Arvo Turtiainen
Arvo Albin Turtiainen (16. syyskuuta 1904 Helsinki – 8. lokakuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja suomentaja.[1]
| Arvo Turtiainen | |
|---|---|
 Arvo Turtiainen 1960-luvun lopulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Arvo Albin Turtiainen |
| Syntynyt | 16. syyskuuta 1904 Helsinki, Suomi |
| Kuollut | 8. lokakuuta 1980 (76 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | runoilija ja suomentaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Henkilöhistoria
muokkaaTurtiaisen vanhemmat olivat räätäli Ernst Turtiainen ja Ida Lovisa Väätäinen. Ernst Turtiainen oli nuoruudessaan laulanut kuoroissa, osallistunut näytelmäkerhojen toimintaan ja kirjoitellut runoja. Isältään Arvo peri taiteellisten taipumusten ohella vasemmistolaisen maailmankatsomuksen.[2] Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Aino Helena Vormula ja toinen Brita Polttila, jonka kanssa Turtiainen meni naimisiin 1953. Turtiainen kävi viisi luokkaa Helsingin suomalaista reaalilyseota ja valmistui hammasteknikoksi. Vuosina 1932−1933 hän opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja toimi sen jälkeen sanomalehtimiehenä, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi 1934.[2]
Talvisodassa Turtiainen oli toiminut komppanianpäällikkönä, mutta vakaumuksellisista syistä hän kieltäytyi osallistumasta jatkosotaan ja painui ”maan alle” 1941.[2] Hänet pidätettiin maaliskuun alussa 1942 yhdessä Raoul Palmgrenin ja tämän vaimon Irja Palmgrenin kanssa. Turtiainen tuomittiin sotilaskarkuruudesta ja valtiopetoksen valmistelusta neljäksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen sekä menettämään upseerinarvonsa. Turtiainen vapautettiin 1944.[2]
Turtiainen kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilaan sekä Suomen kommunistiseen puolueeseen[3] ja toimi myös aikakauslehti 40-luvun päätoimittajana 1945–1947.[2] 1960-luvun alkupuolella Turtiainen osti Päijänteen rannalta Kuhmoisista tontin kesämökilleen Unnastuvalle. Turtiaisen muistomerkin Matti Heleniuksen puistossa Helsingin Kalliossa on tehnyt Raimo Utriainen. Veistoksen materiaalina on Utriaiselle tyypillinen eloksoitu alumiini, ja teos valmistui 1990.
Kirjallinen tuotanto
muokkaaTurtiainen kirjoitti alkujaan muun muassa Tulenkantajat-lehteen, Tulenkantajain seuran johtokunnan jäsen hän oli 1937–1939.[2] Esikoisteos Muutos ilmestyi 1936 ja ainoaksi jäänyt romaani Rautakourat 1938. Vankilakokemuksistaan hän kirjoitti teokset Ihminen n:o 503/42 ja Laulu kiven ja raudan ympyrässä.[2] Hän ilmaisi pettymyksensä vuoden 1968 Prahan kevään tapahtumiin julkaisemalla teoksen Puheita Porthaninrinteellä. Turtiainen oli vahvasti helsinkiläinen ja hänet tunnettiin lempinimellä Stadin Arska, etenkin helsinkiläisen työväen tuntemusten kuvaajana. Turtiaisen helsinkiläisyydestä johtuu myös, että hän kirjoitti useita runoja stadin slangilla. Kääntäjänä Turtiainen suomensi muun muassa Edgar Lee Mastersin, Graham Greenen, Vladimir Majakovskin ja Walt Whitmanin teoksia.
Teoksia
muokkaa- Muutos. Runoja (1936)
- Rautakourat. Romaani (1938)
- Tie pilven alta. Runoja (1939)
- Palasin kotiin. Runoja (1944)
- Laulu kiven ja raudan ympyrässä. Runoja (1945)
- Ihminen n:o 503/42. Erään kokeen päiväkirja. (1946)
- Laulu puolueelle. Runoja (1946)
- Kellopoijut. Runoja (Elvi Sinervon kanssa) (1950)
- Tapahtui satamassa. Kuunnelma (1954)
- Laulu ajasta ja rakkaudesta. Valitut runot (1954)
- Minä rakastan. Runoja (1955)
- Syyskevät. Runoja (1959)
- Minä paljasjalkainen. Runoja (1962)
- Runoja 1943–64. (1964)
- Minä paljasjalkainen: Arvo Turtiainen lukee runojaan. (Tammen kirjallinen äänilevy 1, 1965)
- Hyvää joulua. Runoja (1967)
- Puheita Porthaninrinteellä. Runoja (1968)
- Meri, miehet, laivat: merimiesten runoja. (1969). Toimittaneet Oiva Lappalainen ja Arvo Turtiainen.
- Leivän kotimaa. Runoja (1974)
- Runoja 1934–68. (1974)
- Minun maailmani: Kirjoituksia 1932–1975. (1978)
- Elämää ja ystäviä. Muistelmia (toimittanut Erkki Savolainen). (1980)
- Leivän kotimaa: Veikko Sinisalo lukee Arvo Turtiaisen runoja. (Sauna Records, 1981)
Suomennoksia
muokkaa- Edgar Lee Masters: Spoon River antologia (1947)
- Graham Greene: Miehemme Havannassa (1958)
- Boris Pasternak: Tohtori Živago (1958). Suomentanut Juhani Konkka, runot suomentaneet Helvi Juvonen ja Arvo Turtiainen.
- Vladimir Majakovski: Pilvi housuissa ja muita runoja; Kuinka säkeitä valmistetaan (1959). Suomentaneet Tuomas Anhava ja Arvo Turtiainen.
- Walt Whitman: Ruohoa (1965)
- Vladimir Majakovski: Vladimir Iljitš Lenin (1970)
Palkinnot
muokkaa- Aleksis Kivi -palkinto, 1964
- Pro Finlandia -mitali, 1965
- Eino Leinon palkinto, 1973
Lähteet
muokkaa- ↑ Korhonen, Juhani – Rantala, Risto (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 288–289. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6
- ↑ a b c d e f g Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Arvo Turtiainen”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 429–434. Porvoo: WSOY, 1947.
- ↑ Heinonen, Jukka: Eva Polttila kertoo viimein isoäitinsä erikoisen tarinan – Näki Pietarissa Leninin, pakeni Suomeen, menetti venäläisen kihlattunsa, nai suomalaisen jääkärin Seura -lehti. 15.11.2018. Viitattu 12.12.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Kalemaa, Kalevi: Turtiainen, Arvo (1904–1980). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 12.11.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Lindfors, Jukka: Stadin Arska lähikuvassa Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 12.12.2019.
- Turtiainen, Arvo Kirjasampo . Viitattu 12.12.2019.
- Ajatus vapaa– sana kahleissa: vainottujen, vangittujen, kidutettujen, teloitettujen kirjailijain kansainvälinen ääni. Valikoinut ja toimittanut Kalevi Haikara. Helsinki: Like Kustannus, 1998. ISBN 951-578-622-3.