Herzogin Cecilie

purjelaiva

Herzogin Cecilie oli syvänveden rahtipurjelaiva. Saksassa vuonna 1902 valmistettu alus oli vuodesta 1921 suomalaisen laivanvarustajan Gustaf Eriksonin omistuksessa ja toimi kauppalaivana. Tyypiltään se oli nelimastoparkki, jossa ei ollut potkureita, vain donkeykattila pumppuja ja höyryvinttureita varten. Alus siis tarvitsi satamamanöövereissään hinaajan apua. Alus kantoi samaa nimeä (suom. herttuatar Cecilie) alusta loppuun. Se ajoi karille ja ruhjotui hylyksi myrskyssä vuonna 1936 Devonissa Bolt Headin edustalla.[2]

Herzogin Cecilie
Herzogin Cecilie
Herzogin Cecilie
Tyyppi Purjelaiva
Lippuvaltio Suomi
Kotipaikka Maarianhamina
Tunnuskirjaimet 1902-1922: QHLK
1922–1933: TPMK
1935–1936: OHAU
Rakennustelakka Rickmers Act. Gesellschaft, Bremerhaven, Saksa
Vesillelasku 22. huhtikuuta 1902
Luovutettu 1902
Tila Ajoi karille vuonna 1936, ja myöhemmin myrsky tuhosi sen
Tekniset tiedot
Pituus 102,7 m
Leveys 14,11 m
Bruttovetoisuus 3 111,38 brt
Miehistö 1 + 3 + 16 + 11
Lastikapasiteetti viljalasti: 52 514 säkkiä tai 1 380 standarttia puutavaraa
Lähteet [1][2]tarvitaan parempi lähde

KäyttöhistoriaMuokkaa

Aluksen rakensi Saksassa Bremerhavenissa Rickmers Act. Gesellschaftin telakka. Vesillelasku tapahtui 22. huhtikuuta 1902.[2]

Alus ostettiin Suomeen Ranskan valtiolta 4 250 punnalla marraskuussa 1921. Aluksen omisti ahvenanmaalainen varustaja Gustaf Erikson, jonka laivaston lippulaiva se oli.[2] Kapteeneista tunnetuin oli Ruben de Cloux. Ensimmäinen kaukomatka tehtiin puutavaralastissa Norjan Fredrikstadista Australiaan Melbourneen 1. toukokuuta – 1. elokuuta 1922 välisenä aikana.[2]

Kuten kaikki Eriksonin purjelaivat, myös Herzogin Cecilie purjehti koko ikänsä vakuuttamattomana kustannussyistä. Vain lasti oli vakuutettu.[2]

Alus voitti neljä kertaa, 1927, 1928, 1931 ja 1936, kuuluisan Grain Race -viljapurjehduskilpailussa Australiasta Englantiin. Viimeiset purjehduksensa se teki merikapteeni Sven Eriksonin komennossa.[2] Hän ei ollut sukua varustajalle.[3]tarvitaan parempi lähde

Herzogin Cecilien höyrykattila räjähti 12. kesäkuuta 1935, kun laivasta oltiin purkamassa lastia Belfastin satamassa. Höyrykattila sinkoutui pääkannen läpi kahta puuhyttiä vasten, jotka rikkoutuivat. Onnettomuudessa kaksi höyrykattilan lämmittäjää kuoli ja laivan perämies loukkaantui.[4]

KarilleMuokkaa

Viimeinen purjehdus oli aluksen nopein: lastinaan 4 295 tonnia vehnää se purjehti Port Lincolnista Kap Hornin ympäri Falmouthin satamaan 86 vuorokauden ennätysajassa. Kapteeni sai määräyksen jatkaa Ipswichiin, jonne viljalasti olisi purettava. Alus nosti ankkurinsa huhtikuun 24. päivänä 1936 kello 20.20. Tuuli oli pari boforia lounaasta, joten vauhdista tuli hyvä. Pimeän tultua tuuli tyyntyi hieman ja nousi niin paksu sumu, ettei edes kirkasvaloista Eddystonen majakkaa näkynyt. Myöhemmin todettiin laivan vauhdin olleen noin seitsemän solmua.[5]

Vahdissa ollut perämies havaitsi hiukan kello 2.00 jälkeen edessä mustan kallion ja yritti muuttaa suuntaa etelään mutta liian myöhään: laiva ajoi matkavauhdilla Hamstone Rockin karikkoon Devonin rannikolla Bolt Headin luona Sewer Mill Sandsin matalikolla. Pelastusveneet saapuivat pian. Miehistö saatiin turvaan helposti. Itse alusta yritettiin pelastaa mutta turhaan, ja lastista pelastui vain pieni osa, sillä suurin osa oli jo veden pilaamaa ja jouduttiin heittämään mereen. Lastia jäi alukseen noin 1 700 tonnia. Lasti oli tosin vakuutettu, toisin kuin itse laiva. Lopulta 19. kesäkuuta kahden hinaajan voimin alus saatiin irti, ja se hinattiin Salcomben sataman länsipuolelle Starehole Coven poukamaan, missä sitä yritettiin korjata telakalle siirtokuntoon. Pitkä karilla olo oli kuitenkin vaurioittanut runkoa liian pahasti, ja perjantaina 17. heinäkuuta 1936 riehunut hirmumyrsky tuhosi aluksen lopullisesti. Vakuuttamattoman aluksen tuho oli kova isku Eriksonille ja varsinainen alku suurten purjelaivojen kauden lopulle.[6]

Aluksen arvokas esineistö ja kalusto onnistuttiin pelastamaan. Karttahytin ja ruoriarkun osti eräs nimettömäksi jäänyt keräilijä, kun taas romuttuneen rungon lunasti 225 punnalla eräs Kingsbridgestä tullut romukauppias.[5]

Aluksen kapteenin salonki ja kaljuunakuva ovat Maarianhaminassa Merenkulkumuseossa.[2]

Esineistön haki Suomeen Eriksonin omistama pieni moottorilaiva Vera, joka sittemmin oli mukana elokuvassa Varsovan laulu.[5]

Merikapteeni Helge Heikkinen, joka saavutti perämiespätevyyteensä tarvittavat purjehdusajat juuri Herzogin Ceciliellä, kirjoitti muistoartikkelissaan:

»Herzogin Cecilie ei sittenkään joutunut kärsimään häpeällistä kohtaloa: alennusta jäteproomuksi! Se päätti päivänsä myrskyn syleilyssä, kuten syvävedenpurjehtijalle sopii!»

[5]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Laivakortti #4558 Suomen kauppalaivastotietokanta. Viitattu 11.5.2008.
  2. a b c d e f g h Jukka A. Mikkola: Herzogin Cecilie Jukka A. Mikkola. Viitattu 25.2.2008.
  3. Ahvenanmaan merimuseon esite
  4. Höyrypannu räjähtänyt. Herzogin Ceciliellä kaksi kuollutta, Laatokka, 15.6.1935, nro 67, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  5. a b c d Heikkinen 1957
  6. Koivistoinen 1981

Aiheesta muuallaMuokkaa