Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee saarta Helsingissä. Muista merkityksistä kertoo täsmennyssivu Isosaari.
Isosaari kuvattuna pohjoisesta.

Isosaari (ruots. Mjölö) on Helsingin kaupungin Ulkosaarten kaupunginosan Itäsaarten osa-alueeseen kuuluva noin 76 hehtaarin kokoinen linnakesaari Suomenlahdessa. Se oli Puolustusvoimien käytössä vuoteen 2014 saakka. Vuodesta 2017 alkaen se on ollut rajoitetusti avoinna yleisölle.[1]

MaantiedeMuokkaa

Isosaari sijaitsee 3,8 kilometriä Santahaminasta etelään ja noin yhdeksän kilometrin päässä Helsingin Kauppatorilta. Saari on muodoltaan kolmio, jonka pohjoinen ja kaakkoinen sivu ovat noin kahden kilometrin ja läntinen sivu noin yhden kilometrin mittaiset.[2] Lauttamatka Kauppatorilta kestää noin 50 minuuttia.[3]

Isosaari on yksi Helsingin seudun uloimmista saarista ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Sen nähtävyydet ja luonto ovat ainutlaatuisia.

HistoriaMuokkaa

 
Punavankeja Isosaaren vankileirillä vuonna 1918.

Ensimmäiset merkinnät Isosaaren historiasta ovat jo 1600-luvulta, jolloin saaressa toimi pienimuotoinen kalastajayhteisö.[2] Vuoden 1654 valtiopäivillä kuningasta on pyydetty rauhoittamaan saaren metsä hakkuilta, jotta sen ulkonäkö ei muuttuisi ja jotta sitä voitaisiin yhä käyttää kiintopisteenä merellä. Rakennuksia Isosaaressa on ollut viimeistään 1700-luvulta lähtien, ja ensimmäiset vakituiset asukkaansa se on saanut todennäköisesti 1800-luvulla.[4] Isosaaren linnoitustyöt osana Krepost Sveaborgia aloitettiin vuonna 1913. Vuosina 1913–1917 saarelle rakennettiin valtaosa sen nykyisistä teistä, suojarakennelmista sekä osa asuinrakennuksista.[4]

Suomen sisällissodan aikana saarella toimi Isosaaren punavankileiri, jonne valkoiset sijoittivat erityisesti "poliittisesti erittäin vaarallisina" pidettyjä punaisia.[5] Leiri oli Suomenlinnan vankileirin alaisuudessa, ja siellä kuoli yhteensä yli 300 vankia. Kuolleista suurin osa haudattiin Santahaminaan, mutta osa myös Isosaareen. Kuolleiden muistoksi saarelle pystytettiin muistomerkki vuonna 1955.[6][7]

Sodan jälkeen saari vakiintui varuskunnaksi ja linnakkeeksi. Saaren infrastruktuuri ja sen kehitys seurasi rannikkotykistön tarpeita. Isosaaren varuskunnassa oli rauhan aikana noin 300 varusmiestä, 50 vakituista työpaikkaa ja 70 vakituista asukasta.[2]

Saari oli puolustusvoimien käytössä 9. tammikuuta 2012 asti, jolloin varusmieskoulutus saaressa lakkasi ja saari jäi puolustusvoimien harjoitusalueeksi ja vartiolinnakkeeksi.[8] Kun koulutus Isosaaressa päättyi, Suomenlinnan rannikkorykmentin tykkimiesten koulutus siirtyi Upinniemeen.[8] Saari siirtyi puolustuvoimilta Senaatti-kiinteistöjen käyttöön vuonna 2014.[9]

Senaatti vuokrasi maa-alueet ja rakennukset keväällä 2017 Suomen Saaristokuljetus Oy:lle ympärivuotista matkailutoiminnan kehittämistä varten. Saari avattiin yleisölle lauantaina 10. kesäkuuta 2017. Saaresta odotetaan suosittua matkailukohdetta erityisesti kesäaikaan.[10]

LinnakeMuokkaa

 
Isosaaren linnoitustöitä vuonna 1941
 
Kasematti Isosaaressa vuonna 2019

Isosaaren linnake sai alkunsa huhtikuussa 1918, kun Suomen valtio otti haltuunsa Viaporin linnoituksen sekä kaiken Venäjän valtion kiinteän omaisuuden sillä. Toukokuussa perustettu joukko-osasto sai nimen Viaporin linnoitustykistö. Ensimmäinen vartiokunta Isosaareen komennettiin 2. syyskuuta 1918, vahvuudeltaan 15 miestä. Vartiokunta toimi kuitenkin vain lyhyen aikaa, ja saaren vartiointi päätettiin hoitaa Kuivasaaresta käsin. Lopulta saari sai ensimmäiset omat miehensä 28. lokakuuta 1918, ja ensimmäiset omat alokkaansa keväällä 1919. Ensimmäiset harjoitusammunnat saarelta ammuttiin heinäkuussa 1919, ja ensimmäinen aliupseerikurssi saarella aloitti vuonna 1925.[11]

Sodan aikana linnake toimi tykistön tukikohtana, ja siellä oli sekä järeitä että raskaita pattereita. Korkeimmillaan syksyllä 1939 saaren vahvuus oli yhteensä 800 miestä. Saaren edustalla ei kuitenkaan liikkunut talvi- ja jatkosotien aikana juuri venäläisten merisotatoimia, mutta ilmatorjunta sen sijaan joutui jatkuvasti puolustamaan Helsinkiä.[12]

Jatkosodan päätyttyä Valvontakomissio määräsi kaikkialta Hankoniemen itäpuolelta purettavaksi kaikki yli 120 millimetrin tykit. Tämä vaikutti merkittävästi myös Isosaaressa: linnakkeen henkilöstöä jouduttiin vähentämään useiden tykkien purkamisen jälkeen. Moskovan välirauhan mukaisten vuokra-alueiden aikana 1944-1956 Isosaareen kuitenkin keskittyi runsaasti koulutustoimintaa. Patteriston koulutustoiminta jatkui 1960-luvulle saakka vahvana Isosaaressa, sillä venäläisten lähdettyä Mäkiluodolta vuonna 1956 he olivat räjäyttäneet saaren tykkiasemat.[13]

Linnake toimi sotien jälkeen pääosin koulutuskäytössä, ja se kuului Suomenlinnan rannikkorykmenttiin. Linnakkeella koulutettiin noin 300 alokasta vuosittain peruskoulutuskaudella, jotka koulutettiin muun muuassa tuliasemamiehiä, sotilaspoliiseja sekä aliupseerikurssia tuliasemalinjalla.[14] Linnake vastasi itse valmiustehtävistään ja miehistön suhteellisen vähäisyyden johdosta myös varusmiehet saivat keskimääräistä vähemmän viikonloppuvapaita, eikä saaresta iltavapailla päässyt mantereelle. Valmiustehtäviin kuului saaren vartiointi, merivalvonnan tilannekohtainen vahvistaminen, sekä valmius ampua yhdellä saaren neljästä 130 millimetrin tornikanuunoista varoitustulta. Tämän lisäksi linnakkeen miehistö vastasi myös Merisotakoulun vartioinnista. Linnakkeen sotilaspoliisimiehistö vastasi suuresta osasta linnakkeen valmiustehtävistä.lähde?

Vuoden 2012 alusta peruskoulutus linnakkeella loppui, mutta erilaisin erityiskoulutukset ja -kurssit jatkuvat. Erityis- ja joukkokoulutuskaudella koulutettiin eri aikoina mm. rannikkotykistön tuliasemamiehiä, rannikkojalkaväkimiehiä, merivalvojia, linnakeheitinmiehiä ja sotilaspoliiseja. Näiden lisäksi koulutettiin tuliasemalinjan aliupseereja ja myös yksittäisiä henkilöitä huoltotehtäviin, kuten kirjureiksi, esikuntaläheteiksi tai asesepiksi.lähde?

RakennuksiaMuokkaa

 
Vanha kasarmirakennus
 
Vanhoja henkilökunnan rivitaloja

Isosaaren rakennuskanta koostuu pääosin vanhoista, puolustusvoimien käytössä olleista 1900-luvulla rakennetuista rakennuksista. Pääosa vanhoista rakennuksista on tyhjillään, kuten saarella sijaitsevat vanhat kasarmirakennukset, kasematit, Lauttasaaresta siirretty[15] koulurakennus ja henkilökunnan asuinkäytössä olleet 1960-luvulla rakennetut rivitalot. Vanha upseerikerho ja kasarmin ruokala on otettu ravintolakäyttöön, ja saarella sijaitsevat kaksi rantasaunaa ovat virkistyskäytössä. Saaressa sijaitseva linnake on yhä suljettua sotilasaluetta.[16]

