Wikipedia

Osinko

yrityksen omistajilleen jakama voitto-osuus
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Osinko on yrityksen omistajilleen jakama voitto-osuus. Yleisimmin osinkoja jakavat osakeyhtiömuotoiset yritykset.

Osinko maksetaan tavanomaisesti kerran vuodessa sen jälkeen, kun yhtiön tilinpäätös on vahvistettu. Mahdollisia ovat myös esimerkiksi puolivuotisosinko, kvartaaliosinko neljä kertaa vuodessa tai kuukausiosinko. On myös mahdollista päättää lisäosingosta, vaikka varsinainen osinko on jo jaettu.

Osinko Suomessa muokkaa

Osinko ja muut voitonjakotavat muokkaa

Suomen osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Tavanomainen tapa, jolla yhtiö tämän voiton omistajilleen maksaa, on osinko.

Yhtiö voi jakaa voittoa osingon lisäksi myös muulla tavoin. Osakeyhtiölain 13 luvun mukaan varoja voidaan jakaa ns. vapaan oman pääoman rahastosta, alentamalla osakepääomaa, hankkimalla yhtiölle sen omia osakkeita (osakkeiden takaisinosto) tai purkamalla yhtiö.

Lähtökohtaisesti osakeyhtiön kaikki osakkeet tuottavat yhtäläisen oikeuden osinkoon. Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä, että yhtiössä on erilajisia osakkeita, kuten A- ja B-osakkeita, joilla on erilainen oikeus osinkoon.[1]

Osingon määrä muokkaa

Suomessa osakeyhtiö voi jakaa osinkoa korkeintaan vapaan oman pääoman määrän, josta on vähennetty taseeseen aktivoidut kehitysmenot. Jos yhtiöjärjestyksessä on määräys jakamatta jätettävistä varoista, tällaisia varoja ei saa jakaa osinkoina. Osinkoa ei saa jakaa, jos yhtiö on maksukyvytön tai jako aiheuttaisi yhtiön maksukyvyttömyyden.[2]

Osingonjakovara riippuu siis erityisesti kertyneestä vapaan oman pääoman määrästä. Määrä käy ilmi yhtiön taseesta. Lähtökohtaisesti vapaa oma pääoma sisältää yhtiöön kertyneet, vielä jakamattomat voittovarat (vaikkakin se toisinaan sisältää myös yhtiöön sijoitettuja varoja). Jos yhtiö tekee voittoa, sen vapaa oma pääoma (ja osingonmaksuvara) kasvaa; tappion tullen se pienenee.

Osingon määrä ei suoraan riipu viime tilikauden voitosta. Osinkoa voidaan jakaa enemmän kuin voittoa tuli. Osinkoa voidaan jakaa, vaikka yhtiö olisi juuri tehnyt tappiota. Tavallista kuitenkin on, että osinkona jaetaan vain osa voitosta ja loput jätetään yhtiön käyttöön.

Erityisesti pörssiyhtiöissä on yleistä, että osinko pyritään pitämään vuodesta toiseen tasaisena tai tasaisesti kasvavana, vaikka vuotuinen voitto vaihtelee. Useimmat pörssiyhtiöt määrittelevät osinkopolitiikkansa jako-osuutena (osinkosuhde), joka on tietty prosenttiosuus osakekohtaisesta tuloksesta. Osinkosuhde jäi Suomessa 1980-luvulla usein 10–25 prosenttiin[3] ja 1990-luvulla tyypillisesti 25–30 prosenttiin, mutta 2010-luvulle tultaessa tavoiteltu jako-osuus oli useimmiten ainakin puolet tuloksesta.[4]

Vähemmistöosinko muokkaa

Vähemmistöosinkona on jaettava vähintään puolet voitosta, jos osakkeenomistajat, jotka omistavat vähintään 10 % osakkeista, näin vaativat ja tietyt ehdot täyttyvät. Vähemmistöosinko ei voi ylittää 8 prosenttia omasta pääomasta. Lisäksi on noudatettava yhtiöjärjestyksen määräyksiä.[5]

Osingon jakaminen muokkaa

Osingonjaosta päättää osakeyhtiön yhtiökokous hallituksen esityksestä. Yhtiökokous voi päättää jakaa osinkoa vähemmän tai enemmän kuin hallitus on esittänyt, mutta osingon korottaminen hallituksen esittämästä on mahdollista vain rajoitetusti.

Osingon jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen.[6] Tavallista on, että osinkoa jaetaan kerran vuodessa tilinpäätöksen valmistumisen jälkeen. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä, vaan osinkoa voidaan jakaa muulloinkin ja haluttaessa myös useamman kerran vuodessa.

Osingonjakohetken mukaan jaoteltuna osinko voi olla:[7]

1. osinko tai lisäosinko viimeksi päättyneeltä tilikaudelta
2. osinko viimeistä edeltävältä tilikaudelta silloin, kun uudempi tilikausi on jo päättynyt mutta uutta tilinpäätöstä ei ole vielä vahvistettu
3. ns. väliosinko meneillään olevalta tilikaudelta perustuen esim. vahvistettuun välitilinpäätökseen.

Osinkoon on tavallisesti oikeutettu se, joka omistaa osakkeet osingosta päättävän yhtiökokouspäivän päätteeksi. Koska pörssistä ostettujen osakkeiden omistuksen kirjaaminen arvo-osuustilille tehdään vasta kolmantena pankkipäivänä kaupoista, tuleva osinko "irtoaa" pörssiosakkeesta jo ennen yhtiökokousta. Osingon irtoamispäiväksi nimitetään päivää, jolloin pörssistä ostettu osake ei enää oikeuta osinkoon tässä osingonjaossa.

Kotimaisten osinkojen verotus muokkaa

Jos osingon saajana on yksityishenkilö, on vuoden 2014 alusta alkaen pörssiyhtiön (eli julkisesti noteeratun yhtiön) jakamasta osingosta 85 % veronalaista pääomatuloa ja 15 % verovapaata tuloa.

Listaamattoman (eli muun kuin julkisesti noteeratun) yhtiön jakamasta osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verovapaata tuloa. Tätä sovelletaan silloin, kun osingon määrä vastaa enintään osakkeiden matemaattiselle arvolle laskettua 8 %:n vuotuista tuottoa. Jos osingonsaajan verovuonna saamien tällaisten osinkojen yhteismäärä ylittää 150 000 euroa, ylimenevästä osasta on veronalaista pääomatuloa 85 % ja verovapaata tuloa 15 %.

Jos osakkeiden tuotto yli 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta, on ylimenevästä osasta 75 % veronalaista ansiotuloa ja 25 % verovapaata tuloa.[8]

Osakeyhtiöiden väliset osingot ovat pääsääntöisesti verovapaita. Listaamattoman yhtiön julkisesti noteeratulta yhtiöltä saama osinko verotetaan kuitenkin 100-prosenttisesti veronalaisena tulona, jos omistusosuus yhtiöstä on alle kymmenen prosenttia.[9] Saajalleen veroton osinko-osuus on lain mukaan ei-julkista (toisin kuin esim. ansiotulo ja pääomatulo, joiden tulotieto on julkista).

Kaksinkertaisesti verotettu muokkaa

Ennen kuin yritys maksaa osinkoja, sen on maksettava tuloksestaan 20,0 % yhteisöveroa. Näin ollen yllä mainituista saajalleen verovapaista osinkotuloista on joka tapauksessa maksettu verottajalle jo 20,0 % veroa, eli se on jo kertaalleen verotettu. Tätä saajalleen verovapaata osuutta kutsutaan poliittisessa retoriikassa ja lehdistössä usein virheellisesti "verottomaksi osingoksi", vaikka siitä on jo yhteisövero maksettu. Se osuus, mikä osinkotuloista on veronalaista pääomatuloa tai ansiotuloa, on verotettu kahteen kertaan (ensin yhteisövero, sen jälkeen pääomatulovero tai ansiotulovero). Yritys- ja osinkoverotuksessa sovellettiin Avoir fiscal -järjestelmää 1990-2004.[10]

Ulkomailta saatujen osinkojen verotus Suomessa muokkaa

Verokustannuksiin vaikuttavat seuraavat seikat:

  • onko osinko saatu verosopimusmaahan tai EU:hun kuuluvalta yhtiöltä vai verokeitaasta,
  • jakaako osingon julkisesti noteerattu vai jokin muu yhtiö,
  • miten osakkeen käypä arvo lasketaan,
  • verottaako veroja maksavan yhtiön kotimaa osinkoa,
  • millä tavalla kansainvälinen kahdenkertainen verotus poistetaan.[11]

Suomessa asuvan yksityishenkilön EU- ja verosopimusvaltioista saatuja osinkoja verotetaan pitkälti samoilla periaatteilla kuin Suomesta saatujakin. Tämä edellyttää kuitenkin asiaa koskevassa direktiivissä mainittujen ehtojen täyttämistä. Jos yhtiö ei täytä vaatimuksia, osinkoja verotetaan ansiotuloina.[11] Julkisesti noteerattujen yhtiöiden osalta osinkovero lasketaan kuitenkin koko osinkosummasta toisin kuin kotimaisissa osingoissa, jolloin osingon veroprosentti on 30 tai 32. Ulkomailta saadusta pörssiosingosta peritään pääsääntöisesti lähdevero jo osinkoa maksavan yhtiön kotivaltiossa, jolloin 30 tai 32 kokonaisveroprosentti edellyttää lähdeveron anomista takaisin.

Osinko muuna kuin rahana muokkaa

Osinko maksetaan yleensä rahana. Se voi olla myös muuta omaisuutta, esimerkiksi osakkeita. Osakkeina maksettavaa osinkoa voidaan käyttää yhtiöiden ristiinomistusten purkamiseen. Toisaalta sitä voidaan käyttää vaihtoehtoisena tapana jakaa yhtiö kahtia (diffuusio).[4]

Osinko ja pääomanpalautus muokkaa

Vuoden 2010 paikkeilla yleistyi Suomen pörssiyhtiöiden keskuudessa pääomanpalautus. Se on osakkeenomistajan kannalta osingon kaltainen suoritus. Yhtiön kannalta sen kirjanpidollinen käsittely kuitenkin eroaa osingoista.[4]

Pääomanpalautuksen verotus oli aiemmin sijoittajille osinkoa edullisempi. Vuodesta 2014 alkaen pääomanpalautus on kuitenkin verotettu pääsiassa kuten osingot ja veroetu on poistunut.[12][13]

Jakamatta jätetyt voittovarat muokkaa

Yhtiö voi jättää jakamatta voittovaransa tai ainakin osan niistä. Jakamaton määrä jää yhtiön omaan pääomaan yhtiön käytettäväksi.

Yhtiöön jätetyn rahan toivotaan kasvattavan yhtiön arvoa ja voittoa tulevina tilikausina. Varoja voidaan käyttää investointeihin, yhtiön omiin sijoituksiin tai omien osakkeiden takaisinostoihin. Onnistuneiden investointien ja sijoitusten toivotaan heijastuvan tuleviin voittoihin. Takaisinostot taas vähentävät ulkona olevien osakkeiden lukumäärää, jolloin jäljelle jääneiden osakkeiden tunnusluvut kohenevat, minkä toivotaan nostavan osakekurssia. Varoilla voidaan myös maksaa pois yhtiön velkoja, mikä laskee yhtiön rahoituskuluja ja parantaa omavaraisuusastetta. Takaisinostoja lukuun ottamatta toimet voivat mahdollistaa entistä suuremmat osingot tulevaisuudessa.[4]

Osinkojen kritiikkiä muokkaa

Osingon jakaminen tai korottaminen silloin, kun yhtiö on irtisanonut henkilöstöä tai heikentänyt sen etuja, on herättänyt ammattiliittojen taholta ankaraa kritiikkiä.[14][15] Toisaalta kuitenkin ay-liitot itse saavat osinkoja huomattavia määriä, vieläpä verottomasti.[16]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Virtuaalilakimies: Osakkeet ja osakepääoma (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 6.8.2017
  2. ↑ Osakeyhtiölaki 13:2, 13:5
  3. ↑ Sinkko, Erkki: Osakesäästäjäksi. Markat tuottamaan. Piensijoittajan opas, 1987. Helsinki: Otava.
  4. ↑ a b c d Lindström, Kim — Lindström, Tom: ”10 Sijoittajan sadonkorjuu”, Onnistu osakemarkkinoilla. Helsinki: Talentum, 2011. ISBN 978-952-14-1721-4.
  5. ↑ Osakeyhtiölaki 13:7
  6. ↑ Osakeyhtiölaki 13:3
  7. ↑ Vero.fi: Vuosi-ilmoitus osingoista 2016 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Muutoksia osinkojen verotukseen ja ennakonpidätykseen vuoden 2014 alusta 27.12.2013. Verohallinto. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 27.9.2014.
  9. ↑ Yritys- ja osinkoverotuksen muutoksia 17.12.2013. Yrittäjät. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 27.9.2014.
  10. ↑ Keitele, Jukka: Tarpeeton ja vahingollinen verouudistus. Lansi-Uusimaa, 5.4.2013.
  11. ↑ a b Huovinen, Juha-Pekka: Osinkoa ulkomailta. Taloustaito, 19.9.2007, nro 9, s. 26. Veronmaksajain keskusliitto.
  12. ↑ Pörssisäätiö 7.7.2011: Verokohtelu suosii pääomanpalautuksia
  13. ↑ Vero.fi: Pääomanpalautusten verotus 2014 - ohje henkilöasiakkaalle (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ IS.fi 28.9.2015: Nokian Renkaiden pääluottamusmies: Edesvastuutonta ylireagointia, täyttä teatteria ja valehtelua
  15. ↑ Kansan Uutiset 17.2.2016: ”YT-neuvotteluissa yrityksen maksamat osingot esille”
  16. ↑ IS.fi 25.4.2016: Ammattiliitot ovat mukana osinkojuhlissa

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Osinko&oldid=21815678”