Avaa päävalikko

Brita Polttila

suomalainen kirjailija, runoilija, kääntäjä, toimittaja ja kriitikko
Brita Polttila ja Arvo Turtiainen vappuna 1976 Helsingin Senaatintorilla.

Brita Aleksandra Elinor Polttila-Turtiainen (vuoteen 1936 Ilván; 27. lokakuuta 1920 Hamina10. marraskuuta 2008 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija, runoilija, kääntäjä, toimittaja ja kriitikko.[2] Vuonna 1986 Polttila sai valtion kirjallisuuspalkinnon teoksestaan Reidar: Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä.[1] Polttila suomensi muun muassa Bertolt Brechtiä, Nazim Hikmetiä ja Federico García Lorcaa.

Kuusi runokokoelmaa julkaissut Polttila piti itseään ennen kaikkea runoilijana. Hänen ensimmäinen kokoelmansa Katson tästä julkaistiin vuonna 1963. Sairastuttuaan 1990-luvun alussa Polttila jätti muun muassa käännöstyöt, mutta hän jatkoi runojen kirjoittamista. Viimeiseksi jäänyt teos Verkkaista liikettä ilmestyi vuonna 2000.[3]

Varhain vasemmistolaisuudesta ja feminismistä kiinnostunut[3] Polttila oli pitkään aktiivisesti mukana kulttuuri- ja muissa järjestöissä, kuten Kiilassa ja Yhdistys 9:ssä. Hän oli myös SKDL:n Vapaa Sana -lehden toimittaja.[4] Hän myös kirjoitti Hertta Kuusisen elämää käsittelevän kirjan Hertta Kuusinen: Ihmisen tie (1975). Puoluekannastaan huolimatta tabuja kumartamaton Polttila suuntasi kritiikkiään myös reaalisosialismia kohtaan.[3]

Polttila oli naimisissa kahdesti. Hänen toinen aviopuolisonsa (vuodesta 1953) oli kirjailija Arvo Turtiainen. Polttilan tytär on toimittaja Eva Polttila (s. 1946).[1] Brita Polttilan isä oli jääkärieversti Väinö Polttila.[5] Brita Polttilan äiti oli Pietarissa vuonna 1895 syntynyt Olga Polttila [6] (o.s. Jacobs [7].) jolla oli saksalais-puolalais-englantilaistaustaa. Olga pakeni Suomeen bolševiikkihallintoa vuonna 1918 [8][9]. Olga muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1952 jossa hän työskenteli sairaanhoitajana [8]. Olga palasi Suomeen eläkeläisenä 1960-luvun lopulla[6][8]

Sisällysluettelo

TuotantoaMuokkaa

RunoteoksiaMuokkaa

  • Katson tästä. Otava 1963
  • Tapahtumista. Tammi 1966
  • Surua seuraa ilo. Tammi 1970
  • Keskellä päivää minä näin yön. Tammi 1987
  • Ajan seinä on tuuli. Tammi 1994
  • Yksinäisyys kirkas lyhty. Tammi 1998
  • Verkkaista liikettä: Runoja ja runosuomennoksia 1963-2000. Tammi 2000

Muita teoksiaMuokkaa

  • Hertta Kuusinen: Ihmisen tie. Tammi 1975
  • Pohjan portit: Kuvitelmia kuvitelmista. Tammi 1982
  • Reidar: Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä. Tammi 1985
  • Taivaan mereltä: Esseekokoelma runoudesta. Tammi 1991
  • Korte-Heikka sutena ja muita Lapin tarinoita. SKS 1997

SuomennoksiaMuokkaa

  • Bertold Brecht: Runoja 1914–1956. Tammi 1964
  • Willy Kyrklund: Polyfemoksen muodonmuutos. Tammi 1966
  • Henry Parland: Hamlet sanoi sen kauniimmin. WSOY 1967
  • Sven Lindqvist: Myytti Wu Tao-tzusta. Weilin + Göös 1968
  • Nazim Hikmet: Punainen omena. Tammi 1972
  • Federico Garcia Lorca: Runoelma cante jondosta. Tammi 1977
  • Nazim Hikmet: Puut kasvavat vielä. Tammi 1978
  • Tomas Tranströmer: Eläville ja kuolleille. Tammi 1990

LähteetMuokkaa

  1. a b c Kirjailija Brita Polttila on kuollut. Yleisradio 11.11.2008.
  2. Kuka kukin on 2003, s. 774. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X
  3. a b c Kauppinen, Touko: Brita Polttila. Helsingin Sanomat 10.11.2008.
  4. Kirjailija Brita Polttila on kuollut. Iltalehti 11.11.2008.
  5. Brantberg, Robert: Kenraaliluutnantti Hugo Österman: Talvisodan armeijankomentaja.
  6. a b Olga - pakolainen 1918 Radio Variaatio.
  7. Eva Polttilan lapsuusmuistot Iltalehti. Viitattu 21.11.2018.
  8. a b c Eva Polttila kertoo viimein isoäitinsä erikoisen tarinan – Näki Pietarissa Leninin, pakeni Suomeen, menetti venäläisen kihlattunsa, nai suomalaisen jääkärin Seura.
  9. Kauppinen, Touko: Brita Polttila. Helsingin Sanomat 10.11.2008.

Aiheesta muuallaMuokkaa