Avaa päävalikko
Albertinkatu kesällä 2008.

Albertinkatu (ruots. Albertsgatan) on vajaan kilometrin mittainen kaakkois-luoteissuuntainen katu Helsingissä Punavuoren ja Kampin kaupunginosissa.

ProfiiliMuokkaa

Albertinkatu alkaa Punavuoresta Sepänkadulta. Kadun eteläosasta avautuu näkymä Tehtaanpuistoon. Uudenmaankadun risteyksestä pohjoiseen Albertinkatu sijaitsee Kampissa. Katu päättyy Lapinlahdenkadun risteykseen; kadun pohjoisosan varrella on kolmionmuotoinen pieni Lapinlahden puistikko. Albertinkadulta on yhteys Runeberginkadulle, Kampin keskukseen ja Kampin metroasemalle parisataametrisen Malminrinteen kautta. Kadun eteläpäässä Sepänkadun toisella puolella on Tehtaanpuisto, jonka poikki suunnilleen Albertinkadun kohdalla on jalankulkijoiden kulkuyhteys Tehtaankadun ja Laivurinkadun risteykseen ja sitä kautta Merisatamaan.

Albertinkatu on yksisuuntainen pohjoisesta etelään; poikkeuksena ensimmäisen ja viimeisen korttelin matkalta; eteläisin kappale katua eli Pursimiehenkadun ja Sepänkadun välinen jyrkkärinteinen osa on kaksisuuntainen, samoin pohjoisin katuosuus Eerikinkadusta pohjoiseen. Albertinkadun itäpuolinen rinnakkaiskatu eli Fredrikinkatu on yksisuuntainen lähes koko matkaltaan vastakkaiseen suuntaan eli etelästä pohjoiseen. Albertinkatu on sekä jalkakäytävien että ajoradan osalta asfalttipällysteinen. Edellä mainittu eteläisin osa kadusta on päällystetty nupukivin. Katu on valaistu ylösripustetuin valaisimin.

HistoriaMuokkaa

Kirjassa Puhvelista Punatulkkuun Helsingin vanhoja kortteleita kuvataan Albertinkatua: "Helsingin kaduista persoonallisimpia on Albertinkatu. Se alkaa Punavuoren sokkeloista, nousee kukoistukseen oopperan ohi kulkiessaan ja palaa taas entiseen tyyliinsä Kampin kulmilla."[1] (Tässä oopperalla tarkoitetaan silloista oopperataloa eli Aleksanterin teatterin rakennusta). Albertinkatu oli mukana jo Johan Albrecht (Albert) Ehrenströmin ensimmäisessä asemakaavasuunnitelmassa vuodelta 1812, ja se on myös nimetty hänen mukaansa. Kadun varrella sijaitsi lukuisia pieniä osto- ja myyntiliikkeitä, jotka olivat päivisin kiinni ja avautuivat iltaisin. Toisen maailmansodan vuosina, kun pula vaatteista oli pahimmillaan, saattoi kadulla kulkea mies kauppaamassa yllään olevaa pikkutakkia ohikulkijoille. Pursimiehenkadun kulmaan kohosi vuonna 1893 punatiilinen rakennus, joka oli pitkään Tilhen korttelin ainoa kivitalo. Tiililinnassa sijaitsi työkoti, yömaja, vieraskoti eli huokea raittiushotelli matkustavaisille sekä työväen höyrykeittiö. Osoitteeseen Albertinkatu 40-42 valmistui Teknillisen korkeakoulun sähköteknillinen laboratorio vuonna 1925. Talosta lähetettiin Suomen ensimmäinen televisiolähetys 24. toukokuuta 1955. Kauppaneuvos Arthur Nymanin rakennuttama "Fredrikinlinna" Albertinkatu 46:ssa oli valmistuessaan Helsingin korkeimpia asuintaloja. Nymanin isä Karl Fredrik osti tontin vuonna 1879 6 060 markalla[2], (vuoden 2017 rahassa vajaa 30 000 euroa).

Albertinkatu 20:ssa sijainneessa vanhassa puutalossa toimi vuodesta 1957 jazzklubi Old House Jazz Club, jonka isäntänä toimi Pekka Mäyrämäki. Sen toiminta päättyi kun rakennus purettiin 1964.[3]

ArkkitehtuuriMuokkaa

Albertinkadun vanhin rakennus on kivitalo vuodelta 1860 Kalevankadun risteyksessä osoitteessa Albertinkatu 31. Seuraavassa on mainittu Albertinkadun rakennukset etelästä pohjoiseen. Poikkikadut on mainittu kursiivilla.

Pariton puoliMuokkaa

Parillinen puoliMuokkaa

Viidessä Albertinkadun risteyksessä on liikennevalot: Eerikinkatu, Kalevankatu, Lönnrotinkatu, Bulevardi ja Uudenmaankatu. Lisäksi Punavuorenkadun risteyksessä on pohjoispuolisen suojatien huomiovalot sekä kadun pohjoispään kiertoliittymässä raitiovaunuliikenteen risteysvalot.

KulttuuriviittauksiaMuokkaa

Filosofi Esa Saarinen kirjoitti "kansallis-filosofiseksi puheenvuoroksi" luonnehditun teoksen Erektio Albertinkadulla, jonka WSOY julkaisi vuonna 1988 (ISBN 951-0-15410-5)[4]. Albertinkadulla on myös omat kummituksensa. Tarinan mukaan kadulla vaeltavat kurtisaani Maria Jemina Salosen ja murhaaja Matti Haapojan aaveet[5].

Kuvia AlbertinkadultaMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Ollila, Kaija, Toppari, Kirsti: Puhvelista Punatulkkuun Helsingin vanhoja kortteleita, sivu 248
  2. Helsingin kaupungin kiinteistökortisto 137.163.136.28. Viitattu 6.4.2014.
  3. Jacob Söderman: Kuolleet: Jazzmuusikko loihti klubillaan palasen Pariisia Helsinkiin. Helsingin Sanomat, 20.5.2015, s. B15.
  4. Esasaarinen.com
  5. Albertinkatu 18: Murhamies ja kurtisaani HS.fi Oma kaupunki (artikkelin arkistoversio)