Iso Roobertinkatu

katu Helsingissä

Iso Roobertinkatu (ruots. Stora Robertsgatan) on koillis-lounais-suuntainen katu Helsingin Punavuoressa. Lyhyempi itä-länsisuuntainen Pieni Roobertinkatu sijaitsee sen lähellä Kaartinkaupungissa. Molemmat kadut on nimetty Robert Henrik Rehbinderin (1777–1841) mukaan. Iso Roobertinkatu on Helsingin tunnetuimpia kävely- ja kauppakatuja. Lounaassa katu ei muista Punavuoren kaduista poiketen ulotu Telakkakadulle tai merenrantaan saakka, vaan päättyy Sinebrychoffin puistoon, jossa olevalle kalliolle kadun päästä johtaa portaat. Kadun länsipäästä kääntyy vasemmalle hyvin lyhyt Kivenhakkaajankatu, joka päättyy Punavuorenkadun risteykseen. Koillisessa Iso Roobertinkatu ulottuu Yrjönkadulle, jonka itäpuolella katu jatkuu Pieni Roobertinkatu -nimisenä,[1] ei tosin aivan saman suuntaisena.

Iso Roobertinkatu vuonna 2019.

Ison ja Pienen Roobertinkadun ruotsinkieliset nimet otettiin käyttöön jo vuonna 1820. Suomenkielisinä kadunnimenä olivat vuoden 1866 kartassa Ropertin Suurikatu ja Ropertin Pikkukatu, ja 1890-luvulla tulivat käyttöön Iso ja Pikku Robertinkatu, jotka vahvistettiin vuonna 1909. Nimien suomenkielinen kirjoitusasu muutettiin nykyiseksi vuonna 1928.[2]

Ison Roobertinkadun varaaminen pääasiassa julkiselle liikenteelle ja jalankululle oli ollut esillä jo 1950-luvulla Helsingin kaupungin eri lautakunnissa[3]. Fredrikinkadun ja Yrjönkadun välinen osuus Isoa Roobertinkatua muutettiin kävelykaduksi vuonna 1985 kaupunginvaltuuston hyväksyttyä asemakaavan muutoksen toukokuussa 1983[4]. Helsingin ensimmäisen varsinaisen kävelykadun avajaisia vietettiin Isolla Roobertinkadulla 14. syyskuuta 1985[5].

Ison Roobertinkadun poikkikadut ovat idästä länteen luettuina: Yrjönkatu, Annankatu, Fredrikinkatu ja Albertinkatu sekä lyhyt Kivenhakkaajankatu, joka johtaa Ison Roobertinkadun päästä samansuuntaiselle Punavuorenkadulle.

Kadun alkupäässä sijaitsee vuonna 1995 pystytetty moderni veistos Viheltävä helsinkiläinen, jonka kuvanveistäjä Björn Weckström lahjoitti Helsingin kaupungille.[6]

Elokuvanäytäntöjen kulta-aikana 1950-luvulla Isolla Roobertinkadulla toimi peräti neljä elokuvateatteria: Astor (1920–1987), Alice (1920-luvulta Atlas, 1951–1965 Alice, 1981–1982 Royal), Luxor (1938–1961) ja Roberta (ent. Arkadia, 1922–1960). Enemmän teattereita oli vain pitkillä valtakaduilla, Mannerheimintiellä ja Hämeentiellä.[7][8]

Virtuaalinen Iso-RobaMuokkaa

 
Virtuaali-Roban näkymää

Tuvendo Oy julkaisi tammikuussa 2009 Isosta Roobertinkadusta mallinnetun virtuaalimaailman. Virtuaalinen katu käsittää rakennukset 1–27 ja 2–32 sekä kadun jokaisen myymälän yhteystietoineen ja nettisivuineen. Sivusto oli toiminnassa ilmeisesti vain pari vuotta.[9][10]

LähteetMuokkaa

  1. kartta.hel.fi – karttapalvelu. KKJ (2-kaista/zone/zon) P(N):6672664 I(E):2552340. Helsingin kaupunki. Kartan verkkoversio (viitattu 9.2.2009)
  2. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 132. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
  3. Lehtonen, Heikki&Wegelius, Ville (toim.): Aleksanterinkadun kävelykatukokeilu 12.6.1970–8.1.1971.. Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto.
  4. Helsingin kaupunginvaltuusto pöytäkirja 11.5.1983. Helsingin kaupunginarkisto.
  5. "Roba pyhitettiin kävelijöille". Helsingin Sanomat. 15.9.1985.
  6. Viheltävä helsinkiläinen (Arkistoitu – Internet Archive) Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 2.8.2012.
  7. Hytönen, Mattiesko: Loppu. Slut. Helsingin Sanomat, 8.11.1987, s. 63. Näköislehti (maksullinen).
  8. Helsingin seudun elokuvateattereita 1900-luvun alusta lähtien kavi.fi. Viitattu 1.11.2022.
  9. Iso-Roba on nyt virtuaalinen. Internet Archive 27.9.2011. Viitattu 1.11.2022.
  10. Netissä virtuaalinen Iso-Roba, Turun Sanomat 22.1.2009. Viitattu 1.11.2022.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iso Roobertinkatu.