Tehtaanpuisto

puisto Helsingin Puna­vuoren etelä­laidalla
Tämä artikkeli käsittelee puistoa Helsingissä. Forssan Tehtaanpuistosta, nykyisestä Yhtiönpuistosta on oma artikkeli.

Tehtaanpuisto (ruots. Fabriksparken), jota usein kutsutaan myös Sepän­puistoksi, on puisto Helsingin Puna­vuoren etelä­laidalla, Mikael Agricolan kirkon ympärillä. Sitä rajoittavat etelässä Tehtaan­katu, idässä Laivurinkatu ja luoteessa Sepänkatu. Kirkon tontti lähes jakaa puiston kahtia, mutta sen kohdalla Sepänkadun varressa oleva kapea puisto­vyöhyke yhdistää sen osat toisiinsa.

Näkymä Tehtaanpuiston kentän yli, taustalla Mikael Agricolan kirkko.

Puiston itäosassa on jalkapallokenttä, jota talvisin käytetään myös luisteluratana. Sen länsi­puolella kirkon vieressä lasten leikkipuisto. Näiden välitse johtaa puu­rivien reunustama jalankulkutie Laivurin- ja Tehtaan­katujen risteyksestä Sepän­kadulle lähelle Albertin­kadun etelä­päätä.

Historia

muokkaa

Nykyisen Tehtaan­puiston alueella oli 1800-luvun alkupuolella senaattori ja vapaaherra Otto Wilhelm Klinkowströmin puutarha kasvihuoneineen. Se oli myös yleisölle avoinna ja kesä­iltoina suosittu kävelypaikka.[1].

Vuonna 1834 puu­tarhan alue luovutettiin Suomen kaartin käyttöön pää­asiassa ampumarata-alueeksi vuoteen 1883 saakka.[1] Ampuma­radan ohella alueella oli kuitenkin edelleen myös vihannes­istutuksia, ja sitä nimitettiinkin pitkään Kaartin puutarhaksi.[2] Koska laajalla alueella ampumaradan lähistölläkin oli vaarallista liikkua ja luodit lensivät toisinaan merelle saakka, sen lakkauttamisesta syntyi kaupungin ja kaartin välille pitkäaikainen kiista.[1]. Joulukuussa 1866 alueella sijainnut ruutivarasto räjähti, minkä seurauksena monet lähistöllä sijainneet talot vaurioituivat asuin­kelvottomiksi ja muuallakin kaupungissa monet ikkunat särkyivät.[2] Tapaus vauhditti ampuma­radan siirtoa, ja vuonna 1869 se poistettiinkin alueelta.[2]

Kaartin poistuttua alue siirtyi kaupungin hallintaan. Osaa siitä käytettiin myöhemmin kansakoululaisten viljelys­palstoina, mutta muutoin se oli vahvistetusta asema­kaavasta huolimatta pitkään hoitamatonta varasto­aluetta. Kasvi­huoneet purettiin 1910-luvulla, mutta niiden kivijalat säilyivät 1930-luvulle saakka.[1]

Vuonna 1875 vahvistetun asemakaavan mukaan alueelle olisi tullut huomattavasti nykyistä laajempi puisto, joka olisi ulottunut pohjoisessa Pursi­miehen­kadulle saakka. Puistosta olisi johtanut leveä puistokatu, Röddälds­esplanaden (Punanotkon esplanadi) pohjoiseen nykyisen Koulu­puistikon kautta Erottajalle sekä myös etelään meren rantaan.[3][4]. Vuonna 1887 asema­kaavaa kuitenkin muutettiin, ja puistoalue pieneni nykyiselleen.[3] Samana vuonna puisto sai ruotsin­kielisen nimen Fabriksparken, jonka suomenkielinen käännös vahvistettiin viralliseksi vuonna 1928. Puiston samoin kuin sen ohi kulkevan Tehtaankadun nimi johtuvat sen eteläpuolelle 1800-luvun lopulla suunnitellusta tehdasalueesta[3]

Vuonna 1920 Suomen ensimmäisten messujen aikana alueella toimi tivoli.[1]

Mikael Agricolan kirkko valmistui alueelle vuonna 1935.[1]

Puistoalue kuului Eiran kaupungin­osaan vuoteen 1977 saakka, jolloin asema­kaavan muutoksella Eiran ja Punavuoren raja siirrettiin Sepän­kadulta Tehtaan­kadulle.[1][5]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 344-345. Sanoma Oy, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
  2. a b c Asmo Alho, Uljas Rauanheimo: Helsinki ennen meitä, Vanhojen kuvien kertomaa, s. 180, 188. Otava, 1962.
  3. a b c Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja nro 24, s. 44-45, 140. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  4. Puhvelista Punatulkkuun, kartta sivulla 355
  5. Asemakaavan muutos vuodelta 1977 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.12.2011.

Aiheesta muualla

muokkaa