Hevossalmi

Hevossalmi (ruots. Hästnässund) on Laajasalon saarella sijaitseva kaakkoisen Helsingin 49. kaupunginosaan kuuluva osa-alue. Se on saanut nimensä samannimisestä, Laajasalon ja Santahaminan välisestä salmesta. Siellä asuu noin 1 700 asukasta.

Hevossalmi
Hästnässund
Kaupungin kartta, jossa Hevossalmi korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupunki	Helsinki
Suurpiiri	Kaakkoinen suurpiiri
Kaupunginosa nro	495
Pinta-ala	0,74 km²
Väkiluku	1 690 (2013)
Väestötiheys	2338 as./km²
Osa-alueet	on itse osa-alue Laajasalon peruspiirissä
Postinumero(t)	00870
Lähialueet	Jollas, Santahamina, Kruunuvuorenranta, Yliskylä
Infobox OK

Hevossalmen alue sijaitsee Jollaksen kaupunginosan länsipuolella, Santahaminan pohjoispuolella ja Laajasalon pääasutuskeskittymästä Yliskylästä etelään.

Alueen länsiosissa sijaitsee esimerkiksi päiväkoti ja yleinen uimaranta.

Historia

Hevossalmen vaiheet liittyvät läheisesti Itämeren alueen ja Uudenmaan rannikon varhaiseen historiaan, Helsingin perustamiseen sekä koko Suomen sotahistoriaan. Sodan mainingit ovat pyyhkineet salmen yli niin Ruotsin vallan, autonomian, ensimmäisen maailmansodan kuin itsenäisyytemme aikanakin. Hevossalmen historia on saanut osansa kautta vuosisatojen Itämeren alueen sotien ja vallanpitäjien historiasta.

Hevossalmi on kiinteä osa alueen saariston historiaa. Ennen 1800-lukua Hevossalmi ja Santahamina, tai oikeammin Hästnässund ja Sandhamn kuten nimet olivat satoja vuosia olleet, muodostivat saumattomasti toisiinsa liittyvän merellisen ruotsinkielisen yhteisön, jonka jäljet johtivat kauaksi keskiajalle aina 1100-luvun ruotsalaismuuttoihin asti.

Alueen pitkän historian jäljet ovat vielä osin säilyneet ja nähtävissä Hevossalmen etelärannalla Santahaminassa. Kaukaisesta historiasta kertovat saaressa olevat mahdolliset pronssikautiset löydöt, todennetut viikinkiaikojen jäänteet ja toistaiseksi tuntemattomat ikivanhat kivi- ja maamuodostelmat. Ensimmäinen kirjallinen maininta Santhavne’n kylästä on vuodelta 1423. Myöhemmin Santahaminaan suunniteltiin kahteen otteeseen Helsingin perustamista Kustaa Vaasan (1550) ja Pietari Brahen (1638) aikoina.

Hevossalmen vaiheissa voidaan jäsentää muinainen kaupan- ja merenkäynnin aika, Ruotsin kuninkaiden kauppa- ja turvallisuuspoliittiset pyrkimykset ja niihin liittyvät Helsingin perustamisyritykset, Hästnässundin kehittyminen nykyiseen muotoonsa Venäjän sotilastukikohdan vieressä sekä Suomen itsenäistymisen ja itsenäisyyden aikaan moninaisine toimintoineen. Oman lisänsä alueen historiaan toi Hevossalmen pohjoisrannalle 1700-luvun lopussa ollut avokaivos, josta pintakivistä louhittiin rautamalmia. Kaivos sijaitsi Santahaminan Hästnäsin juurella.

Vantaanjoen valuma-alueen saariston vuosituhantista historiaa ovat värittäneet lappalaisten, viikinkien, virolaisten, tanskalaisten, hollantilaisten, saksalaisten, ruotsalaisten, venäläisten sekä hämäläisten ja uusmaalaisten merenkulkijoiden toiminta ja kaupankäynti.

Lähihistorian merkittävin muutos lienee Suomen sota vuonna 1808, josta lähtien Santahaminasta tuli venäläinen sotilastukikohta 110 vuoden ajaksi. Autonomian ajan ensimmäisinä vuosikymmeninä Santahamina tyhjennettiin siviileistä. Heistä osa saattoi muuttaa Hevossalmeen. Nyt hevossalmelaisten vuosisatainen saaristolaisyhteys muuttui, ja naapuriksi tuli vieraskielinen varuskunta. Seuraava murros oli tien rakentaminen 1800-luvun puolivälissä. Se toi mukanaan maayhteyden mantereelle ja huvilarakentamisen Hevossalmen rannoille. Maisemallisesti ja myös kyläyhteisöön merkittävimmin vaikuttanut muutos tapahtui kuitenkin 1980-luvun kaavoituksen myötä, jolloin alue muutti täysin luonnettaan. Tietenkin mainittavan merkittävän muutoksen toi pengerrystyöt sekä sillan rakentaminen Hevossalmen yli vuosina 1877, 1910–1912, 1959 ja 2005–2006.

Hevossalmi sijaitsi hämäläisten erämiesten jokiväylän ja rannikon ikivanhan viikinkien merireitin risteysalueella, jossa kohtasivat Viikinkien idäntie, talon­poikais­purjehdusten Viron väylä muinaiseen Rääveliin eli Tallinnaan ja hämäläisten erämiesten kaupankäynti Vantaajokea alas. Kolmen meriväylän risteys, suojaisa luonnon satama ja hyvät leirikankaat toivat esiin Hevossalmen ja loivat Santahaminan jo yli 1000 vuotta sitten. Viikinkien käyttämä idäntie, Viirintie, eli merireitti Nevalle kulki Hevossalmesta, pohjoisempi johti Herttoniemen rantoja sivuten. Hevossalmen väylä haarautui kahdeksi eteläisemmän suuntautuessa Villingin länsipäästä ulkomerelle. Toisinperin ajateltuna avomereltä tultaessa kohdattiin Viipurinkivi, eli saariston reuna ja sen takana horisontissa hahmottui järkälemäinen Hevossalmen kallio. Kyseinen Hästnäs Bergen onkin yksi Suomen alueen vanhimmista tunnetuista merimerkeistä, kuten Viipurin­kivikin.

Myös virolaiset suuntasivat retkiään Uudenmaan rannikolle ja Santahaminaan. Santahamina eteläpuolella oleva Isosaari toimi jo tuolloin Viron rannikolle asti sekä kauas itään ja länteen näkyvänä maamerkkinä, jonka avulla suunnistettiin Vantaanjoen suistoalueelle. Hevossalmen ja Santahaminan satamat tarjosivat myös hyvän levähdyspaikan parin päivämatkan päässä olevasta Nevasta ja Viipurin­lahdesta.

Nykytutkimuksessa on esitetty, että idäntien satama olisi sijainnut juuri Hevossalmen itäpuolella Hevossalmen, Lehmäsaaren ja Santahaminan rannan kolmiossa. Keskiajalla aluetta kutsuttiin Kofladanin ankkuripaikaksi. Lukuisissa 1400-luvun asiakirjoissa on mainintoja valtiomiehistä, jotka levähtivät alueella matkalla Tukholmasta Nevalle, Viipuriin tai päinvastoin. 1800-luvun loppupuolen kartassa alue oli nimetty Tsarevnan rediksi, keisarinnan loistojahdin mukaan. Vielä 1900-luvun alkukymmeninä Lehmäsaaren päässä viipyi tilapäisankkurissa aluksia.

Hevossalmi oli Vironniemelle vuonna 1640 perustetun uuteen Helsinkiin sekä sen redille Kruunuvuoren­selällä ja satamiin johtavan itäisen merireitin keskeisin portti. Toistaiseksi tietämättömästä syystä asiaa ei kuitenkaan saanut sotilaallista huomiota, puolustajalta!

Hevossalmen sijainti tärkeänä kulkuväylänä ja satama-alueena vaikutti sen säännönmukaiseen ilmaantumiseen myös uuden ajan historiallisissa tapahtumissa. Hevossalmen läpi kulkenut saaristoreitti oli vilkkaassa käytössä muun muassa 1700-luvulla. Venäläiset käyttivät tuolloin Hevossalmen väylää liikkuessaan Helsingin alueella niin suuressa Pohjan sodassa, pikkuvihassa kuin rauhan ajan liikenteessäkin. 1800-luvun sotaisina vuosina, Krimin sodan eli itämaisen sodan aikana, jota Suomessa nimitetään myös Oolannin sodaksi, vuosina 1854–1856 ainut kulkukelpoinen meriväylä Helsinkiin oli avoinna Hevossalmesta. Muut oli suljettu. Vastaavia sulkujärjestelyjä käytettiin myös 1800-luvun loppupuolen Venäjän Balkanin ja Afganistanin sotien aikana, jolloin Viaporissa ja sen Santahaminassa oli liikekannallepano.

Englantilais-ranskalainen laivasto-osasto yritti Krimin sodassa Hevossalmen väylän kautta Helsinkiin siinä onnistumatta. Venäläiset olivat linnoittaneet tykistöään Hevossalmeen johtavan meriväylän varsille: kolme patteria Santahaminassa, kaksi patteria Jollaksen Matosaaressa, yksi patteri Santahaminan Lehmäsaaressa, yksi patteri Santahaminan Teerisaaressa ja yksi patteri Kruunuvuorenselän itäreunan Vasikkasaaressa. Yhteensä noin neljäkymmentä 6 tai 8 tuuman mörssäriä ja kanuunaa osoitti Hevossalmen väylälle.

Hevossalmen väylän pattereita uudistettiin Afganistanin sodan aikana 1880-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan ensimmäisinä vuosina 1914–1916 Hevossalmen väylän varressa oli neljä linnoitustykistöpatteria.

Hevossalmen silta

Hevossalmen silta kääntyy avaten salmen vesiliikenteelle

Vuosisatojen ajan Hevossalmen alue oli merellisten yhteyksien varassa. Manner oli tiettömän taipaleen takana, läpi Degerön saaren, yli neljän kilometrin päässä Herttoniemessä. Vuonna 1854 rakensi venäläinen sotaväki Santahaminan tykistön käyttöön tien Herttoniemestä Hevossalmeen ja siitä Santahaminaan. Tie nimettiin myöhemmin ”sotilastieksi”. Tästä ovat vielä muistot jäljellä Jollaksen pohjoisrannan kadunnimissä ja teiden linjauksissa.

Vuonna 1854 suljettiin Santahaminan pohjoispään, Hästnäsin, ympäri kulkenut vanha Hevossalmen väylä maapenkereellä. Tilalle räjäytettiin osin kallioon louhittu väylä Hästnäsholmenin eteläpäästä, josta nykyisinkin käytössä oleva väylä kulkee.

Vuonna 1877 väylän yli rakennettiin ensimmäinen varsinainen silta. Tosin jo aiemmin oli käytetty tilapäissiltoja, kuten myös losseja ylimenoon. Uusi Hevossalmi ylitettiin 49 metrin ponttonisillalla ja lisäksi laskettiin 85 metrin ponttonisilta Hevossalmen ja Degerön väliin. Hevossalmen ylittävä uusi silta kulki nykyisen sillan itäpuolitse heti kallioleikkauksen kupeessa.

Seuraava merkittävä muutos Hevossalmessa tapahtui vuosina 1910-1912(-13) kun Viaporin sotilasviranomaiset rakennuttivat uuden entistä syvemmän laivaväylän vanhan väylän kohdalle. Samalla pengerrettiin tie Hästnäsholmenin pohjoispäästä Degerön rantaan. Salmen yli rakennettiin rautainen kääntösilta. Se täyttikin tehtävänsä aina vuoteen 1959 asti, jolloin nykyinen silta korvasi sen.

Ensimmäisen kääntösillan rakentaminen vei aikaa puolisentoista vuotta. Sillasta kerrotaan, että se rakennettiin kahteen kertaan konstruktiovirheen takia. Vuosien saatossa pengerteitä on korotettu muutamia kertoja. Silti vuoden 2005 Itämeren myrsky, joka nosti merenpinnan Helsingissä ennätyskorkeuteen, + 164 cm, ylitti Laajasalon päässä pengertien parin tunnin ajan.

Vuoden 1959 silta koki täydellisen remontin talvella 2005–6 Senaatti-kiinteistöjen tilaamassa ja tielaitoksen urakoimassa peruskorjauksessa. Teiden suolaaminen ja kasvanut liikenne olivat saaneet aikaan vuosien saatossa siltaan rasitusmurtumia ja korroosiovaurioita. Silta purettiin, koottiin talven aikana uudestaan, vioittuneet palkit uusittiin ja heikentyneet muut osat vaihdettiin. Samalla uudistettiin sillan kääntökoneisto ja rakennettiin uusi meriliikenteen ohjaustorni sosiaalitiloineen vanhan kopin kohdalle. Maisemallisesti Hevossalmi sai myös uuden ilmeen 80-vuotisen ja kolmekymmenmetrisen kauas merelle näkyneen teräsristikkorakenteisen maston kadotessa sillan juuresta.

Lähteet

• Helsinki alueittain (2005). Laajasalon peruspiiri^{[vanhentunut linkki]} (pdf) – Perustietoja Laajasalosta osa-alueineen.

Kirjallisuutta

• Airio, Pentti: Katsaus Santahaminan vaiheisiin. Kadettikoulu 1979.
• Kaarlo Blomstedt: Helsingin kaupungin vaiheita, 1924.
• Yrjö Blomstedt: Helsingin korottaminen pääkaupungiksi, 1963.
• Erik Ehström: Helsingfors stads historia från 1640 till stora ofreden, 1890.
• Harry Halen: Venäläisten toimista Degerön saarella 1577–1917. Unholan aitta 21. Helsinki 2004.
• Saulo Kepsu: Uuteen maahan. Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö. Tampere 2005.
• Markku Kuisma: Helsingin pitäjän historia. OSA 2. Jyväskylä 1990.
• Markku Kuisma: Helsingin pitäjän historia. OSA 3. Jyväskylä 1991.
• Marko Nieminen: Santahamina. Kehittyminen sekä sotilaallinen merkitys Ruotsin ja Venäjän vallan aikana.
• Maanpuolustuskorkeakoulu. Pro gradu tutkielma. Helsinki 2003.
• Lars Petterson: Hevossalmi. Taidehistoria ja ympäristötutkimus. Toinen, korjattu painos Helsinki 1975.
• K. Rauhala: Piirteitä Helsingin historiasta 1550–1812. 1926.
• Kari Sautero: Hevossalmen ja Santahamina yhteinen historia, Santahaminalainen 1989.
• Kari Sautero: Hevossalmi.-Helsingin itäinen portti. Loviisa 1992.
• Eino Suolahti: Vantaan Helsinki (1550–1640) Helsingin neljä vuosisataa.1949.
• Sirkka Sädevirta: Laajasalon, Villingin ja Santahaminan historia. Hgin kaupunkisuunn.viraston julkaisuja 1994:14. Helsinki.
• (toim.) Helsingin kaupungin historia. I OSA ja II OSA. Helsinki 1950.
• (toim.) Santahamina, saari sillan takana. Santahamina seura ry. Helsinki 1992.