Robert Henrik Rehbinder
Robert Henrik Rehbinder, ven. Роберт Иванович Ребиндер, (15. heinäkuuta 1777 Paimio – 8. maaliskuuta 1841 Pietari)[1] oli suomalainen Rehbinderin aatelissukuun kuulunut virkamies ja kreivi. Hän toimi Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosihteerinä ja ministerivaltiosihteerinä vuosina 1811–1841. Tässä virassaan hän oli Suomen suuriruhtinaskunnan alkuajan korkeimpia virkamiehiä[2]. Rehbinderillä oli ratkaiseva rooli Suomen autonomian aseman vahvistamisessa,[3] Hän osallistui 1808 Pietariin matkanneeseen lähetyskuntaan[4], edustamalla Suomen oikeuslaitoksia, tämän toimesta hän tuli valituksi keisarin sihteeriksi[3][4][5] ja Porvoon valtiopäivien valmistelujen laatijaksi.[2][4], Rehbinder on nimetty Pietarin tiedeakatemian kunniajäseneksi.
Robert Rehbinder | |
---|---|
Kreivi Robert Henrik Rehbinder. Johan Erik Lindhin öljymaalaus. |
|
Ministerivaltiosihteeri | |
Suomen ministerivaltiosihteeri 1834–1841.
|
|
Hovioikeudenneuvos | |
Turun hovioikeus 1811–1822.
|
|
Valtiosihteeri | |
Keisari aleksanteri I:n alaisuuteen ja Mihail Speranski:n avustajaksi Porvoon valtiopäivien järjestäksi 22. tammikuusta 1809, Suomen valtiosihteeri 1811–,
|
|
Suomen lähetyskunta | |
Suomen lähetyskunnan ylimääräinen aatelissäädyn Turun hovioikeuden edustaja, (saapui myöhemmin eikä osallistunut lähetyskunnan työhön.)
|
|
Asessori | |
Turun hovioikeus 1807–
|
|
Kihlakunnantuomari | |
Turun ja Porin läänin kihlakunta 1805–
|
|
Varatuomari | |
Turun hovioikeuden auskultantti 1795–
|
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. heinäkuuta 1777 Paimio, Ruotsin valtakunta |
Kuollut | 8. maaliskuuta 1841 (63 vuotta) Pietari, Venäjän keisarikunta |
Kansalaisuus | Ruotsi 1777– , Suomi ja Venäjän valtakunta 1809– |
Ammatti | virkamies, hovioikeudenneuvos, ministerivaltiosihteeri |
Arvonimi | kreivi, (Venäjän keisarikunta), kunniatohtori, todellinen salaneuvos |
Vanhemmat | Reinhold Johan Rehbinder ja Christina Margareta af Palén |
Puoliso | Anna Andreevna Hedenberg (1788-1845) |
Tiedot | |
Dynastia | Rehbinder |
Nimikirjoitus |
|
Elämä
muokkaaRobert Henrik Rehbinderin isä oli majuri ja vapaaherra Reinhold Johan Rehbinder ja äiti laamanni E. J. af Palénin tytär Christina Margaretha[6][3]. Rehbinder sai upseerin koulutuksen, mutta erosi armeijasta vuonna 1795. Hänestä tuli samana vuonna Turun hovioikeuden auskultantti. Vuonna 1805 hän sai kihlakunnantuomarin arvon, ja vuonna 1807 hänet nimitettiin hovioikeudenasessoriksi.[7] Hän toimi hovioikeudenneuvoksena Turun hovioikeudessa vuosina 1811–1822.[3]
Vuonna 1824 valtiosihteeri Rehbinder ehdotti Suomen suuriruhtinaskunnan rajaa siirrettäväksi lännemmäs Pietarin porteilta, mutta tsaari Aleksanteri I katsoi, että Suomi säilyy varmemmin osana Venäjän valtakuntaa, kun raja on mahdollisimman lähellä tsaarin pääkaupunkia.[8]
Rehbinderistä tuli kreivi 1826.[9] Venäjän keisari Nikolai I myönsi Rehbinderille vuonna 1832 Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan suurristin briljanttien kera. Lisäksi hänelle oli myönnetty Pyhän Vladimirin ritarikunnan II luokan kunniamerkki ja Ruotsin kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan I luokan komentajamerkki.[10] Vuonna 1834 hän sai todellisen salaneuvoksen arvonimen.[11] Hänet on myös promovoitu filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1840 Helsingin yliopiston 200-vuotisjuhlassa. Hän omisti Paimion Viksbergin kartanon.[3]
Robert Henrik Rehbinder sekä hänen puolisonsa Anna Andreevna Hedenberg (1788-1845) ja isänsä on haudattu suvun mausoleumiin Paimion Pyhän Jaakobin kirkkomaalle.[12]
Kunnianosoituksia
muokkaaRitarikunnat
Pohjantähden ritarikunta komentajamerkki.
Pyhän Annan ritarikunta (II. luokka) ritarimerkki kaulanauhassa
Pyhän Annan ritarikunta (I. luokka) briljanttien kera 30. elokuuta 1814.
Pyhän Vladimirin ritarikunta (II. luokka) kunniamerkki 20. helmikuuta 1817.
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan suurristin briljanttien kera 7. marraskuuta 1832.
