Grace Harwar
Grace Harwar oli suomalainen kolmimastoinen teräsfregatti, joka oli rakennettu 1889. Fregatti oli suomalaisen Gustaf Eriksonin varustamon omistuksessa 1916–1935. Laiva myytiin romutettavaksi 1935. Se oli silloin maailman viimeinen kaupallisessa käytössä ollut rahtifregatti.[1][2]
Grace Harwarin rakensi William Hamilton & Co. Port Glasgowissa Skotlannissa vuonna 1889 lontoolaiselle William Montgomery & Co-varustamolle. Laivan vetoisuus oli 1 816 bruttorekisteritonnia ja kantavuus 2 970 kuollutpainotonnia. Laivan pituus oli 84,30 metriä, leveys 11,64 metriä ja syväys 7,09 metriä. Suomeen Grace Harwar ostettiin vuonna 1913 ja se toimi aluksi koululaivana. Se oli helsinkiläisen Rederi Ab, Delfin-varustamon omistuksessa vuoteen 1916 saakka jolloin se siirtyi Gustaf Eriksonin omistukseen. Fregatti kärsi vaurioita Mobilen satamassa Alabamassa heinäkuussa 1916 kun satamaan iski hirmumyrsky. Kesäkuussa 1919 Grace Harwar kärsi suuria vaurioita hirmumyrskyssä Kap Hornin länsipuolella ollessaan vehnälastissa matkalla Melbournesta Helsingöriin. Laivaa korjattiin sitten useita kuukausia Montevideossa Uruguayssa. Vuonna 1929 Allan Villiers teki dokumenttielokuvan The Cape Horn Road Australian vehnäreitin purjelaivoista Parma, Grace Harwar ja Joseph Conrad. [1]
Viimeisen vehnälastinsa Grace Harwar toi Port Broughtonista Australiasta Falmouthiin ja edelleen Lontooseen kesällä 1935. Sen jälkeen kun laivan vehnälasti oli purettu Lontoossa se hinattiin heinäkuun puolivälissä 1935 Lontoosta Charlestowniin, Firth of Forthiin romutettavaksi. [1]
Kirjallisuutta muokkaa
- Viimeiset tuulten laivat : otteita Alan Villiersin teoksista ; teksti ja valokuvat Alan Villiers; suomentanut Renne Nikupaavola. Tammi 2000 ISBN 9513118940
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Jukka Mikkolan Suurten purjelaivojen bibliografia : Grace Harwar (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Bruzelius.info : Grace Harwar