Gustaf Erikson
Gustaf Adolf Mauritz Erikson (24. lokakuuta 1872 Lemland, Ahvenanmaa – 15. elokuuta 1947 Maarianhamina[1]) oli ahvenanmaalainen merikapteeni, laivanvarustaja ja merenkulkuneuvos. Erikson kuljetti rahtia purjelaivoilla pidempään kuin useimmat muut varustajat. Tästä syystä Eriksonin laivasto oli purjelaivakauden loppuajan suurin purjelaivasto. Eriksonilla oli kaikkiaan 46 purjelaivaa, joista kuuluisia ovat muun muassa nykyinen museolaiva Pommern, Philadelphiassa ravintolalaivana toimiva isokokoinen Moshulu sekä nopea windjammer Herzogin Cecilie. Erikson sai merenkulkuneuvoksen arvonimen[2] 1931.
Perhe
muokkaaGustaf Erikson oli kotoisin Lemlandista, laivuri Gustaf Adolf Erikssonin ja tämän vaimon Amalian esikoispoika. Gustaf Erikson alkoi jossakin vaiheessa kirjoittaa sukunimensä yhdellä s:llä.[3] Erikson avioitui vuonna 1906 16-vuotiaan Hilda Bergmanin kanssa. Pariskunnalle syntyi neljä lasta: Edgar, Greta, Gustaf-Adolf ja Eva.[3] Vuonna 1915 syntyneestä Edgarista tuli isänsä työn jatkaja. Gusfaf-Adolf hukkui 16. kesäkuuta 1942, kun Eriksonin höyrylaiva Argo torpedoitiin Itämerellä. Myös kahdeksan muuta miehistön jäsentä hukkui.[4]
Merimiehenä
muokkaaGustaf Erikson aloitti merimiesuransa vuonna 1882, vain kymmenvuotiaana, parkki Neptunin apupoikana. Hänestä tuli Neptunin kokki kolme vuotta myöhemmin. Erikson suoritti aliperämiehen tutkinnon 20-vuotiaana vuonna 1892 ja toimi seuraavana vuonna jo ensin puolimatruusina, matruusina, perämiehenä ja päällikkönäkin kuunari Adélessa, vaikka oli vielä näihin tehtäviin alaikäinen.[4]
Vuonna 1889 hänestä tuli stuertti parkki Ansgariin, josta hän siirtyi jo seuraavana vuonna 1890 puosuksi kuunari Fenniaan. Vuonna 1891 hän pestautui stuertiksi parkkilaiva Southern Belleen. Erikson suoritti yliperämiestutkinnon vuonna 1895 Oulun merenkulkuopistossa.[4]
Valtamerille
muokkaaVuonna 1895 Gustaf Erikson aloitti purjehtimisen valtamerilaivoilla, kun hän pestautui yliperämieheksi parkki Matildalle. Matildan jälkeen hän oli perämiehenä parkkilaivoilla Mariehamn ja Finland. Finlandilla Erikson putosi mastosta ja katkaisi sääriluunsa.[4]
Erikson suoritti merikapteenin tutkinnon vuonna 1899 ja hänestä tuli 6 vuodeksi parkki Southern Bellen päällikkö.[4]
Rederiaktiebolaget Gustaf Erikson
muokkaaErikson osti ensimmäisen laivansa kolmimastoparkki Tjerimain vuonna 1913. Erikson tuli tunnetuksi ennen kaikkea omistamistaan suurista purjelaivoista, jotka kuljettivat pääasiassa vehnää Australiasta Eurooppaan. Hän omisti myös höyry- ja moottorialuksia sekä Uudenkaupungin telakan.
Ostettuaan Tjerimain Erikson jätti laivoilla työskentelyn ja asettui Maarianhaminaan. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Erikson hankki muutaman muunkin purjealuksen.