Pyhän Vladimirin ritarikunta (I. luokka) kunniamerkki 22. maaliskuuta 1839.
Arvonimet
- Vapaaherra (Ruotsin valtakunta)[1][13]
- Kreivi (Venjäjän keisarikunta 1826)
- Todellinen salaneuvos (Venäjän keisarikunta 1834)
- Kunniatohtorin arvonimi (Suomen suuriruhtinaskunta 1840)
Nimikkokadut
Rehbinderillä oli Helsingissä enimmillään viisi nimikkokatua.[7] Niistä ovat jäljellä Iso Roobertinkatu, Pieni Roobertinkatu ja Rehbinderintie. Kaksi ensimmäistä kuuluvat Helsingin vanhimpiin kadunnimiin, mutta jälkimmäisin tuli käyttöön vasta 1908.[11] Lisäksi nykyisen Mannerheimintien eteläosa oli 1800-luvulla nimetty Rehbinderin mukaan Itäiseksi ja Läntiseksi Heikinkaduksi (Henriksgatan).[7] Katu nimettiin uudelleen 1942.[14]
Postimerkki
Vuonna 1936 Rehbinderin muistoksi julkaistiin postimerkki.[15][16]
Muistomitali
Perintö
muokkaaRehbinderin katsotaan olleen luomassa pohjaa Suomen ulkopoliittisten asioiden hoidolle erityisesti Venäjän osalta.[19]
Galleria
muokkaa-
Suomalaisen taidemaalari Berndt Godenhjelmin öljyvärimaalaus Robert Henrik Rehbinderistä.
-
Rebinder Robert Ivanovich, Gippius G. A. Contemporries, kokoelmasta litografinen muotokuva valtion virkamiehestä.
-
Suvun paroninvaakuna nr. 3.[13]
-
Rehbinderin-suvun mausoleum Paimion Pyhän Jaakobin kirkon hautasmaalla.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Helsingin Sanomat 18.12.2005.lähde tarkemmin?
- Kotivuori, Yrjö: Robert Henrik Rehbinder. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja 24. Helsinki 1981. ISBN 951-771-220-0
- Talvitie, Heikki: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-06-6.
- Kansallisarkiston kirjallisen aineiston kokoelmia[21]
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ a b 16.12.1892 Uusi Suometar no 293, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.3.2024.
- ↑ a b c d e Rehbinder Robert Henrik :: Elämäkerrat :: Historiakone :: Julkaisut :: Agricola - Suomen historiaverkko agricolaverkko.fi. Arkistoitu 8.1.2023. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ a b c Victor Rehbinder: 383 (Ätten Rehbinder genom åtta sekler) runeberg.org. 1925. Viitattu 29.4.2024. (ruotsiksi)
- ↑ 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.1.2023.
- ↑ Gabriel Anrep: 136 (Svenska adelns ättar-taflor / Afdelning 3. von Nackreij - Skytte) runeberg.org. Viitattu 8.1.2023. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Tuomari Rehbinder vaikutti Viipurin läänin ja Helsingin historiaan Juristiuutiset. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Talvitie 2014, s. 264
- ↑ Герб рода дворян фон-Ребиндер (suom. von rehbinderin aatelis-suvun vaaukunat) gerbovnik.ru. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ Muotokuva Suomen Museot Online. Viitattu 20.9.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Serkkola, Eira: Todellinen salaneuvos Kirkko ja kaupunki. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Pyhän Jaakobin kirkko. (Arkistoitu – Internet Archive) Paimion seurakunta. Viitattu 26.10.2015.
- ↑ a b Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus www.ritarihuone.fi. Viitattu 15.2.2024.
- ↑ Mannerheimintiellä on ollut monta nimeä hs.fi. 2.9.1993. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Postimerkki: Valtiomiehiä - Lakimies Robert Henrik Rehbinder kuopassa.net. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Robert Henrik Rehbinder design stampdata.com. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Count Robert Henrik Rehbinder 1841 Bronze Medal – Finncoin.com finncoin.com. Viitattu 28.4.2024. (englanti)
- ↑ mitali www.europeana.eu. Viitattu 28.4.2024.
- ↑ Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön tunnustuspalkinto Kristiina Kalleiselle amusa.fi. ”Rehbinderin linja loi pohjaa suomalaisen ”idänpolitiikan” pitkälle perinteelle. Epäilemättä Rehbinderin toiminnan suurta linjaa on nähtävissä edelleen ulkoasian hoitamisen käytännöissä, erityisesti Suomen tavassa hoitaa asioita Venäjän kanssa, sanoo säätiön hallituksen puheenjohtaja Jarmo Virmavirta.” Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Герб рода дворян фон-Ребиндер gerbovnik.ru. Viitattu 7.4.2024.
- ↑ Hae aineistoja - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia astia.narc.fi. Viitattu 2.3.2024.
Kirjallisuutta
muokkaa- Kalleinen, Kristiina: Suuriruhtinaskunnan etuvartiossa: Ministerivaltiosihteeri R. H. Rehbinder Suomen etujen puolustajana Pietarissa 1811–1841. (Historiallinen arkisto, 146) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. ISSN 0073-2540. ISBN 978-952-222-896-3.
- Tyynilä, Markku: ”Rehbinder, Robert Henrik (1777–1841)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 177–180. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa- Rehbinder, Robert Henrik hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)