Wikipedia

Vladimir Majakovski

venäläinen runoilija

Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut Arvo Turtiainen.[1]

Vladimir Majakovski
Vladmir Majakovski noin 1925.
Vladmir Majakovski noin 1925.
Henkilötiedot
Syntynyt 19. heinäkuuta (7. heinäkuuta) 1893
Baghdati, Georgia
Kuollut 14. huhtikuuta 1930 (36 vuotta)
Moskova
Ammatti runoilija, kirjailija, graafikko, kuvittaja, taidemaalari, mainosgraafikko
Kirjailija
Äidinkieli venäjä
Tuotannon kieli venäjä
Tyylilajit futurismi, agitprop
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
v-v-mayakovsky.ru
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.

NuoruusMuokkaa

Majakovski tempautui nuoruudessaan mukaan kumoukselliseen liikkeeseen, jolla oli vahva kannatus hänen kotikaupungissaan. Vuonna 1906 hän muutti Moskovaan, jossa hänestä tuli taideakatemian oppilas. Vuonna 1908 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kumouksellisen toiminnan takia hänet vangittiin kolme kertaa ja hän oli eristyssellissä yhteensä 11 kuukautta. Tuon ajan hän käytti marxilaisuuden opiskeluun ja venäläisen kirjallisuuden lukemiseen. Vapauduttaan hän tutstui runoilija David Burljukiniin, joka johdatti hänet futuristiseen aatteeseen. He muodostivat aluksi niin sanottuun kubofuturistiseen ryhmään. He halusivat murskata porvarillisen taiteen vakinntuneet normit ja vihasivat muutoinkin porvaristoa. Silti vain Majakovski oli selvästi sosialismin kannattaja.[1]

Varhaisessa runoudessaan Majakovskilla on selvä futurismin leima. Niissä on niin paljon sanallisia kuvakasaumia, että sanoman ydintä on vaikea löytää.[1]

VallankumouksessaMuokkaa

Vuosina 1915–1919 Majakovski asui Pietarissa ja eli täysin rinnoin mukana lokakuun vallankumouksessa. Hänestä tuli kumouksen johtava runoilija, “kumouksen rumpu” ja tapahtuma oli hänelle hyvin henkilökohtainen. Hän kirjasi sen tunnelmia moniin teoksiinsa, kuten näytelmään Mysterio Buffo (1918). Sen jälkeen Majakovski muun muassa tekstitti propagandasarjakuvia ja toimi myös aktiivisesti kirjallisissa yhdistyksissä. Ennen kaikkea hän tuolloinkin oli vallankumouksen julistaja ja agitaattori. Näinäkin vuosina hän tuotti paljon runoutta.[1]

Ulkomaanmatkat ja ristiriidatMuokkaa

Vuosina 1922–1929 Majakovski matkaili runsaasti ulkomailla. Neuvostovaltion kymmenvuotisjuhlaa vuonna 1927 hän julisti runoelmalla Hyvin menee (1927), joka edelleen oli täynnä optimismia ja pikkuporvarillisuuden kritiikkiä. Useissa tämän ajan näytelmissään nämä näkemykset olivat kärjekkäimmillään. Kritiikin kärki kohdistui vallankumouksen virheisiin, omanvoitonpyyntiin, keikailuun ja hengettömään virkavaltaisuuteen. Näissä näytelmissä on selvä Nikolai Gogolin pernteen jatkumo.[1]

Futuristinen taidenryhmä hajosi vähitellen. Vielä vuonna 1928 Majakovski kokosi uuden ryhmän, mutta huonolla menestyksellä. Majakovski joutui 1920-luvun lopussa ristiriitoihin myös proletaarikirjailijoiden kanssa. Majakovskin särmikäas persoona oli liikaa monille muille. Sekä henkilökohtaisen elämän että politiikan ristiriidat olivat ilmeisesti syynä Majakovskin itsemurhaan huhtikuussa 1930.[1]

Tohtori Živagon kirjoittaja Boris Pasternak piti Majakovskia ainoana kirjailijaystävänään. Majakovski ei koskaan harkinnut kommunistipuolueeseen liittymistä, vaikka 1920-luvun alussa lukuisat muut taiteilijaälymystön ja vallankumoussukupolven edustajat näin tekivät. Majakovski teki itsemurhan 1930.

 
Yläkuvassa Vladimir Majakovski ja Lilja Brik vuonna 1918. Alakuvassa Neuvostoliitossa 1960-luvulla julkaistu virallisesti sensuroitu kuva.

Kuvia MajakovskistaMuokkaa

Majakovskin piirustuksia ja grafiikkaaMuokkaa

  • Majakovskin piirustus Velimir Hlebnikovista, 1916.

  • Propagandajuliste.

  • Majakovskin piirros esseessä ”Kuinka säkeitä valmistetaan”.

Suomennetut teoksetMuokkaa

  • Kenenä olla? (1939)
  • Vladimir Iljitš Lenin (1947)
  • Miksi aion (1955)
  • Mikä on hyvää ja mikä on pahaa (1957)
  • Pilvi housuissa ja muita runoja. Kuinka säkeitä valmistetaan (1959)
  • Runoja ja runoelmia (1958)
  • Sauna (1967)
  • Vladimir Iljitš Lenin (1970)
  • Valitut runot / Kuinka säkeitä valmistetaan. Valitut runot. Suomentanut Arvo Turtiainen. Kuinka säkeitä valmistetaan. Suomentanut Tuomas Anhava. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-6009-8.
  • Eläinten kirja (1986)
  • Runoja Amerikasta. (Stihi ob Amerike, 1925.) Suomentanut ja esipuheella varustanut Mika Rassi. Turku: Savukeidas, 2010. ISBN 978-952-5500-72-1.

Suomennoksia myös antologioissa 20 Neuvostoliiton runoilijaa ja Neuvostolyriikkaa 2.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b c d e f ”Majakovski, ladimir”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 4067–4068. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
  2. ↑ Petri Liukkonen, Vladimir Mayakovsky, Books and Writers. Viitattu 22.7.2008.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Jangfeldt, Bengt: Panoksena elämä: Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä. (Med livet som insat: Berättelsen om Vladimir Majakovskij och hans krets, 2007.) Suomentanut Juhani Lindholm. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34078-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Majakovski.
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vladimir_Majakovski&oldid=19072885”