Ensimmäinen maailmansota
muokkaaJoillekin Eriksonin laivoille kävi sodan aikana huonosti: ne päätyivät saksalaisten sotalaivojen upottamiksi tai kaatamiksi.[4] Tjerimailla oli kosolti onnea ja se piti liiketoiminnan kannattavana.[5] Borrowdale sai saksalaisesta torpedosta Bristolin kanaalin suulla 1917 ja Margareta koki saman kohtalon Atlantilla Irlannin luoteispuolella toukokuussa 1917. Molempien alusten miehistö pelastettiin. Lawhill päätyi Ranskan valtion takavarikkoon ja omaan käyttöön kesäkuussa 1918 ja vapautui siitä seuraavan vuoden tammikuussa.[4]
Maailman suurin purjelaivasto
muokkaaSodan jälkeen muut ahvenanmaalaiset laivanomistajat vaihtoivat purjealuksensa höyrylaivoihin. Erikson päätteli, että koska suuria, nopeita ja edelleen hyväkuntoisia purjelaivoja sai edullisesti, niitä kannatti hankkia ja hän ostikin kaikki kelvolliset kaupan olevat purjelaivat, jotka pystyi. Koska purjelaivat pystyivät kilpailemaan höyrylaivojen kanssa vain rahdattaessa vehnää Australiasta Eurooppaan, Erikson siirsi isot purjelaivansa vehnäreitille.[5]
Erikson oli erityisen kiinnostunut hampurilaisen Ferdinand Laeiszin varustamon omistamista laivoista, joita tuli myyntiin 1920-luvulta lähtien Laeiszin alkaessa siirtyä höyryvoimaan. Laivat olivat nopeita ja vahvoiksi osoittautuneita, koska niillä oli kuljetettu menestyksekkäästi muun muassa salpietaria Chilestä Eurooppaan ja purjehdittu sekä meno- että paluumatkalla Kap Hornin ympäri. Australian vehnäreitillä laivat purjehtivat yleensä Hyväntoivonniemen ympäri Intian valtamerelle ja ohittivat paluumatkalla Kap Hornin itäsuuntaan. F. Laeiszin varustamon laivojen nimet alkoivat kaikki P-kirjaimella. Ensimmäinen P-linjan (saks. P-line) laiva, jonka Erikson osti, oli Pommern[5] vuonna 1923, myöhemmin hän osti vielä Pamirin ja Passatin. Viimeisin iso purjelaiva, jonka Erikson osti, oli Moshulu vuonna 1935.[4]
Erikson hankki näin itselleen purjelaivaston, joka oli 1920- ja 1930-luvuilla maailman suurin. Käytetyt purjelaivat oli ostettu edullisesti ja hän valvoi itse tarkasti kustannuksia, joten hän pystyi pitämään purjelaivaliiketoiminnan kannattavana pidempään kuin muut. Isojen valtameripurjehtijoiden lisäksi Eriksonilla oli pienempiä laivoja, jotka kuljettivat Itämeren liikenteessä puutavaraa.[6] Vuonna 1935 Eriksonilla oli 15 valtameripurjehtijaa.[3]
Uudenkaupungin telakka
muokkaaUudenkaupungin telakka ja sen omistanut varustamo Uudenkaupungin Laiva Oy oli mennyt konkurssiin 1932. Gustaf Erikson osti telakan ja kunnosti siellä aluksiaan. Kauppaan kuului myös kolme Uudessakaupungissa rakennettua puista purjealusta, parkit Varma ja Eläköön sekä myöhemmin apumoottorin saanut barkentiini (kuunari) Vellamo.[7]
Toinen maailmansota
muokkaaToinen maailmansota iski raskaasti Eriksonin kauppalaivastoon, jossa oli vielä sodan alkaessa 11 isoa purjealusta.[3] Olivebank ajoi Pohjanmerellä miinaan syyskuussa 1939, saksalaiset upottivat Penangin Atlantilla varoittamatta torpedolla joulukuussa 1940 ja Killoranin elokuussa 1940 räjäyttämällä Kanariansaarten vesillä. Olivebankin upotessa 21 hengen miehistöstä hukkui 14, 7 pelastettiin vajaan kahden vuorokauden kuluttua tanskalaiseen troolariin. Penangin mukana meni koko 18-henkinen miehistö, johon kuului myös naispuolinen purjeompelija. Killoranin päällikkö ja 17 hengen miehistö vietiin keskitysleireihin, joista se vapautui Suomeen 1941.[5][4]
Osa aluksista takavarikoitiin. Lawhill takavarikoitiin Etelä-Afrikkaan 1941 ja julistettiin sotasaaliiksi 1941, laiva oli kuitenkin koko ajan liikenteessä. Archibald Russell takavarikoitiin Britanniaan varastolaivaksi 1941 ja Pamir Uuteen-Seelantiin samana vuonna. Molemmat laivat olivat takavarikossa vuoteen 1948 asti. Pamir purjehti takavarikkoajan Uuden-Seelannin lipun alla. Moshulun takavarikoivat saksalaiset 1940; se kärsi vahinkoja eikä enää palautunut varustamolle.