Saarella sijaitsee myös saarella työskennelleen sähköasentaja Sauli Ketosen golfharrastuksesta 1980-luvun lopulla alkunsa saanut yhdeksänreikäinen par 3 -golfkenttä. Kenttää laajennettiin pääasiassa 1990-luvulla mutta hieman vielä 2000-luvun alussakin. Kenttää on kuvattu ainutlaatuiseksi, ja siihen kuuluu muun muassa puita ja hiekkaesteitä huomattavasti tavallisia golfkenttiä enemmän.[17][18]

Saarella sijaitsee lisäksi 1930-luvulla rakennettu vanha torpedokoeasema, johon vierailijoilla on nykyisin pääsy ainoastaan oppaan kanssa.[19] Koeasemaa ei ole käytetty 1940-luvun jälkeen, ja se lakkautettiin virallisesti vuonna 1956 kun torpedokoetoiminta siirtyi Helsingin Laivastoasemalle Upinniemeen. Torpedokoeasemassa on myöhemmin sijainnut Teknillisen korkeakoulun ja myöhemmin Aalto-yliopiston ulkokorroosiolaboratio, jossa on voitu tehdä ulkorasitustestejä todellisissa meriolosuhteissa sekä upotuskokeita merivedessä.[20][21][22]

Isosaaren merivalvonta-asema eteläniemessä tunnetaan nimellä "Rikama" eversti Johan Rikaman kunniaksi. Rikama ei aikanaan vaikuttanut millään tavoin merivalvonta-aseman rakentamiseen mutta oli aktiivinen rannikkopuolustuksen ja erityisesti rannikkotykistön tulenjohdon kehittäjä. Hänen tuhkansa laskettiin Isosaaren eteläpuolelle ja eteläkalliolle nostettiin kivipaasi vuonna 1955 hänen muistokseen. Kivipaadessa on eversti Rikaman lisäksi kenraaliluutnantti Eino Järvisen muistolaatta, joka lisättiin paateen vuonna 1958. Järvinen kuoli muistopatsaan vihkimisen yhteydessä.[23][24]

 
Isosaaren merivalvonta-asema Rikama syyskuussa 2013

SääasemaMuokkaa

Isosaaressa oli toiminut sääasema jo aiemmin, joka siirrettiin vuonna 1953 Katajaluotoon, kunnes vuonna 1984 se siirrettiin takaisin Isosaareen. Puolustusvoimien ylläpitämältä sääasemalta tehtiin säähavaintoja Ilmatieteen laitokselle. Havainnontekijöinä toimivat varusmiehet, jotka koulutettiin Tykistöprikaatissa Niinisalossa. Sääasema lähetti kolmen tunnin välein SYNOP-sääsähkeen, josta kävivät ilmi muun muassa ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus, tuulen suunta ja nopeus, pilvien laatu ja alaraja sekä kokonaismäärä, ilmanpaine, näkyvyys ja sääilmiöt.[25][26] Sääasema lopetti toimintansa 24-vuotispäivänään 1. lokakuuta 2008.lähde?

George Quinnellin hautaMuokkaa

 
George Quinnellin hauta

Isosaaressa sijaitsee englantilaisen ylimatruusi George Quinnellin hauta. Quinnell osallistui vuonna 1855 Oolannin sodan sotatoimiin höyryfregatti HMS Amphionin ylimatruusina johtaen sen tykkitulta. Amphion pyrki luotaamaan väylää kohti Viipurinväylää. Louesaaren vesillä alus joutui sekä Santahaminasta että Laajasalon Matosaaresta tulleen tulituksen kohteeksi. Sitä kohti ampuivat lisäksi viisi suomalaista tykkivenettä. Eräs Santahaminasta tullut tykinammus osui George Quinnelliä päähän. Tykinkuula ja pää jatkoivat matkaansa kohti meren pohjaa, ja ruumis tunnistettiin ylimatruusin arvomerkeistä. Tämä oli yksi englantilaisten harvoista tappioista heidän operaatiossaan Helsingin vesillä. Ruumis haudattiin Isosaareen, sillä vainajia ei tuohon aikaan voitu kuljettaa ilman vakavia hygieniaongelmia. Quinnell oli kuollessaan 35-vuotias.[27]

Haudalle asetettiin puinen risti, jossa luki: “Sacred to the memory of George Quinnell. I. H. S.” 1800-luvun lopulla eräs suomalaisen kauppiaan englantilainen vaimo pystytti haudalle pysyvämmän muistomerkin, johon tuo teksti kopioitiin. Britannian kuninkaallinen laivasto ja Britannian Suomen suurlähettiläspari on käynyt laskemassa haudalle seppeleen taistelun 100- ja 150-vuotispäivinä. Perimätieto kertoo, että Quinnellin leski kummittelisi haudalla, josta on nykyisin tullut turistinähtävyys.[27]

LähteetMuokkaa

  • Vuorinen, Anu: Isosaari – Pääkaupungin Etuvartio. AV-Taitto, 2011. ISBN 978-952-5398-27-4.
  • Peljo, Anni: Next Stop Isosaari – sotilassaaren avoimuuden aika. Diplomityö, Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos, 2017. Teoksen verkkoversio (.pdf).

ViitteetMuokkaa

  1. Isosaari: Maankäytön ideasuunnitelmat. Serum arkkitehdit oy, 4.6.2018. Teoksen verkkoversio (.pdf).
  2. a b c Peljo, s. 38-49
  3. Laivaliikenne Isosaari. Viitattu 16.6.2019.
  4. a b Böök, Netta & al.: Isosaari: Kulttuuriympäristöselvitys, s. 13-. Helsinki: Senaatti-kiinteistöt, 2016. ISBN 978-952-7062-34-0. Teoksen verkkoversio.
  5. Nieminen, Jarmo: Santahamina 1918 Jarmo Nieminen. 10.9.2008. Viitattu 16.6.2019.
  6. Marttinen, Vesa: Helsingin eteläisin asukas asuu yksin ulkomeren vanhassa sotilassaaressa – Isosaari saattaa aueta yleisölle jo kesällä Yle Uutiset. 20.2.2017. Viitattu 16.6.2019.
  7. Punaisten Muistomerkit, Helsinki Työväenmuseo Werstas. 2006. Viitattu 16.6.2019.
  8. a b Huhtanen, Jarmo: Isosaaren linnake vaikenee. Helsingin Sanomat, 2.7.2011, s. A 13. Artikkelin verkkoversio.
  9. Vehkasalo, Jussi: Tällaista on tykkien ja turistien jakamalla saarella Helsingin Uutiset. 9.6.2017. Viitattu 16.6.2019.
  10. Hakala, Sami: Isosaari on oikeasti iso saari Taajuusmedia. 30.1.2018. Viitattu 16.6.2019.
  11. Vuorinen, s. 29-30, 33, 39
  12. Vuorinen, s. 45-49
  13. Vuorinen, s. 55-59
  14. Vuorinen, s.7
  15. Historia & luonto Visit Isosaari. Viitattu 17.9.2019.
  16. Palvelut Visit Isosaari. Viitattu 17.9.2019.
  17. Tyry, Teemu: Armeijalla on Suomen vaativin par 3 -kenttä Golfpiste. 17.10.2008. Arkistoitu . Viitattu 17.6.2019.
  18. Vuorinen, s. 75
  19. Zitting, Marianne: Salaperäinen sotilaskohde avataan yleisölle: Isosaaren torpedokoeasema oli aiemmin suljettu turvallisuussyistä Iltalehti. 29.4.2019. Viitattu 18.8.2019.
  20. Isosaari Marine Corrosion Test Station Teknillinen korkeakoulu. 19.11.2001. Viitattu 18.8.2019.
  21. SKY:n hallituksen tutustumisretki Isosaareen Suomen Korroosioyhdistys. 7.7.2013. Viitattu 18.8.2019.
  22. Vuorinen, s. 121
  23. Salli Huotilainen, Isän kuvaa korjaamassa, Kymen Sanomat 22.2.2009
  24. Vuorinen, s. 143
  25. Vuorinen, s. 123
  26. Karumo, Markku: Isonsaaren sääasema on kuin varusmiesten pyörittämä firma Helsingin Sanomat. 22.10.1998. Viitattu 17.9.2019.
  27. a b Rimaila, Elisa: Englantilaisen ylimatruusin viimeinen sija. Helsingin Sanomat, 26.5.2018, s. A 28–29. Helsinki: Artikkelin maksullinen verkkoversio Viitattu 17.9.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa