Kap Hornin kiertäneiden kapteenien kansainvälinen veljeskunta) oli kansainvälinen merenkulkijoiden järjestö, jonka jäseneksi pääsivät Kap Hornin kiertäneet merikapteenit.[1]
Yhdistyksen perusti vuonna 1937 ranskalainen merikapteeni Yves Menguy 34 muun perustajajäsenen kanssa Saint-Malossa Ranskassa. Yhdistyksellä oli Suomessa kaksi alaosastoa, Ahvenanmaan ja Suomen alaosastot. Suomen osasto perustettiin vuonna 1965 ja lakkautettiin vuonna 2006. Ahvenanmaan osasto perustettiin 3. marraskuuta 1961.[1] Suomen osaston jäsenten elämäkertatietoja on julkaistu teoksessa A.I.C.H. Section Finlandaise, Livre d'Or.
Jäsenillä on erilaisia nimityksiä. Albatrossi on jäsen, joka on kiertänyt Kap Hornin purjelaivan päällikkönä. Muu varsinainen jäsen on Malamok, joka on myöhemmin suorittanut merikapteenintutkinnon. Ylimääräinen jäsen on Cape Pigeon. Ahvenanmaan osastoon hyväksyttiin muitakin merikapteeneita. Siihen kuului noin 150 jäsentä, joista 60 oli varsinaisia kaphoornareita.[1]
Veljeskunta lopetettiin Saint-Malossa vuonna 2003. Lopettamispäätös tehtiin Maarianhaminassa Tall Ships Racen yhteydessä vuonna 2000 pidetyssä Kap Horn -kongressissa.[1] Toiminta jatkuu kuitenkin monessa maassa kansallisella tasolla. Ahvenanmaan alaosaston lakkauttamisen jälkeen perinteitä on vaalinut Ålands Kap Hornförening[1].
Ahvenanmaalla on yhdistyksen kunniaksi taiteilija Allan Palmerin veistos Meren vapaus ja veljeys.
Lähteet muokkaa
- Topi T. Järäinen: Viimeinen satama. Turku: Turun Sanomat, 2006. ISBN 951-9129-64-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f A.I.C.H. Vanhat purjelaivat. Viitattu 5.6.2009. [vanhentunut linkki] (Arkistoversio, Arkistoversio 2)
- ↑ Järäinen 2006, s. 199.
- ↑ Kristiina Markkanen: Kap Hornin -purjehtijalle parasta olivat pitkät pasaatituulet (HS 29.5.2009 s. A 4) Artikkelissa haastateltiin kaphoornareita Yngve Sundqvist, Bror Frostell ja Berndt Hilbert (k. 2018)
- ↑ Järäinen 2006, s. 262–265.
Kirjallisuutta muokkaa
- Riimala, Erkki: ”Kap Hornin -kiertäjät”, Navis Fennica. Suomen merenkulun historia, osa 4: Meren aalloilla ja sisävesillä, s. 291–292. WSOY, 1995.
- Livre d'Or, A.I.C.H. Section Finlandaise
Aiheesta muualla muokkaa
- Documents d'archives de l'AICH Amicale Internationale des capitaines au long cours Cap-Horniers (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi, englanniksi, saksaksi, espanjaksi)