Sodan jälkeen
muokkaaEriksonilla oli sodan jälkeen isoista purjelaivoistaan jäljellä vain Pommern, Viking ja Passat. Pommernin korjauksiin ei ollut varaa, joten vain Passat ja Viking saattoivat purjehtia. Erikson yritti saada kolme muuta isoa laivaansa takaisin, hän kuitenkin kuoli elokuussa 1947.[5]
Gustaf Eriksonin kuoleman jälkeen hänen poikansa Edgar Erikson astui varustamon ruoriin.[5] Poika oli aloittanut työn isänsä varustamossa 20-vuotiaana vuonna 1935.[6]
Eriksonin purjelaivasto
muokkaaBruzeliuksen (2000) mukaan Eriksonin purjelaivastoon kuuluivat seuraavat alukset. [8][4]
Laivan nimi | Omistusaika | Tyyppi | Runko | Rakennusvuosi | Rakennuspaikka | Kantavuus tn | Muuta |
---|---|---|---|---|---|---|---|
Tjerimai | 1913–1925 | kolmimastoparkki | komposiitti | 1883 | Amsterdam | 1550 | |
Åland | 1913–1914 | nelimastoparkki | rauta | 1887 | Glasgow | 3300 | entinen Renee Rickmers |
Fredenborg | 1914–1916 | kolmimastoparkki | puu | 1883 | Geta | 700 | |
Borrowdale | 1916–1917 | kolmimastoparkki | rauta | 1868 | Liverpool | 1850 | |
Grace Harwar | 1916–1935 | fregatti | teräs | 1889 | Glasgow | 2950 | |
Professor Koch | 1916–1923 | kolmimastoparkki | teräs | 1891 | Glasgow | 2350 | |
Ingrid | 1917–1919 | barkentiini | puu | 1907 | Geta | 650 | |
Southern Belle | 1917–1919 | kolmimastoparkki | puu | 1871 | Nova Scotia | 850 | |
Lawhill | 1917–1942 | nelimastoparkki | teräs | 1892 | Dundee | 4600 | |
Margareta | 1917 | nelimastoparkki | teräs | 1889 | Glasgow | 3100 | entinen Craigerne |
Woodburn | 1919–1924 | kolmimastoparkki | teräs | 1896 | Glasgow | 2600 | |
Herzogin Cecilie | 1921–1936 | nelimastoparkki | teräs | 1902 | Bremerhaven | 4295 | |
Loch Linnhe | 1922–1933 | kolmimastoparkki | rauta | 1876 | Glasgow | 2200 | |
Pommern | 1923–1953 | nelimastoparkki | teräs | 1903 | Glasgow | 4050 | entinen Mneme |
Carradale | 1923–1934 | nelimastoparkki | teräs | 1889 | Glasgow | 3300 | |
Penang | 1923–1941 | kolmimastoparkki | teräs | 1905 | Bremerhaven | 3250 | entinen Albert Rickmers |
Olivebank | 1924–1939 | nelimastoparkki | teräs | 1892 | Glasgow | 4400 | |
Killoran | 1924–1940 | kolmimastoparkki | teräs | 1900 | Troon, Skotlanti | 3050 | |
Carmen | 1924–1934 | kolmimastoparkki | puu | 1921 | Granboda, Ahvenanmaa | 850 | |
Polstjernan | 1924 | nelimastokuunari | puu | 1920 | Dragsfjärd | 1600 | |
Baltic | 1924–1939 | nelimastobarkentiini | puu | 1919 | Lemland | 750 | |
Archibald Russell | 1924–1949 | nelimastoparkki | teräs | 1905 | Greenock | 3950 | |
Hougomont | 1925–1932 | nelimastoparkki | teräs | 1897 | Greenock | 4000 | |
Lingard | 1925–1935 | kolmimastoparkki | teräs | 1893 | Arendal | 1600 | entinen Wathara, entinen Lingard |
Ostrobotnia | 1925–1934 | kolmimastokuunari | puu | 1919 | Pietarsaari | 800 | |
Winterhude | 1925–1944 | kolmimastoparkki | teräs | 1897 | Bremerhaven | 3250 | entinen Mabel Rickmers |
Lalla Rookh | 1926–1928 | kolmimastoparkki | teräs | 1876 | Liverpool | 1450 | entinen Karhu, entinen Effendi, entinen Lalla Rookh |
Estonia | 1927–1936 | kolmimastobarkentiini | puu | 1921 | Häädemeeste (Gudmannsbach), Viro | 800 | |
Melbourne | 1929–1932 | nelimastoparkki | teräs | 1892 | Glasgow | 4250 | entinen Gustav, entinen Austrasia |
Madara (tai Madara) | 1929–1939 | nelimastomoottorikuunari | puu | 1919 | Ärveskjöbing | entinen Fox III | |
Viking | 1929–1951 | nelimastoparkki | teräs | 1907 | Kööpenhamina | 4000 | |
Ponape | 1929–1936 | nelimastoparkki | teräs | 1903 | Genova | 3500 | entinen Bellhouse, entinen Regina Elena |
Pamir | 1931–1941 ja 1949–1950 | nelimastoparkki | teräs | 1905 | Hampuri | 4500 | |
L’Avenir | 1932–1936 | nelimastoparkki | teräs | 1908 | Bremerhaven | 3650 | |
Passat | 1932–1950 | nelimastoparkki | teräs | 1911 | Hampuri | 4700 | |
Odine | 1933 | nelimastoinen moottorikuunari | puu | 1917 | Astoria, Yhdysvallat | entinen Atrella, entinen Odine, entinen Pauline, ostettiin vain moottoreiden vuoksi | |
Varma (tai Warma) | 1933–1937 | kolmimastoparkki | puu | 1922 | Uusikaupunki | 1400 | |
Eläköön | 1933–1943 | kolmimastoparkki | puu | 1920 | Uusikaupunki | 1400 | |
Vellamo (tai Wellamo) | 1933–1939 | nelimastobarkentiini | puu | 1919 | Uusikaupunki | 550 | myöhemmin moottoripurjelaiva. |
Valborg | 1933–1943 | nelimastoinen moottorikuunari | puu | 1919 | Victoria, Kanada | 1500 | alun perin purjelaiva |
Kylemore | 1934–1937 | kolmimastoparkki | teräs | 1880 | Glasgow | 1900 | entinen Suzanne |
Pestalozzi | 1934–1937 | kolmimastoparkki | rauta | 1884 | Hampuri | 1000 | entinen Claudia |
Regina | 1934–1935 | moottoripurjelaiva | puu | 1919 | Porvoo | 1000 | |
Dione | 1934–1942 | nelimastobarkentiini | puu | 1923 | Ahvenanmaa | 1000 | |
Moshulu | 1935–1947 | nelimastoparkki | teräs | 1904 | Glasgow | 4900 | entinen Dreadnaught (muutettiin pian Moshuluksi, kun havaittiin, että oli toinen saman niminen laiva), entinen Kurt |
Sirius | 1942–1946 | kolmimastomoottorikuunari | puu | 1901 | entinen Bjerkvik, entinen Marten |
Osakkuudet laivoissa
muokkaaErikson oli osakkaana 48 muussa purjelaivassa. Näistä on tunnettu ainakin Aberdeenissä vuonna 1877 rakennettu Gustaf, entinen ja myös nykyinen Elissa, joka oli alkujaan kolmimastoinen kuunari. Erikson oli osakkaana laivassa vuosina 1928–1942. Nykyään Elissan kotipaikka on Galveston Texasissa. Laiva on National Historic Landmark. [9]
Eriksonin höyrylaivat
muokkaaJalavan (2005) mukaan Eriksonin laivastossa oli seuraavat höyrylaivat:[4]
Laivan nimi | Omistusaika | Tyyppi | Rakennusvuosi | Rakennuspaikka | Kantavuus tn | Muuta |
---|---|---|---|---|---|---|
Rigel | 1919–1920 | höyrylaiva | 1920 | Hietalahden telakka | 500 | |
Edgar | 1920–1922 | höyrylaiva | Uusi telakka, Helsinki | 1250 | ||
Kirsta | 1937–1959 | höyrylaiva | 1906 | Rostock | 2500 | entinen Glen Isla |
Gottfried | 1937–1953 | höyrylaiva | 1899 | Sunderland | 2500 | |
Argo | 1937–1942 | höyrylaiva | 1898 | Glasgow | 4230 | entinen Odessa |
Agnes | 1938–1942 | höyrylaiva | 1912 | Rotterdam | 5200 | entinen Blairlogie |
Olivia | 1940–1956 | höyrylaiva | 1900 | Rostock | 3250 | entinen Kemi |
Bonden | 1940–1942 | höyrylaiva | 1891 | Kööpenhamina | 900 | |
Avenir | 1941–1950 | höyrylaiva | 1897 | West Hartlepool | 5080 | entinen Wiima |
Alden | 1943–1958 | höyrylaiva | 1907 | Sunderland | 6300 | entinen Wisa |
Adolf | 1943–1946 | höyrylaiva | 1889 | Varkaus | 110 | |
Maria | 1943–1953 | höyrylaiva | 1894 | Englanti | 3700 | entinen Björneborg |
Korsö | 1944–1947 | höyrylaiva | 1908 | West Hartlepool | 3250 | entinen Aura |
Skogsö | 1947–1953 | höyrylaiva | 1909 | Hoboken | 1040 | entinen Mars |
Granö | 1947–1959 | höyrylaiva | 1915 | Oslo | 3015 | entinen Stanja |
Kungsö | 1947–1971 | höyrylaiva | 1947 | Turku |
Eriksonin moottorilaivat
muokkaaJalavan (2005) mukaan Eriksonin laivastossa oli seuraavat moottorilaivat: [4]
Laivan nimi | Omistusaika | Tyyppi | Rakennusvuosi | Rakennuspaikka | Kantavuus tn | Muuta |
---|---|---|---|---|---|---|
Vera | 1933–1947 | moottorilaiva | 1936 | Ruotsi | 650 | puinen |
Alca | 1937–1947 | moottorilaiva | 1919 | Ruotsi | 650 | entinen Skåne, komposiittirunko |
Styrsö | 1942–1959 | moottorilaiva | 1894 | Sunderland | 600 | entinen Hilde |
Lähteet
muokkaa- ↑ Erikson, Gustaf Uppslagsverket Finland. Viitattu 26.12.2012.
- ↑ Erikson, Gustaf Kansallisbiografia. Viitattu 24.12.2012.
- ↑ a b c d Palmer, Jocelyn: Gustav Erikson and his Shipping Company La Cofradía de los Capitanes del Cabo de Hornos de Chile. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Jalava, Kari: Gustaf Eriksonin laivasto 5.1.2005. Kari Jalava. Viitattu 24.12.2012.
- ↑ a b c d e f Sandström, Fredrik: Sailing Ships: Gustaf Erikson, Mariehamn 2000. Fredrik Sandström. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Bruzelius, Lars: The Maritime History Virtual Archives: Rederi AB Gustaf Erikson 4.11.1996. Lars Bruzelius. Viitattu 25.12.2012.
- ↑ Jalava, Kari: Uudenkaupungin telakka 29.10.2003. Kari Jalava. Viitattu 25.12.2012.
- ↑ Bruzelius, Lars: The Maritime History Virtual Archives: Gustaf Erikson, Mariehamn. Owned sailing ships, Fleet List 23.10.2000. Lars Bruzelius. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
- ↑ 1877 Tall Ship Elissa Galveston Historical Foundation. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Koivistoinen, Eino: Gustaf Erikson : purjelaivojen kuningas. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10868-5
Aiheesta muualla
muokkaa- Rederiaktiobolaget Gustaf Eriksonin kotisivut
- Grain Race – Time-lehden artikkeli viljakilpapurjehduksesta 5.6.1933 (englanniksi)
- Farewell to Sails. Kertomus Passatin ja Pamirin viimeisestä vehnäpurjehduskisasta 1949. South Australian Maritime Museum (englanniksi)
- Meren runous. Maailman suurin purjelaivasto Suomessa, Kansan kuvalehti, 15.07.1932, nro 29-30, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot