HMS Amphion (1846)
HMS Amphion oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1846 vesillelaskettu 36-tykkinen puurunkoinen höyryfregatti, joka oli alun perin tilattu purjealuksena ja valmistuksen aikana muutettu höyrykäyttöiseksi.
| HMS Amphion | |
|---|---|
_RMG_PY0940_(cropped).jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Woolwichin telakka |
| Kölinlasku | 15. huhtikuuta 1840 |
| Laskettu vesille | 14. tammikuuta 1846 |
| Palveluskäyttöön | 13. toukokuuta 1847 |
| Loppuvaihe | myyty 1863 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 474 bm |
| Pituus | 53,9 m (tykkikansi) |
| Leveys | 13,2 m |
| Syväys | 5,8 m |
| Koneteho | 592 ihp |
| Nopeus | 6,75 solmua |
| Miehistöä | 320 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
tykkikansi: 6 × 8" 65 cwt -tykkiä 14 × 32 naulan 56 cwt -tykkiä 40 × 32 naulan tykkiä ylempi tykkikansi: 2 × 68 naulan 95 cwt -tykkiä 14 × 32 naulan 42 cwt -tykkiä |
Valmistus muokkaa
Alus tilattiin 13. toukokuuta 1828 Castor-luokan fregattina nimellä HMS Ambuscade Woolwichin telakalta. Se nimettiin 31. maaliskuuta 1831 uudelleen HMS Amphioniksi. Köli laskettiin 15. huhtikuuta 1840. Se tilattiin 18. kesäkuuta 1844 uudelleen Whiten suunnitelmien mukaisena potkurifregattina. Alus laskettiin vesille 14. tammikuuta 1846 ja valmistui 13. toukokuuta 1847. Alukseen East India Docksilla asennetun John Ericssonin suunnitteleman höyrykoneen valmisti Miller, Ravenhill and Company. Koneiston asentaminen rajoitti aluksen varasto- ja säilytystiloja merkittävästi. Aluksen rungon valmistuskustannukset olivat 36 115 puntaa ja koneiston valmistus- ja asennuskulut olivat 16 673 puntaa. Lisäksi aluksen varustaminen Sheernessissä merikelpoiseksi maksoi 22 794 puntaa.[1]
Aluksen aseistus supistettiin vuonna 1848 kolmeenkymmeneen tykkiin, mutta tykkien määrä palautettiin vuonna 1856 takaisin 36:een.
Palvelus muokkaa
Alus palveli Krimin sodassa kesinä 1854 ja 1855 Itämerellä. Sillä palvellut ylimatruusi George Quinnell on haudattu Isosaareen.[2]
Alus poistettiin palveluksesta 20. joulukuuta 1862 Sheernessissä ja myytiin 12. lokakuuta 1863 romutettavaksi W. Williamsille.[3]
Lähteet muokkaa
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 – Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Winfield, Rif s. 164–165
- ↑ Rimaila, Elisa: Englantilaisen ylimatruusin viimeinen sija. Yleisölle viime kesänä avautuneessa Isosaaressa sijaitsee yksiäinen hauta, josta on tullut turistinähtävyys. Helsingin Sanomat, 26.5.2018, s. A 28–29. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 16.4.2019.
- ↑ Winfield, Rif s. 165.